Herra Saturi heitti hyvän kysymyksen pelikirjasta Jaanille. En uskaltaudu sinne vastailemaan kun oma ajatuksenvirtani saattaa viedä jonnekin minne ei toisten blogeissa pidä mennä.
Pelikirja itsessään on sellainen käsite, joka aika monella taitaa olla jonkinlaisen sumun peitossa. Useampi tietää, että jotkut ihan oikeasti suunnittelevat joka väylän ja heitonkin. Silti kukaan meistä ei kykene suoriutumaan juuri pelikirjan mukaisesti kierroksesta.
Aika usein joutuu pelikirjaa muokkaamaan kesken kierroksen. Jostain syystä tänään fore ei toimi, joten sehän vääntää todennäköisyydet ihan uuteen uskoon ja on syytä miettiä siinä siirtymällä seuraavaa väylää uudelleen jos se on tarpeen.
Onko tarpeen muokata pelikirjaa siksi kun en nyt pysty luottamaan foreen? Voi olla. Voi tosin olla, että se annukka on vielä heikommassa kantimessa ja seuraava vaihtoehto on sitten puttaamalla eteneminen, joten hyvinkin voi päätyä takaisin siihen foreen.
Pelikirjaan ei koskaan saa tehtyä kaikkia vaihtoehtoja. Tuuli, sade, fore ei toimi, bäkkäri ei toimi, kädet kastuu jne. vaihtoehtoja pelikirjan muokkaamiselle on loputtomasti. Siksihän tämä onkin niin siistiä. Lue pelikirjaa, lue kenttää ja lue itseäsi. Yhdistä ne kaikki toisiinsa ja saa oikea ratkaisu juuri sinulle siihen tilanteeseen. Sehän voi olla ihan väärä ratkaisu, se on kuitenkin se mihin itse päädyit joten sitä yritetään. Enemmän kun pelaa samaa kenttää niin pelikirja kummasti muokkaantuu, sieltä löytyykin uusia aukkoja tai tapoja pelata.
Puttaamisen osalta pelikirjaan ainakin itse kirjoitain lähinnä arvioita siitä miten kaukaa yritetään. Kovin tarkkaa kirjaa ei voi rakennella kun eri päivinä putti kulkee vähän eri lailla. Ihan totta
Puttaaminen on oikeastaan vain se viimeinen suoritus joka pitää tehdä kaiken sen aiemman suorittamisen jälkeen. Isoin merkitys lienee sillä miten kaukaa yrittää niin kovaa että se seuraavakaan ei välttämättä mene. Varsinkin sellaisena päivänä kun ei oikein kulje putti niin on hyvä olla tarkkana sen kanssa miten paljon tuskaa itselleen aikoo aiheuttaa. Itse pidän tyhmänä jättää lähestymiset niin lyhyeksi että joutuu oikeasti puttaamaan. Kyllä se kerran kisassa se vitosenkin putti kolahtaa siihen alarautaan kun tarpeeksi monta kertaa antaa siihen mahdollisuuden.
Sitten välillä tulee niitä väyliä joita ei meikäläisen käsillä pelata seiftillä eikä riskillä. EO 11 taitaa olla sellainen. Se lammikko on juuri siinä mihin jaksaa heittää, mutta toisaalta taas seiftin pelaaminen on käsittämättömän vaikeaa kun se kiekko on kuitenkin todella helposti myös outissa. Tässä kohtaa raksuttaa pelikirja pahasti tyhjää. Nelosen tekee outin kauttakin jos yrittää, mutta seiftaamalla voi olla tiedossa kolmonen tai vaikeampi nelonen... eli vitonenkin siellä. Erinomaisen vaikea väylä, johon en oikeastaan ole keksinyt vielä ratkaisua. 10m pitemmälle heittäminen auttaisi, mutta mistäs sitä
Pelikirjailu on oikeastaan aika hienoa hommaa. Pakottaa itsen miettimään kenttiä ja kisoja sen kautta mikä on oma taitotaso ja kyky suorittaa. Toivottavasti pääsisi jossain vaiheessa huomaamaan, että jokin asia sujuu senverran paremmin että voi ratkaista hankalan väylän jotenkin varmemmin tai paremmin. Taitaa vain tulla tuo vanhuus ensin.