Rakkaudesta lajiin

[Ari]

Jos olen ymmärtänyt oikein niin Pokemonit keskittyvät sinne missä ihmisiä on. Käsittääkseni ei myöskään ole mitään sellaista, että joku Pokemon olisi vain jossain paikassa vaan jonkinlainen random-generaattori sylkee sisältään niitä Pokemoneja. Olenhan jo vuorokauden leikkinyt tätä leikkiä, joten ihan hurjaksi opaskoiraksi ei voi alkaa...

Radiossa tosin jo mainittiin frisbeegolf-radalta löytyneet Pokemonit, joten yhteys lajien välillä on jo olemassa. Hatguy oli jo Facebookissa analysoinut Poke-harrastajia aika mainiosti.
Vaatii aina jonkinlaista rohkeutta leikkiä lasten leikkejä, mutta aika moni aikuinen tykkää rakennella Legoilla vaikka lasten varjolla moni senkin tekee.

Silloin kun Pokemonit olivat telkkarissa ja Gameboyssa niin testasin kyllä Gameboy-pelitkin. Tämähän on perusroolipeli-tyyppistä hahmonkehityspeliä. Itselle on pudonnut tällaiset kivasti aina. Roolipeleihin menee vain liikaa aikaa

[jtrogen]

Kyllä hommasin heti pelin testiin jotta voi opettaa lapsilleni. Kouvolassa 1h25min taukoa ja loistava tilaisuus testailla appia. Hassua miten tuli käveltyä 5km ihan ohimennen keräillen näitä ns nähtävyyskohteita joista saa palloja ja munia. Ihan mielenkiintoinen peli kun kohteet on oikeita kohteita. 10 pokemoniakin on kasassa . Peli oli siis juuri julkaistu ja nuoret ja minä vr:n virkapuku päällä kuljettiin ympäriinsä känny nenällä etsien jotain. Sitten nämä taistelupaikat kerää nuoret istuskelemaan yhteen kasaan.

[Flick Maniac]

Joo Hatguynkin tekstin lukaisin. Ei nää ihan kauhean kaukana toisistaan lajit ole... toiset vaan kiertää ympäri metsiä taikapisteiden perässä  Tuomiota odotellessa, meneeköhän huomisen puolelle

[Ari]

Aurinko paistaa ja on vähän tylsää. Jotenkin vain löysin itseni pikku flunssassa Kaatikselta vaikka aamulla ei ollut vielä ajatustakaan. Maltoin olla menemättä viikkokisoihin, ajatuksena vähän chillailla Kaatiksella ja tehdä mitä huvittaa.
Konttikaupalla kävin höpöttämässä ja siinä puttailuin. Opastin hieman uusia kävijöitä ja lähdin kahdelle nuorelle miehelle kuuden väylän opaskierrokselle niin pääsivät alkuun.

Sitten taas höpöttelyä ja hengailua. Poimin sitten vielä liiton puheenjohtajan ja mukaan väylille 8-16.
Hyvääkin tekemistä oli, mutta Villen kanssa tultiin sellaiseen lopputulemaan että lienee pieni tauko paikallaan. En tiedä tekeekö se hyvää, mutta nyt on tullut viskottua kiekkoa senverran että ei siitä ainakaan haittaa ole.

Kyynärpää taitaa olla samaa mieltä. Se eilen vähän valitteli rasitusta, lieneekö sitten kipeänä rasituksesta vai ampiaisen pistosta. Katsotaan kauanko huilataan.

[gunners]

