Tyylejä om monia. Jaani on oikeassa siinä, että kiihtyvyys loppuun asti kovalla kiihdytyksellä on fysiikan lakien mukaista. Voima on massa kertaa kiihtyvyys, joten mitä myöhemmin lyö tehot täysille, sitä suurempi on kiihtyvyys. Pitää tosin päästä myös niin kovaan vauhtiin kuin ote riittää kiekosta kiinni pitämiseen, jotta se pyörähtää näppien ympäri ja irotaa, kun peukalo on mahdollisimman lähellä kiekon perää. Se on kompromissi verrattuna siihen, että juoksisi tekniikasta tinkimättä täysillä. Siihen ei taida kukaan pystyä, joten se on järkevä kompromissi jossain määrin. Riippuu mm. näppivoimista, kummalla tavalla kukakin heittää pidemmälle, nopeammalla juoksulla vajaalla kiekon pyörähtämisellä näppien ympäri, vai hitaammalla vauhdilla kiekon pyörähtäessä maksimilla näppien välissä. Yksilövaihteluja lienee tuon jatkumon kaikissa pisteissä, joten kannattaa testata, millä versiolla saat juuri nyt pisimmät heitot. Kun se tieto on hallussa, voi päätellä, mitä kannattaa parantaa treenaustavassa. Esimerkki yksilöeroista, Garffi kirjoitti puristusvoimamittarilla saaneensa 78 kilon puristuksen, jos oikein muistan, mä 48 kiloa. Kun käteni on pienempi, saan huonomman vipuvarren sormista kiekkoon, joten potentiaalini pitää kiinni kiekosta yhtä kauan on paljon pienempi. Kun kokeista tiedän, etten pysty pyöräyttämään kiekkoa niin, että kiekko irtoaa näpeistä, kun peukalo on kiekon takimmaisen osan kohdalla, joudun keskittymään nopeuteen. Okei olen kerran vajailla vauhdeilla siis, lähes hiipimisen nopeuksisilla askeleilla tosi hitaasti kiekon noin keskelle kroppaa tuoden ja siitä vasta kiihdyttäen saanut Spiken pyörähtämään niin, että se irtosi nk. kello 6 asennosta. Pressuun heitin, joten en nähnyt mittaan, mutta vauhti oli liian pieni mennäkseen lähellekään yhtä pitkälle, kuin juoksemalla tai ryntäämällä täysillä. Ei ole kivaa olla käsivammainen, terve ei tarvitse tehdä tuota kompromissia, kun hän voi treenata lisää puristusvoimaa. Toisaalta kaiken treenaaminen mahdollistaa yhtäaikaisesti lisänopeuden ylläpidon ilman tekniikan kompromisseja, jolloin kiekkokin pyörähtää pitkän matkan näppien välissä. Näin teki aiempi pituusheiton maailmanmestari Dion Arlyn ainakin vauhdin kasvattamisen kautta ja hän sanoi treenaavansa otetta ennen kisoja. En tiedä kuinka paljon hän käytännössä saa kiekkoaan pyörähtämään, joten en osaa arvioida hänen kompromissiensa märää, jos niit edes on. Tämä on tosi ymmv asia.
Vartalon ala- ja yläosan etuaikaista pyörähtämistä voi välttää vikan askeleen pönkkäämisellä, eli oikean jalan lihasten jännittämisellä jalan pysäyttämisellä paikalleen maahan verrattuna, kun päkiä nousee ilmaan siihen asti, kun kiekko ehtii oikean kyljen paikkeille. Tarkka kiekon sijainti riippuu vartalon mittasuhteista ja venyvyydestä. Epäilen Will Shusterickin vartalon vääntyvän paljon pidemmillä liikeradoilla kuin Jaani, joten Will kykenee aiemmalla vartalon kääntymisellä pitämään kiihtyvyyttä yllä pidempään luoden enemmän voimaa vartalon kierrosta, vaikkka hän aloittaisi aiemmin liikkumisen, koska hänellä ei liikkuvuuden ääriraja tule vastaan yhtä aikaisin.
En ole ainoa, joka on saanut lisämittaa kääntämällä vartaloa lantiosta ja harteista sekä rannetta perusasennosta oikealle muutaman sentin automaattisen kääntymisen lisäksi lihasvoimalla. Automaattisen kääntymisen alkamisen jälkeen ranteen tapauksessa. Vartalo ei kauheasti käänny itsekseen ennen saattoa, jos ei pidä korsetin lihaksia niin löysänä, että pönkätessä riskeeraa vartalon kääntymisen hyssekulmassakin. Tosin en enää ole tarkka mittari tuolle, kun yliliikkuvan selän lisäksi on vammoja, joita alitajuisesti suojaan jäykistämällä ristiselässä lihaksia. Mikä estää yritettyä aktiivista vartalon kääntymistä lantiosta puhumattakaan passiivisesta kääntymisestä. Olen siis Jaanin mallissa lantiosta haluamattani. Hartiat sentään vielä kääntyvät. Onneksi ehdin heittämään terveellä selällä, jolloin havaitsin lisämittoja tulevan, kun käänsin ylävartaloa lantiosta. Sai edes sen tiedon ennen kuin se porkkana vietiin aasin nenän edestä sniff. Nykyään mulla lantiosta kääntyy ylävartalo lähinnä silloin, kun läheäreissä löysällä korsetin lihaksistolla vahingossa vika askel on tasajalkainen ja jalka tarttuu maahan viskaten vartalon niin nopeasti oikealle, etten ehdi kädellä mukaan, kun en sitä odota ja missaan 10-20 astetta oikealle.
