Rakkaudesta lajiin

[Ari]

Kesäloman jälkeinen aika on ollut varsin kiireistä. Asioita jää kummasti vajaan kuukauden aikana tekemättä ja jostain syystä ne ihan vain itseä odottavat siellä. Näin tälläkin kertaa.
Viime viikonlopun firman pikkujoulut veivät vanhan miehen seinäkiipeilemään. Korkeat paikat ei ole meikäläisen intohimo, mutta pitihän sitä muiden mukana yrittää. Ongelmaksi koituikin heittokäden olkapää joka vihoitteli kuin olisi heittänyt viisi upsia samana päivänä. Vanha vamma joka on pysynyt aika hyvin viime aikoina piilossa iski vaikuttaen varsinkin kättä ylemmäs nostaessa.

Eilen olisi ollut seuran hallivuoro, jonne en uskaltautunut koska ajattelin nyt antaa levon tuolle kädelle. Koiran kanssa tosin ajoitettiin lenkki sopivasti ja käytiin hallilla kurkkimassa kuinka innokkaimmat vippailivat eestaas hallia. Olihan siinä hieman pidättelemistä kun Jonekin näytti uutta Shrykeä ja muutenkin kun kiekkoa oli ilmassa ihan koko ajan.

Maltetaan nyt hetki.

Kevään kisarintamalla on tunkua ja rouvan kanssa pidettiin jo palaveria kalenterimielessä. Protourit, SM-kisat ja muut kisat näyttivät täyttävän jälleen kalenterin siihen malliin että ihan kaikkea en viitsinyt suunnitelmiksi paljastaa tässä vaiheessa ettei näytä liian pahalta.

Tyynen ilmoittautuminen tuli jo tehtyä aiemmin. Siinä onkin kevääksi tekemistä kun Joensuun tilakin on vielä käymättä ja aurinko jo lämmittää. TaliOpenin kakkosvaihe mahdollisti ilmoittautumisen ja pitäähän perinteistä pitää kiinni vaikka onkin sitä virallista Eurotouria ja pääsee avoimeen pelaamaan. Talissa on ollut aina homma hanskassa vaikken ole siellä oikein koskaan mitään valtavan hienoa suoritusta saanut aikaan. Taisin tosin olla toinen jossain TaliOpenissa...
NDGE tuli kuin Annelille faksi, salaa ja pyytämättä. Hyvä niin, koska kyseessä on mielestäni hauska ja erinomainen perinne. Keväinen kisa juuri silloin kun frisbeekiima on korkealla ja kentällä jossa on tilaa siivuttaa niin paljon kuin lähtee.
Väykkä mielellään vähättelee kilpailuaan ja mietiskelee sen asemaa ihan turhaan. Kutsuvieraslistan ja vastaanotettujen paikkojen perusteella on helppo päätellä että kisa kiinnostaa ja pelaajia käy pyydykseen vaikka sillä ei PDGA-statusta olekaan. Tai ehkä juuri siksi. Erinomainen tapahtuma, jossa rento meininki ja leppoisa tunnelma kertovat uusillekin pelaajille siitä minkälaista se frisbeespirit pitäisi olla. Uskoisin Väykän tänäkin vuonna epäilevän tätä viimeiseksi kilpailuksi ja sitten ensi vuonna taas heitetään.

2017 näyttäisi olevan itsellä aika täynnä järjestöhommia ja pelihommat yritetään pitää siinä mukana. Talvitreenaamisessa taidetaan kokeilla sellaista mielikuvaharjoittelun tuomaa varmuutta omiin suorituksiin ennemmin kuin tiukkaa hinkkaamista. Eiköhän se sieltä selkärangasta taas löydy pienellä heittelyllä. Putti on yhtä hukassa helmikuussa kuin heinäkuussa eikä se siitä ilmaiseksi parane, mutta taidan olla liian laiska. Kempaksen puttikoulu kuulosti kiinnostavalta puoli sekuntia ja sen jälkeen totesin ettei taida jaksaa

Ikää tulee lisää, mutta treenimotivaatio näyttää olevan samalla osastolla kuin aiemminkin. Pelaamalla treenataan ja jos muuta treeniä tehdään niin juuri sen aikaa kun jaksaa keskittyä, eli ei kovin kauaa.
Jatkan siis enemmän nautiskelupuolella, joten itkua menestymättömyydestä koitetaan jatkossakin välttää.