Musta vähän tuntuu, että kuulut samaan klaaniin esim. Miikkan ja allekirjoittaneen kanssa siinä mielessä että heittäminen jatkuu niin kauan kunnes kroppa stoppaa kokonaan. Eli tauko voisi tehdä hyvää, muttei se pitkään kestä. Huomenna saadaan jo lukea että kävit kevyesti neppailemassa Kaatiksen etu- ja takatiit, ja kotimatkalla pelasit vielä Harjun kertaalleen. Harjun kierros ei sitten mennyt nappiin, niin siinä sitten saunan lämmetessä puttailit 1000 puttia.
Itse pidin sen pari viikkoa taukoa ennen Hiidenvettä. Norjassa kaikki aika meni elämästä ja luonnosta nautiskellen, ettei oikein käynyt heittäminen mielessäkään. Takaisin tullessa Levin Sokos hotellin respatyttö oli sitä mieltä että miehensä lähtisi innoissaan heittämään kanssani Levin radalle. Kiitin kuitenkin tarjouksesta, koska en halunnut loman tynkää käyttää heittämiseen. Päätöstä helpotti myös inhoittava ajatus miljoonan hyttysen pyrkiessä iholle kesken heiton.
En tiedä oliko tauosta mitään apua, Hiidenvesi Openista päätellen ei. Olkapää alkoi kyllä parantua kivasti, mutta kisa rupeama tuli sitten kuitenkin liian aikaisin koska nyt sitä juilii oikein kunnolla.
Tänä aamuna alaselkäni naksahti v..mäisesti, ja nyt on kipu melkoinen. En tiedä mitä tapahtui. Kuitenkin aioin mennä illalla yrittämään viikkokisa pelaamista, eiköhän 800 burana ja keppijumppa ennen kisaa herätä selän henkiin.
Tiedän paljon kavereita, jotka jättävät heitot taikka futaamisen väliin kun hieman kolottaa....ehkä järkevää. Mutta sitten on paljon ihmisiä jotka painaa niin pitkään kun silmämuna liikkuu. Ja vaimon kauhuksi kuulun juuri viimeksi mainittujen joukkoon.
Tsemiä Ari tauolle, ja huippukuntoisena kisaradoille!

[Ari]

Kyllä tässä tulee luonnollisia taukojakin lajiin. Olet tosin varmaan oikeassa tuossa.
Näyttäisi tosin tulevan täydellisiä pelikelejä

[Ari]

Rating-hommista senverran huomiota, että taikuri taikoi pari pistettä lisää. Alamäkeä lienee odotettavissa epätasaisten suoritusten myötä tulevaisuudessa, mutta mennään tällä 957 hetken aikaa.
Aiemmin en muista, että olisi ollut kolmea tonnin kiessiä yhtä aikaa laskuissa... on siellä sitten sitä alarekisteriäkin aika reippaasti.

[Ari]

Nyt kun on pari päivää ollut heittämättä niin ajattelin tänään sukeltaa syvään päähän. Diippii shittii.

Oma tekeminen on aina arvioinnin kohteena. Miten hyvä on tarpeeksi hyvä?
Mihin voi olla tyytyväinen? Jos tonnin kiessikään ei ole lähellekään täydellistä niin miksi pitää vaatia itseltä täydellistä ja varsinkin hajota päreiksi kun sitä ei tietenkään tule. Tässä aiheita tämän lauantain saunapalaveriin.

[TaneT]

Bogivapaa on yleensä tarpeeksi hyvä. Tai kyl bogi kaks sallitaan jos ei juuri puttimissejä tule. Kyllähän ne tavoitteet on niin asetettava, että ne on siellä omien taitojen maksimipäässä tai mielellään vähän yli.

[Ari]

Juuri tuosta olen yrittänyt päästä eroon. Bogey, birdie ja par on niin eri tavoin määritelty muuallakin kuin Kaatiksella. En lähtökohtaisesti lähde pelaamaan paria vastaan.
Lopputuloksena kuitenkin yleensä kilpailussa on kaksinumeroinen luku. Se sama luku määrittyy sitten plussaksi tai miinukseksi rataan verrattuna. Se ei siis oikein ole toimiva rakenne.

Yritän päästä vähän syvemmälle tämän asian kanssa.

[Flick Maniac]

Pyydä Tapani saunaan ja sit löylyn jälkeen podcastia narulle. 

[Ari]

Eiköhän meikäläisen kiinnostavuus podcast-tasolla ole jo suoritettu

Miten tätä peliä pitäisi pelata. Olen juuri päässyt läheltä kurkkimaan miten maailman parhaat vippailee kilpailussa. Nähnyt läheltä kun ammattimies rypee eikä kykene pääsemään omalle tasolleen.
Enkö muka opi tästä mitään?

Olen nähnyt jo aiemminkin, että huonoja heittoja tulee kaikille. Niiden tyhmien välttelystä olen hokenut loputtomiin ja yhtäkkiä olen tilanteessa jossa tajuan laatineeni itselle taivaallisen pelikirjan joka ei voi toteutua. Eihän sillä pelikirjalla ole oikeasti merkitystä kuin tiillä. Pitää olla jokin ajatus siitä mitä lähdetään tekemään. Eikä se saa olla kovinkaan tyhmää

Ok. Olen tästä itseni kanssa samaa mieltä.

