Eilen Epilän viikkokisoissa mietin, että kun yritän tehdä parasta tulosta, niin kannattaisi keskittyä nimenomaan avausheiton tarkkuuteen. Nyt kun harrastuksen alussa on halunnut kiriä draivin mittaa, että pääsisi näillä puistoradoilla yrittämään birdietä, niin onkin ruvennut pakolla yrittämään sitä pirkkoa kaikilta väyliltä, joista se on edes teoriassa mahdollista. Sillä seurauksella että täysiä repiessä kontrolli on kadonnut ja liian usein huomaa heittävänsä toista heittoa jostain 50-60m päästä korilta.
Pitäisi varmaan muuttaa suunnitelmaa niin, että lähtee ihan suoraan hakemaan par-tulosta niiltä väyliltä, joilla epätoivoinen pirkonmetsästys on johtanut vain huonompiin tuloksiin. Epilässä tämä koskee lähinnä väyliä 2, 3 ja 4. (Ykkösväylältä haetaan par-tulosta joka tapauksessa ja kasiväylällä pirkko ei ole käytännössä mahdollinen vielä.) Mikä ei tietysti tarkoita, etteikö näillä väylillä birdietä yritettäisi, jos siihen tulisi mahdollisuus. Mutta tavoitteena ei ole päästä mukille vaan johonkin 10-30m etäisyydelle korista. Potentiaalisia birdieväyliä jää 5, 6, 7 ja 9. Eilen sain kisoissa birdien seiskalta.
Eilen toisella kierroksella heitinkin jo enemmän tällä ajattelumallilla ja tulos olikin nelosväylältä aloittaessa ykkösellä vielä -1:ssä, mutta ykkösväylältä otin sitten tuplabogin ja miinuskierros jäi haaveeksi. Ykkösväylä meni avauksen suhteen suht hyvin, mutta kakkosheitto jäi pari metriä liian matalaksi ja pysähtyi siihen nurmikolle 50m liian aikaisin. Tulos kuitenkin toisella kierroksella +1, mihin olen ihan tyytyväinen.
Näin se homma etenee.
Ja sade se ropisee. Pili pili pom. Huoh.