Jatketaanpa
tätä keskustelua vähän laajemmassa, kansainvälisessä mittakaavassa. Fokuksena siis paitsi väylien esittely, myös perustelu. Ensi kesänä alkaa jo varmasti himottaa lähteä tsekkailee ulkomaisia ratoja tästä lähimaista, joten ideoita ilmoille siltäkin kantilta!
Rupesin tuossa USDGC:n aikaan miettimään filmillä näkyviä, viihdyttävimpiä väyliä mitä on olemassa. Koko homma alkoi, kun katselin McCrayn vääntävän erittäin agressiivista linjaa winthropin 18:lla finaalissa, ja onnistuvan pirkkuun. Toisiksi samalta radalta voisi hyvin laskea vitosen ja 888:n, mutta mielestäni 18. on erityisen uniikki ja kuumottavin jokaiselta kantilta. Ylipäätään pidän erityisesti tällaisista pitkistä/pitkähköistä väylistä, joissa on erittäin paljon vaihtelua. Avaukseen kun vaatii jo varsin pitkän ja tarkan draivin, joka jo sinällään pakottaisi allekirjoittaneelta paskat housuun pelättäessä rollia ob:lle. Siitä vielä moni-kymmenmetrinen lähestyminen jonkkaan kaartaavalle griinille. Tänne pitää joskus päästä itse pelaamaan
Toisena pitää mainita ihan jo puolueellisuussyistä kotirata Kivikon 12, jolla en jännitys ainaisten paikallismyrskytuulien läsnäollessa nouseen omiin sfääreihinsä. Alamäkiväylä, joka lähes aina pelataan vastatuuleen ob:n vaaniessa joka suunnassa. Paljon on treenattu erilaisia avauksia, monta kertaa on tullut pirkutettua, monta kertaa on lennetty ob:lle ja dropparikin vielä varsin kinkkisessä paikassa. Tämän tietää yleensä viimeistään minkä tasoinen rundi on meneillään
Yksi ihastuksistani on myös Järvan 17. Ei sinänsä sisällä mitään erityistä eikä edes erityisen haastava väylä, mutta tollasen perkeleen hienon eagleavauksen tahtosin joskus sinne heittää
Sitten vielä 2012 dutch openin eka (enpä tiedä yhtään onko radan normirepertuaarissa), perkeleen kuumottavaa settiä. Video kertonee kaiken:
Lisäksi pakko mainita Mikkelin 13 ja 21 Pari kertaa tuli alkukesästä rata kierrettyä ja jäi kyseisistä väylistä erittäin kitkerä maku suuhun, eikä sen takia että olisivat olleet perseestä. 13 vaatii aika maagisen heiton pirkkuun, jota yritin oikurin foreässällä hakea, muttei taitotaso kyllä riittänyt lähellekään. 21 puolestaan mukava ojaa seuraava rata, josta helpoimmat väylät puiden blokkaamina. veteen heittäminenkään ei varsinaisesti haitannut, sillä kirkkaasta vedestä kiekot oli helpohko noutaa takaisin
http://frisbeegolfradat.fi/wp-content/blogs.dir/323/files/2014/05/mikkelin_mikkeli_ratakartta_2014.jpg?9bc93e Siinä pari
ja olinpa vielä ahkera ja hain vähän videomatskua
p.s. Loppukevennyksenä tää rata
http://vimeo.com/73798595