Mitä sitten seuraavaksi. Yksi huono heitto, toinen huono heitto. Miksi niitä pitää veivata siellä seuraavalla tiilläkin kun ne on jo heitetty. Nyt vähän armoa peliin.

Kun kierros alkaa niin ensimmäinen heitto lasketaan. Siinä kohtaa ei voi pilata kierrosta, eikä sitä pelastaa. Tätä samaa olen muiden kanssa hokenut, pelaa yksi heitto kerrallaan.
Uskoisin tässä olevan yhden ongelman.
Omalla kohdalla olen asettanut itselle tulostavoitteen. Sitä kohti ajaminen on helppoa silloin kun kulkee, mutta sitten kun on vaikeampaa niin olisi vielä tärkeämpää pelata vain sitä yhtä heittoa.

Ei tämänkään tiedostaminen ole rakettitiedettä, eikä itsellekään mitään uutta. Miten se sitten tehdään? En oikeastaan tiedä. Ehkä asian tiedostaminen jälleen kerran antaa mahdollisuuden päästä sen yli.

Yksi juttu mikä liittyy tähän samaan asiaan on tulevien väylien odottaminen. Kävin vähän pelikirjaa Lahden ProTouria varten läpi ja huomasin hyppääväni ykköseltä suoraan SM-kisojen nelosväylälle.
Sen ei pitänyt olla viime vuonna niin vaikea, mutta muodostui aivan liian hankalaksi meikäläiselle.
Ensi viikolla pitäisi ehtiä käymään ja ratkaista ainakin tämä väylä ihan uudelleen.
Jälleen kerran pitäisi kyetä pelaamaan heitto kerrallaan ja varautua johonkin yksittäiseen väylään vasta kun se on kohdillaan.
Tähänhän sortuu usein myös positiivisesti. Odotan usein jonkun yksittäisen väylän avausta ihan vain siksi, että se on niin siistiä. Siinä saattaa jäädä pari väylää vähemmälle huomiolle kun odottelee kolmosväylän avausta.

Hitto. Nämähän on ihan perusasioita.

[Ari]

Oikeastaan oli tarkoitus päästä omalla kohdalla tilanteeseen, jossa Zen kohtaa mielen ja lopputulos koostuu vain yksittäisistä heitoista. Ei siis väylistä vaan heitoista.
Ajoittain jokainen meistä pystyy keskittymään yksittäiseen heittoon. Keskittyminen todennäköisesti nostaa onnistumisen todennäköisyyttä.
Yksittäisen väylän pelaaminen kerralla on vaikeampi toteuttaa, joten yritetään yksittäisen heiton suorittamista kerrallaan.

Helppoa paperilla.

Tänään on lämmin päivä. Olen jo unohtanut juoda ja maalannut aidan kaiteita, joten pelaamaan pitää päästä. Kaatis kutsuu kunhan tässä joutaa

[Ari]

Kaatiksella tuli pelattua takatiiltä 64 heittoa. Ihan jees tekemistä.
Väylä 11 meni kyllä rumasti penkin alle kun rupesin sankarioimaan ja kolistelin pitkin puita

Muutama outo virhe.

Radiosta kuulin yhden lauseen joka jäi päähän :
"Urheilu on leikkiä"

[Ari]

Mukkulan ProTour iskee silmille. Huhu aiemmin kertoi, että pelataan SM-kisarataa. Ei pelata. NormiMukkulalta näyttäisi.
Huhhuh. Tuohon pellolle kun livautetaan reipashenkinen tuuli niin saadaan aikaiseksi selviytymistarina.

Kurkkasin vähän henkilökohtaisia statseja paikanpäältä.
https://www.dropbox.com/s/97xx7331148olnc/pro_tour_mukkula_ratakartta.jpg?dl=0

Vitosväylä oli paha SM:ssä ja väylä 13 on joka tapauksessa sellainen että siinä nippu nelosia olisi hyvää tekemistä. 16 on sellainen hirviöväylä ettei mitään rajaa. Loivaan alamäkeen tikkuhelvettiä ja saari perään. Aika hankala väylä joka aiheuttaa varmasti mielenkiintoisia keskusteluja siitä mistä meni ja kävikö sisällä. 50m erot arviossa ovat varmasti ihan normaaleja tuossa

Vähintään haastava rata tiedossa. Hyvin kun kulkee niin ei ahdista ollenkaan