[Flick Maniac]

Kevään kisarintamalla on tunkua ja rouvan kanssa pidettiin jo palaveria kalenterimielessä. Protourit, SM-kisat ja muut kisat näyttivät täyttävän jälleen kalenterin siihen malliin että ihan kaikkea en viitsinyt suunnitelmiksi paljastaa tässä vaiheessa ettei näytä liian pahalta.

Meillä tää meni about näin:

(kalenteri sylissä sohvalle rouvan viereen)

"Mää nyt laitan tänne jotain päivämääriä jo mitä mää tiiän"

*puuh*

"Mä oon koittanu vähän kattoo ettei olis peräkkäisiä viikonloppuja tai monen päivän menoja"

*PUUH*

"Tai ei mun näihin kaikkiin oo pakko mennä, kattoo sitte."

*PUUUH*

(perääntyminen)

[gunners]

No itseasiassa toivon että NDGE18 olisi vasta se viimeinen pläjäys! Sen haluaisin useistakin syistä vielä järjestää. Mutta kisaa ei ole vielä päätetty, mutta jos se toteutuu, niin varmaankin puhutaan viikonlopusta 21.-22.4.2018
Eilen kaksi vanha puuta, tai jäärää ihan miten vaan (Marko ja minä) keskusteltiin NDGE:n ja Masterin kohtaloista. Kisathan ovat asettuneet omille paikoilleen ajankohdiltaan.
Ja vaikka niillekin ajankohdille on varmasti kova tunku kisoja järjestää, niin hartain toiveemme olisi että jos jotkut haluavat silloin kisoja järjestää, niin järjestäisi muille luokille, kun mitä NDGE ja Masteri järjestää.
NDGE:ssä pelataan vain pro luokat MPO, FPO, MPM ja MPG joten esim. siihen aikaan voisi järjestää esim. suuret amatöörikisat. Ja Masterihan on vain ikäluokille, eli muille luokille olisi tilaa vaikka kuinka ja paljon.
Mutta edellä olevat olivat vain toiveita, ja ymmärrystä vaativia. Ei mitään vaatimuksia

[Ari]

Tänään piiitkästä aikaa heittämässä. Ilman turhia lämmittelyjä Kaatiksella kiekkoa ilmaan ja Villen kanssa kierrokselle. Ei mitään superpeliä, mutta ei muutamaa ikävää early releasea lukuunottamatta ihan huonoakaan.
Kolme puttia oli erinomaisia ja muutenkin puttasin ihan kuin ihmiset.

Kaatiksellahan melkein nurmi näkyy kun lunta on niin vähän, mutta aika jäässä paikat on. Ykkösen etutii vaikutti jo tosi liukkaalta, mutta olikin huonokuntoisin tii koko kentällä.

Positiivinen yllätys oma "talvikunto", heiton heittoa ei ole tullut heitettyä ja taisin pelata kolme alle etutiiltä.

Jäi kyllä kuumottamaan. Ehkä huomenna pitää....

[Ari]

Tänään kierros Karkkilaa.

1. Frisbeegolf on aika siistiä

2. Jos pelaisi paremmin niin olisi parempi pelaaja. Pätee ehkä myös toisinpäin.

[Ari]

Kiirettä pitää ja taisi tulla tässä vielä asiallinen loukkaantuminenkin käsille. Vetäisin koira sylissä lipat ja reilu sata kiloa lävähti jäälle suorilta jaloilta. Ehkä murtui kylkiluu tai sitten venähti vain oikein kunnolla, mutta juuri nyt ei kykene edes ajattelemaan heittämistä. Syvemmät hengenvedot sattuu mukavasti ja osa liikkeistä aiheuttaa asiallista tuskaa. Tyhmää mennä kaatuilemaan koira sylissä.
Saapa nähdä koska tästä noustaan, mutta maksoin vihdoin NDGE:n joten tulossa ollaan.

