Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään mitä eläkeläiset tarkoittavat sillä, että kiireet vasta alkoivat kun työt loppuivat. En toki eläkkeelle ole siirtynyt, enkä varmaan ikinä saa siirryttyäkään. Tällä hetkellä arvioitu eläköitymiseni olisi muistaakseni rapeassa n. 68,5 vuoden ikäisenä. Mikäköhän muuten saa nyt vallassa olevat luulemaan, että seuraavat sukupolvet eivät leikkaisi heidän superkarttumalla tulleita eläkkeitä? Ihan vaan nimim. siihen pahimpaan monttuun osuva. No se politiikasta, kun kirjoitan likipitäen tajunnan virtana niin tuommoinen nyt tuli vain mieleen. No siis kuitenkin, itsellä nyt 6 viikkoa lomaa josta 3 lusittu ja huimat 2 kertaa olen kerennyt rataa kiertämään. Eipä sillä, tuntuisi että loman kuluminen ja tehdyiksi aijottujen puhteidenkin suhde on n. 1 per 0,5 eli puolet aiotusta tulee varmasti jäämään tältä lomalta tekemättä.
Ensimmäisenä kierrossa oli Nummen radan testaus sateisen päivän jälkeisenä aurinkoisena iltana viime viikolla. Oli melkoisen haastava tämmöiselle jonka heiton virhemarginaalia ei lasketa asteissa vaan pääilmansuunnissa. Sinänsä radat eivät olleet vaikeita muodoiltaan. Haaste tuli siitä, että siellä pitäisi osata heittää niin ettei kauhesti mene harhaan polulta tai menee tuhottomasti aikaa kiekon etsimiseen. Olin myös vyötäröstä asti litimärkä, mutta hauskaa oli. Oman pienen mausteen toi siellä polkujen sivustoilla rämpimiseen joka väylän alussa olleiden "Varo käärmeitä" tekstit
Toinen kerta oli tänään Karkkilan rataa ensimmäiset 10 väylää. En pahemmin edes laskeskellut, kun tiesi ettei koko rataa saa kierrettyä. Kuitenkin bärsse sanois että noin 5 heittoa per väylä.
Kummatkin kerrat olen kiertänyt pelkällä putterilla (Birdie). Tuntuisi, että olisin ehkä hiuksen hienosti saanut sitä käskytettyä mieleni mukaisemmin kuin aikaisemmilla kierroksilla. Ei niin paljon, että tuloksissa vielä näkyy, mutta siinä että pääsee heittämään välillä jopa suunnilleen siitä kohtaa väylää mihin on yrittänytkin. Se hyvä puoli Nummen kierroksella oli, että nyt uskalsi tempoa vähän reilummin tuolla Karkkilassa kun väylät tuntuivat lentokentiltä. Meinaan jatkaa vielä pelkällä putterilla, ja pitänee katsoa video tai pari ihan siitä miten sitä kiekkoa pidetään kädessä. Sen kun saa alkuun oikein menemään niin sen jälkeen voi miettiä muuta heittoa. Vauhtia en ota, mutta pyrin pitämään etujalan kantapäällä heittässä, jotta pysyisi polvessa saranat paikoillaan.
Painonpudotus on ollut hidas, mutta eihän se noilla ulkoilumäärillä tolkuton voi ollakkaan. Sen sijaan vähän vapaa-ajan tehokäytön ansiosta järjestelmä painon vahtimiseen alkaa olemaan sen verta kohdillaan, että pitäisi huomata jos paino putoaa. Varmaankin käyttöön jää kokoonpano johon kuuluu iPhonen terveys-aplikaatio, Polar v800 ja sen aplikaatio, Withings vaaka joka langattomasti siirtää tiedot verkkoon ja puhelimen apseihin (lisäksi näyttää sään ja ennusteen, että tietää mitä laittaa päälle, tuiki tärkeä;), sekä Fitnesspal ravinnon seurantaan. Sen verta tehokas tuo viritelmä on, että 2,5 kg on mennyt ilman yhtään liikuntaa eli painoa enää 127,5 kg. Liekö virittelyn aiheuttama stressi nostanut sykettä niin, että kalorit huvenneet.
Vaimo lueskeli viikonloppuna, että Hedbergin Sami oli pudottanut painoa 127 kg - 99.8 viime marraskuusta viime tai edelliseen viikkoon mennessä. Asia hieman pohdituttaa pitäiskö tehdä samat, eihän tuo nyt 8 kuukauden aikana mahdoton ole.
Se on selvä, että loppulomalla tulee kiertää enemmän ratoja. Eli jos illan tai yön pimetessä näkyy joku hörhö Karkkilan tai Nummelan (se pitäisi käydä testaamassa) radalla otsalampun kanssa etsimässä kiekkoa pusikosta niin saa tulla moikkaamaan.