Kiitokset tsemppaajille!
Vampula vs Carlos meni tällä kertaa puhtaasti erin 3-0 ensin mainitulle. Finaalikierroksen +8 ei jätä paljon varaa selittelyille. Par-4:t oli koko viikonlopun ajan allekirjoittaneelle liikaa. Ainoastaan keltaisen radan väylät 18 (ja 18.2) kulki niin kuin piti, tänään pääsin jopa puttaamaan 17-metristä eaglea.
Jotain tästä reissusta kuitenkin jäi käteen. Viimeistään nyt tuli kristallinkirkkaaksi, että mulle ei sovi fiilispelaaminen. Tarkkaan harkittu pelisuunnitelma, josta ei poiketa kuin pakon edessä. Siinä avain allekirjoittaneen onneen.
Kolme ekaa PDGA-kisaa on nyt takana: kaksi analyyttisesti pelattuna ja yksi fiilispohjalta. Vaikka ensin mainituissa onkin jännitys pilannut ekat kierrokset, niin niissä oon kuitenkin pystynyt pitämään pään kylmänä lukuunottamatta aivan paria mustaa hetkeä. Vampulassa löysin kuitenkin heikkouteni: jos en tiedä tarkkaan mitä haluan tehdä, niin teen yleensä jotain tyhmää, mistä seuraa vihaisuutta ja lisää tyhmiä ratkaisuja.
Hyvänä esimerkkinä eilen ja tänään heitetty väylä 17: eilen kävin ennen avaustani tsekkailemassa väylää ja toteamassa, että haluan heittää putterilla noin 50-metrisen heiton sweet spotiin ja jatkaa siitä fiksulla heitolla ylämäkeen. Tiillä mieli kuitenkin muuttui: "kyllähän mä nyt saan kämmenen heitettyä tonne mutkan taakse" (josta olisi hyötyä noin 10m verrattuna 10x varmempaan putteriavaukseen). Siispä surkea kämmenavaus männyn kautta 20m vajaaksi sweet spotista ja idioottimaisten korjausliikkeiden lottokone pyörimään: putterilla liian lyhyt sijoitus väylälle, josta rolleri helv***iin, 6-metrinen putterikämmen mäntyyn, lähestyminen 15 metriä liian lyhyeksi, putti ohi ja triplabogi korttiin. Tänään kolmella Aviar-kontrolliheitolla putille, ja vaikka putin missasinkin, niin ihan hippasen parempi mieli oli lähteä korilta kuin eilen. Nöyryys on mun juttu.
Vampulan jälkeen on parempi kuin hyvä hetki todeta kliseisesti, että tästä on vain yksi suunta. Ensi viikko olisi tarkoitus pitää mahdollisimman friba-vapaana, kotijoukot kiittää ja ehkä pelaaminenkin vähän rentoutuu. Käyn ehkä yhden puttireenin vetämässä, sitä tarvitaan.
Amatöörien SM-kisoihin on onneksi villi kortti taskussa ja ensi viikon jälkeen onkin aika suunnata katseet kohti lokakuun ekaa viikonloppua. Vakaa tarkoitus on heittää tuolloin lyhyen urani parhaat kierrokset tutulla Kylmäkosken radalla, jonne game planit on jo valmiina ja testattu. Urjalaan planit on vielä tekemättä, mutta sielläkin täytynee pari kertaa vierailla ennen kisoja.
Kyllä tämä tästä.
PS. En muuten enää ikinä mene Vampulaan, ennen kuin joku hommaa sinne oikeat korit...