Jos joltakulta on mennyt ohi niin Suomessa on kunnallisvaalit tulossa. Olen tästä aiemminkin jaaritellut, mutta kannattaisi frisbeegolfareiden paikallisesti ottaa selvää itselle sopivan puolueen ehdokkaista sellaiset jotka voisivat tukea lajiamme kunnan päätöksenteossa.
Kunnallisvaaleissakin äänestetään ensisijaisesti puoluetta, jonka saaman äänimäärän perusteella laitetaan puolueen sisäiset ehdokkaat järjestykseen. Eli kannattaa ensin valkata itselle sopivat puolue, ettei mene ihan pieleen jos pelkkää frisbeegolf-unelmaa elättelee
Tämä on oikeasti merkittävää. Muidenkin lajien harrastavat tällaista äänestyspriorisointia ja varsinkin keski-ikäisten setämiesten lajit saavat mielenkiintoisia tukimuotoja etenkin pienemmillä paikkakunnilla.
Eli nyt sitten kuvia katsomaan ja keskustelua pystyyn. Koitetaan vaikuttaa niihin asioihin joihin voidaan. Paikalliset harrastajaehdokkaat tovottavasti osaavat kertoa harrastajillekin olevansa ehdolla.

Nostalgia nostaa päätään. 90-luvun alkupuolella tutustuin melkein vahingossa YUP-nimiseen orkesteriin. Aika nopeasti kaikki orkesterin toiminta tuntui kolisevan takahuoneeseen saakka ja olenkin kyseisen orkesterin tuotoksia kuunnellut nyt noin 25 vuotta. Viime viikolla nostalgiabuumi sai taas yhden hypetyksen aiheen kun YUP:sta ilmestyi kirja. Helppoa muisteltavaa tarjoaa mainioita nostalgisia piikkejä ja takahuoneesta paljastuksia. En usko kirjan olevan kovinkaan kiehtovaa tekstiä jos ei ole koskaan kyseistä orkesteria kuullutkaan.
Itselle tämä sai aikaan sen, että nyt on taas kaikki tuotokset matkan varrelta puhelimessa. Olen niitä kuunnellessa vain ihmetellyt miksi ne olen sieltä pois jättänyt. Hmm.
Ilmeisesti musiikkirintamalla on hankala keksiä mitään kovin uutta kun näitä vanhoja ilmestyy esille jatkuvasti, mutta helpompihan sitä on sellaista kuunnella josta on jo valmiiksi tykännyt.
Näinhän se on kiekkojenkin kanssa, ehkä se FLX Buzzz sieltä vielä tuotantoon tulee 20 vuoden päästä ja tuntuu niin tutulta.

Tarvikerintamalla varustelu jatkuu. Zuca on nyt meikäläisenkin varastossa. Zucaan tietenkin oma nimi ja numero seuran logolla varustettuna. Jännä nähdä miten tuo toimii mäkisemmissä maastoissa, mutta pitäähän rinnetontilla reppukin asetella sopivasti ettei pyöri minne sattuu. Samalla tilasin viisi erinomaisen pinkkiä FLX Buzzzia ihan vain etteivät lopu kun niitä ei enää valmisteta. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista, senverran asialline kiekko  kuitenkin kyseessä.

[Ari]

Puolitoistaviikkoa on ollut tissi halki ja ehkä se on vähän parempi jo. Ei puhettakaan kuitenkaan että voisi ajatella tekevänsä minkäänlaisia ylimääräisiä liikkeitä.

Mentaali on vähän kovilla. Kävin viikon duunireissun Levillä ja olin mökin emäntänä kun ei miehestä muuhunkaan ollut. Välillä siellä istuskellessa ja ähkiessä kipulääkkeissä tai kivuissa alkoi ottamaan kuuppaan. Huomasin pienen mietiskelyn aikana, että aika taitaa kullata muistot.
Olin vakaasti hetken aikaa sitä mieltä, ettei ole ikinä sattunut mitään tällaista joka aiheuttaisi tällaisen työkyvyttömyyden kuin tuo riivattu rintalihas.
Aika vähällä olen päässyt, mutta onhan noita kuitenkin ehtinyt olla. Polvi oli aika pitkään sairaslomalla juuri ennenkuin aloin fribaamaan ja siihen jäi "lupaava jalkapalloilijan ura". Tappajalumilautailija pamautti heittokäden olkapään paskaksi vuosituhannen vaihteessa ja sekin oli aika ähkinää kun ei mitään saanut tehdä. Oli vain päässyt jo unohtumaan. Helpotti vähän.

Nyt kun ei jokainen liike satu enää, ainakaan jos on ottanut sopivan lääkityksen niin kummasti alkaa mieli palailla pelikentille. Ehkä se vielä siitä.

Jos jollakulla on mennyt ohi niin tällä hetkellä iloitaan siitä että liitto sai 60000€ valtionapua. Päästään tänäkin vuonna tekemään jotain järkevää ja kasvua oli tuessakin kivasti.

[HAH]

Kyllä tuo loukkaantuminen vaan ottaa välillä koville. Tsemiä!

