Kiirettä pitää ja taisi tulla tässä vielä asiallinen loukkaantuminenkin käsille. Vetäisin koira sylissä lipat ja reilu sata kiloa lävähti jäälle suorilta jaloilta. Ehkä murtui kylkiluu tai sitten venähti vain oikein kunnolla, mutta juuri nyt ei kykene edes ajattelemaan heittämistä. Syvemmät hengenvedot sattuu mukavasti ja osa liikkeistä aiheuttaa asiallista tuskaa. Tyhmää mennä kaatuilemaan koira sylissä.
Saapa nähdä koska tästä noustaan, mutta maksoin vihdoin NDGE:n joten tulossa ollaan.
Jos joltakulta on mennyt ohi niin Suomessa on kunnallisvaalit tulossa. Olen tästä aiemminkin jaaritellut, mutta kannattaisi frisbeegolfareiden paikallisesti ottaa selvää itselle sopivan puolueen ehdokkaista sellaiset jotka voisivat tukea lajiamme kunnan päätöksenteossa.
Kunnallisvaaleissakin äänestetään ensisijaisesti puoluetta, jonka saaman äänimäärän perusteella laitetaan puolueen sisäiset ehdokkaat järjestykseen. Eli kannattaa ensin valkata itselle sopivat puolue, ettei mene ihan pieleen jos pelkkää frisbeegolf-unelmaa elättelee
Tämä on oikeasti merkittävää. Muidenkin lajien harrastavat tällaista äänestyspriorisointia ja varsinkin keski-ikäisten setämiesten lajit saavat mielenkiintoisia tukimuotoja etenkin pienemmillä paikkakunnilla.
Eli nyt sitten kuvia katsomaan ja keskustelua pystyyn. Koitetaan vaikuttaa niihin asioihin joihin voidaan. Paikalliset harrastajaehdokkaat tovottavasti osaavat kertoa harrastajillekin olevansa ehdolla.
Nostalgia nostaa päätään. 90-luvun alkupuolella tutustuin melkein vahingossa YUP-nimiseen orkesteriin. Aika nopeasti kaikki orkesterin toiminta tuntui kolisevan takahuoneeseen saakka ja olenkin kyseisen orkesterin tuotoksia kuunnellut nyt noin 25 vuotta. Viime viikolla nostalgiabuumi sai taas yhden hypetyksen aiheen kun YUP:sta ilmestyi kirja. Helppoa muisteltavaa tarjoaa mainioita nostalgisia piikkejä ja takahuoneesta paljastuksia. En usko kirjan olevan kovinkaan kiehtovaa tekstiä jos ei ole koskaan kyseistä orkesteria kuullutkaan.
Itselle tämä sai aikaan sen, että nyt on taas kaikki tuotokset matkan varrelta puhelimessa. Olen niitä kuunnellessa vain ihmetellyt miksi ne olen sieltä pois jättänyt. Hmm.
Ilmeisesti musiikkirintamalla on hankala keksiä mitään kovin uutta kun näitä vanhoja ilmestyy esille jatkuvasti, mutta helpompihan sitä on sellaista kuunnella josta on jo valmiiksi tykännyt.
Näinhän se on kiekkojenkin kanssa, ehkä se FLX Buzzz sieltä vielä tuotantoon tulee 20 vuoden päästä ja tuntuu niin tutulta.
Tarvikerintamalla varustelu jatkuu. Zuca on nyt meikäläisenkin varastossa. Zucaan tietenkin oma nimi ja numero seuran logolla varustettuna. Jännä nähdä miten tuo toimii mäkisemmissä maastoissa, mutta pitäähän rinnetontilla reppukin asetella sopivasti ettei pyöri minne sattuu. Samalla tilasin viisi erinomaisen pinkkiä FLX Buzzzia ihan vain etteivät lopu kun niitä ei enää valmisteta. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista, senverran asialline kiekko kuitenkin kyseessä.