Itse näen tämän ”blogin” niin, että blogin pitäjä päättää mitä kirjoittaa. Alunperin lähdin tähän ajatuksena avata hieman touhujani kisajärjestäjänä ja pelaajana.
Olen pyrkinyt sittemmin avaamaan touhujani juurikin omasta näkökulmasta. Onneksi on muitakin näkökulmia kuin omani, muuten teidän muiden elämä olisi hirmu tylsää ja minun samanlaista kuin nytkin.
Olen kirjoittanut varmasti samoja juttuja moneen kertaan. Pelikirjasta on kirjoitettu jatkuvasti ja niitä olen tänne avannutkin. Jälleen minun näkökulmasta.
Itse näen pelikirjan samanlaisena osa-alueena kuin muutkin osa-alueet tässä lajissa. Vain osana lajia. Jokainen päättää miten paljon harjoittelee, tekeekö pelikirjoja, venytteleekö tai ostaako merino-villaiset kalsarit Sloggien tilalle. Ne ovat henkilökohtaisia päätöksiä.
Jannen väliintulo laajentamaan pelikirjan käsitettä isommaksi on tavallaan tervetullut, koska se (sitten kun selvisi mistä puhutaan) kertoo meille miten tarkasti hifistelyn voi tälläkin osa-alueella suorittaa. Se voi olla jonkun mielenterveydelle tärkeää, että lähes kaikkeen on varauduttu.
Itse näen pelikirjan mahdollisuutena valmistautua kilpailuun siten, että kisa-aamuna voin olla sitä mieltä että lähden kilpailuun suunnitelman kanssa. Se on kuitenkin vain suunnitelma. Hyvä pelaaja (jollaiseksi en turhaan itseäni kuvittele), osaa ottaa muuttuvat tekijät huomioon.
Pelikirja on vain suunnitelma, jota on osattava muuttaa tilanteen muuttuessa.
Itse pyrin siihen, että aika nopeasti paljastuu voiko foreen tänään luottaa. Lyhyisiin foreihin luotan aina, mutta jostain syystä pidempien fore-heittojen päivittäinen luotettavuus ei ole ihan niin hyvällä tasolla.
Onko sitten kylmä, tuuleeko eri suunnasta, onko ryhmässä ikävä ihminen tai hukkaanko tärkeimmän kiekkoni ovat asioita joissa on niin paljon liikkuvia osia ettei niihin varautuminen ole järkevää.
Pelikirjan lukeminen rivien välistä on tärkeä lukutaito. Ei siihen pidä jumittua, että tämä väylä pitää avata forella jos se olosuhteiden muututtua ei ole järkevää. Osa kierroksista on selviytymistaistelua kun tuntuu että mikään ei onnnistu. Ja niin pitääkin olla, muuten tämä ei olisi yhtään niin jännää.
Tämäkin päivä on ollut frisbeepäivä. Aamusta isolla kirkolle ministeriöön koulutukseen. Aiheena valtionavun hakeminen. Hyvä tietopaketti.
Sitten itse valtionavun kimppuun, joka muuttui sitten vielä Hatcast-haastatteluksi aiheena liitto ja SuomiSport.
SuomiSport on herättänyt varsinkin facebookissa joillekin isoja laineita ja paniikkinappulaa on painettu. Yritämme vastata jatkossakin kysymyksiin, mutta nyt tehtiin pikku haastattelu. Toivottavasti pieni epätietoisuus ei vie kenenkään yöunia. Muutokset ovat ajoittain pakollisia ja ne ajoittuvat välillä hankaliin kohtiin. Tarkoitus on kuitenkin viedä lajia taas enemmän suuntaan jossa nopeita muutoksia on vähemmän ja turhat työvaiheet voidaan ohittaa.
Päivän sanat. 1,3€ ja yhdenvertaisuus.