Meikäläisen pelaamisesta lukeminen ei kiinnosta edes itseä, joten ei avauduta eilisestä kierroksesta sen enempää kuin että olipas makia keli. Aurinko paistaa ja pari astetta pakkasta. Instagram-tili sai pari auringosta hehkuvaa otosta kevättä odotellessa.
Lueskelin tuossa noita blogeja ja heräsi taas outoja ajatuksia.
Oma harrastaminen on minun harrastamista ja mitä se muille kuuluu. Viikkokisoihin mennään tapaamaan muita yhtä hölmöjä ja leikkimielellä heidän kanssaan vähän kisaamaan.
Entäs jos sinne tulee joku uusi? Ensikertalainen? Pitääkö minun ottaa se huomioon vai voinko vain keskittyä omaan tekemiseen?
NFS:n viikkokisoissa sovittiin muutamien aktiivikävijöiden kesken että meidät voi hyvillä mielin laittaa ensikertalaisten kanssa pelaamaan ja yritämme sitten sopivalla tavalla kohdata nämä ensikertalaiset (eka kerta on aina jännä), jotta voisivat tulla neljännenkin kerran.
Toivottavasti tässä taktikoinnissa onnistuttiin, koska on tälläkin lajilla erinomainen mahdollisuus kääntyä sisäänpäinlämpiäväksi lajiksi johon on uuden ihmisen vaikea tulla.
Jälleen kerran se vaatii meiltä aktiiveilta hieman uhrautumista, mutta ainakin itse olen kokenut nämä tilanteet hyvinä mahdollisuuksina opastaa etikettiä ja ehkä hieman pelaamistakin otolliseen ja innokkaaseen maaperään.
Toinen mietityttänyt asia on se, miksi pitää aina olla mulkku vaikka ei oikeastaan ole.
Kaatis on maksullinen rata, se ilmaistaan mielestäni varsin hyvin. Ykkösen tiin vieressä on vielä muistutuskyltti jos on mennyt ohi.
Kuitenkin sieltä kutosen korille kaartaessa kun maksuasioista yrittää nätisti käydä kysymässä, näkee naamasta (maksamattomien), että sinähän se mulkku ja kusipää olet kun tulet maksuja kyselemään.
On tietenkin mahdollista, että maksullisuus ei ole ollut tiedossa, mutta myönnän ettei se tunnu kovin uskottavalta. Miksi minä olen se mulkku vaikka oikeastaan se toinen kaveri on se joka on toiminut tilanteessa väärin?