[JanneRäsänen]

Jos ei 1980-luvun ekaa frisbeegolfkokeilua lasketa, koko "urani" olen heittänyt enemmän tai vähemmän loukkaantuneena ja vammaunut pysyvästi olen siihen päälle. Vammojen ohi loukkaantumiset ovat niin moninaisia, että voi todeta vaikeinta palautumisessa olevan oikean diagnoosin ja kuntoutusohjelman saamisen.

Ei se vielä mitään, että miljoonatta kertaa ketuttaa mökkihöperyys, kun tietää heittämisen taantuvan verrattuna siihen, että nyttemmin muutetut kuntoutusohjeet olivat liian rajut ja vaurioittivat lisää. Tai että kaksi diagnoosia käsivammasta muuttui neljäksi viidentoista vuoden viiveellä, minä aikana on kuntoutettu liian vähiä asioita ja väärin. Pisin heittotauko vammoista johtuen puolen vuoden luokassa ja parin viikon jälkeen kolme kk lisää. Ihanaa.

Ei voi kuin todeta, ettei liian pian passaa riehua liikaa ja odottaa ihmeitä, mutta jos taudin kuva ja lekuri antaa luvan, superkevyt liike auttaa parantamisessa, kun happea ja ravinteita saadaan uudelleen rakentamaan hajonnutta paikkaa. Lisäbonuksena happi auttaa tulehduksen välittämisessä. Ei se mielipaha haittaa, jos paranee hyvin pitkällä tähtäimellä. Sairas on kuitenkin vain vähän aikaa. Tsemppiä kuntoutukseen. Heittäminen on niin repivää, ettei kannata liikoja riehua, jopa toisen käden heitot voivat aluksi olla hyvä idea mökkihöperyyden karkoittamisessa.

[Ari]

Uuteen kauteen valmistautuminen on aloitettu rauhallisesti. Istuin eilen sisällä sohvalla ja ihailin uudenkarheaa FLX Buzzzia. Tuntuu edelleen hyvältä pitää kädessä tuota setämiehille tarkoitettua letkeän löysää muovia. Miksi setämiehille, jääköön se toiseen kertaan.
Koiran kanssa pihalla käydessä haettiin tuntumaa koriin, johon otin kontaktin tönäisemällä sitä leikkisästi yläpantaan. Senverran hiljaa kuitenkin ettei lajille tyypillistä kolahdusta syntynyt. Talveksi puttikoriin jääneet putterit otin myös käteen ja puttasin ne varmasti ketjuihin noin 30cm etäisyydeltä.
Tästä on hyvä suunnata kohti uutta kautta. Kuukauden päästä heitetään jo ihan täysillä.

Nyt ollaan tilanteessa jossa heittotaukoa on tullut senverran, että joudutaan aloittamaan heittämiseen liittyvät rutiinit alusta. Lajiin liittyvät ns. heittolihakset ovat surkastuneet olemattomiin ja tarvitaan jonkinverran heittoja jotta pystytään osallistumaan esimerkiksi NDGE:hen ilman käden turhaa kipeytymistä. NDGE kuitenkin on vain lämmittelyä seuraavan päivän Spring Mastersiin, johon tosin olen vielä jonossa.
Rintaimplantin mahdollinen halkeaminen on edelleen akuuttia vaikka tuntuu päivittäin vähemmän haittaavan kuin edellisenä päivänä. Ilmeisesti totaalisesta laiskottelusta on erikseen hyötyä tähän hommaan. Jatketaan siis sitä.

Viikonloppuna olisi liiton kevätkokous jossa olisi tarkoitus saada kokousväki antamaan vastuuvapaus edellisen vuoden päätöksille ja asioidenhoidosta vastanneille. Asiathan on hoidettu meidän liitossa tiukan mallikkaasti Villen komennossa ja niin on tarkoitus jatkaa jatkossakin ihan vain siksikin että on mukavampi sitten ihmisen nukkua yönsä.

[Ari]

Valmistautuminen uuteen kauteen jatkuu. Väykän rating-vertailut sai aikaan omille sivuille menemisen. 2016 on pelattu ja kierroksia tuli aika paljon.
Paras kierros ratingien mukaan osui SM-kisoihin, 1009 taikapistettä. No, olihan se hyvä kierros ja oikeaan paikkaan.
Sitten päästään sinne toiseen suuntaan. Tammisaari ja ProTour, 857 taikapistettä!

Olen pitänyt itseäni varsin tasaisena tuupparina, mutta 152 pistettä eroa parhaan ja heikoimman kierroksen kesken on jo maagista. Olen näitä jo aiemmin kerrannut, joten tuskin siihen enempää kannattaa palata. 152!

Tuo 857 on heikoin yksittäisen kierroksen rating meikäläisellä. Taitaa olla ihan realistista tavoitella että jätettäisiin ne alle 900 reitatut tekemättä vuonna 2017. Toisaalta tahallaan en kertaakaan huonoa heittoa heittänyt, joten kaikki on mahdollista ja protouria pelataan tänäkin vuonna Tammisaaressa...

Masennuksen kautta perisuomalaisittainhan näitä lähestytään. Olen kyllä yrittänyt itseä huijata uskomaan, että osaathan sä tätä peliä pelata kunhan tietää minkä osaa. Kotona se saattaa vielä onnistua.
Olin viime viikolla keskustelussa. Frisbeegolfista tietämätön tuttava oli saanut jostain tietää että meikäläinen on osallistunut EM-kisoihin ja piti sitä hienona juttuna. Keskustelun jälkeen tajusin jälleen kerran olleeni hyvä suomalainen. "No joo, oonhan mä ollut, mutta...." "no eihän siellä nyt oikein hyvin mennyt" ja niin edelleen.
Osaisikohan sitä joskus ottaa ilon irti ja todeta että viime vuoden EM-kisoissa oli hieno meininki ja oli todella hienoa kuulua siihen joukkueeseen. Ehkä sitten unohtaa kertoa olleensa huonoin suomalainen pappasarjassa ja kertoakin olevansa sen kisan perusteella euroopan 11. paras frisbeegolfari. Osaisikohan? Pitääpä joskus oikein kokeilla.
Todennäköisesti menee sekin kokeilu outtiin kun alkaa ensimmäisen lauseen jälkeen sekoilemaan ja päätyy jälleen vähättelemään koko lajia.

Aika hienoja fraaseja meillä on jo tämän lajin osalta käytettävissä sopivassa kohtaa. Kuinka monessa urheilulajissa on tällä hetkellä suomalainen Euroopan Mestari sekä avoimessa että naisissa? Tokihan jos lesotaan lisää niin ne molemmat kuuluu Nummelan frisbeeseuraan

[Ari]

Kaksi minuuttia kirjoittamisen jälkeen alkoi jo kuumottaa. Tuliko elvisteltyä? Luin oman tekstin ja totesin että kyllä meidän suomalaisten pitää nyt vähän itse oppia pitämään sitä häntää ylhäällä edes silloin kun siihen on syytä.

En siis poista tekstiä vaikka melkein jo poistin. Olkoon perkele.

[Rockatansky]

Kaksi minuuttia kirjoittamisen jälkeen alkoi jo kuumottaa. Tuliko elvisteltyä? Luin oman tekstin ja totesin että kyllä meidän suomalaisten pitää nyt vähän itse oppia pitämään sitä häntää ylhäällä edes silloin kun siihen on syytä.

En siis poista tekstiä vaikka melkein jo poistin. Olkoon perkele.

Tekstissä ei ole mitään vikaa. Suomalaiset ovat vaan yleensä aivan liian vaatimattomia
Maailman huipuillakin tulee joskus niitä sysihuonoja kierroksia ja ne heittää reilusti plussalle, näin se vaan menee

[mykey]

Sitä kannattaa ajatella asiaa Ari siltä kannalta että euroopan mestaruus kisoihin pääsy voi olla unelma noin 2000 tuhannelle lisenssin omaavalle suomalaiselle tälläkin hetkellä jotka kiertävät suu hymyssä kilpailusta toiseen ja hymyilevät siellä EM kisan väylän katsoja aidan toisella puolella taputtaen kun suomi verkkareissa joku onnistuu.. Nm ihaan puttikammo 😀

[Ari]

Erittäin samaa mieltä, sitä oikeastaan hainkin. Ehkä itsellä on käynyt tuuri ja elämä on mahdollistanut monta sellaista asiaa jotka monella muulla jää kokematta.
Suomalainen vain haluaa vähätellä asioitaan ja olla nöyränä ettei vain kukaan luulisi että itseä pidetään toisia parempana. Siksi urheilijan kuuluu olla varovainen haastatteluissaankin ettei vain luulla ylpeäksi.

Ollaan me kummallista väkeä.