Jaskan blogin innoittamana ajatuksia jotka laajenivat jo niin leveälle etten viitsinyt enää pitää pelkkänä kommenttina.
Mikä on seura? Seura on käytännössä sen jäsenet. Helppoa siis. Samalla kun aletaan miettiä mitä seuran pitäisi tehdä niin päästään asian ytimeen. Seura voi tehdä vain niitä asioita joita sen jäsenet tekevät. Seuran pj on seuran pj todennäköisesti siksi, että vuosittain ei tuolle paikalle yleisesti ole kovinkaan suurta kilpailua. Seurojen hallitukset olisivat oivia paikkoja uusille innokkaille jäsenille päästä vaikuttamaan, mutta ainakin oma kokemus on että seuran hallituksen on parasta varautua etukäteen tulevaan syyskokoukseen jos valitaan uusia hallituksen jäseniä.
Aika usein surullisesti törmää heittoihin "miksi seura ei tee mitään" "seuran hallitus päättää siellä ihan mitä sattuu". Frisbeeseurat ovat järjestään niin pieniä, että vaikuttamisen mahdollisuus useimmiten on asiallisesti esitettynä olemassa.
Seurahan ei tietenkään tee mitään. Seuran jäsenet tekevät.
Olen jostain syystä ollut aika monessa järjestössä mukana. Yleisesti tilanne on sellainen, että ne jotka luonnostaan ovat mukana tekemässä asioita muutenkin, tekevät asioita. Kiitos heille. He ansaitsisivat saada isommankin kiitoksen siitä miten seura toimii. Aika usein oletetaan seuran hallituksen olevan se porukka joka tekee, mutta oikeastihan seuran hallituksen tehtävä on määrittää suuntalinjat varsinkin rahankäytön suhteen ja johtaa seuraa siltä osin kuin on jotain johdettavaa. Oman seuran kohdalla olen pyrkinyt ilmaisemaan asian niin, että mitä tahansa voidaan tehdä kunhan se ei tuota merkittävää tappiota seuralle. Jos jokin toiminta tuottaa merkittävää tappiota se pitää erikseen päättää seuran hallituksessa, jotta kaikki ovat tietoisia miksi tapahtuma menee tappiolle.
Seuran toiminta voi olla monimuotoista, mutta jonkun se aina pitää tehdä. Viikkokisat hoituu aina jollakin porukalla, mutta täytyy siinä olla joku vastuuhenkilönä jos halutaan sen oikeasti olevan säännöllistä. Joku nostaa käden pystyyn oikeassa paikassa ja "saa" tehdä
Sama asia on tietenkin liiton kanssa. Frisbeegolf on kasvanut isommaksi ja olemme päässeet valtionavun piiriin. Hallitukseen "päästessäni" kymmenisen vuotta sitten oli käytännössä koko toiminta sen varassa mitä hallituksen jäsenistä irtosi. Eri vastuualueet hoidettiin aika paljolti ihan keskenään (toki muiden tuella), mutta jotain jäi välillä tekemättä ihan vain siksi kun ei sitten irronnutkaan.
Hyvä esimerkki tästä on viime vuonna toiminnanjohtajan innosta lopulta aikaansaatu juniorileiri. Jo vuosia aiemmin oltiin sitä mieltä, että sellainen leiri olisi hieno juttu ja ehdottoman tärkeä alku frisbeegolfin junioritoiminnalle. Jostain syystä siihen ei vain sitten koskaan päästy, jäi tekemättä kun ei kukaan tainnut olla niin innoissaan että olisi koko pakettia lähtenyt vetämään. Nyt se on kuitenkin tehty ja vakaasti ollaan edelleen sitä mieltä, että hieno asia jonka on syytä jatkua. Silti siihenkin tarvitaan ihmisiä, vapaaehtoisia jotka haluavat tulla viikonlopuksi ohjaamaan ja vahtimaan pieniä frisbeegolfareita. Hattu päästä heille.
Liiton toiminnanjohtajalla on miljoona hommaa, joista kaikki on helppo kaataa hänen niskaansa ihan vain siksi että hän on se jolle maksetaan siitä rahaa. Tosiasia on kuitenkin, että 250 kilpailua, 5000 jäsentä, 2700 kilpailulisenssiä, yhdenvertaisuustoiminta, erilaiset toureihin liittyvät järjestelyt ja muu sellainen toiminta joka on liitolle elintärkeää pitäisi kyetä kuitenkin hoitamaan normaalien työaikojen puitteissa väsymättä ja romahtamatta taakan alle. Edelleen siellä on asioita, jotka tekee joku ihan vain vapaaehtoisesti. Ihan omasta halustaan, mutta myös siksi että frisbeegolf menisi eteenpäin ja meillä olisi parempi pelata.
Mielenkiintoista on oikeastaan nähdä mihin tulevaisuus vie. Suomalainen urheilutoiminta organisaatiotasolla on todella korkealle asti pyörinyt tähän asti vapaaehtoisvoimin. Aika monessa vanhemmassa lajissa alkaa näkyä 70-vuotiaita äijiä touhailemassa käytännön juttuja koska uusia äijiä ei ole näkynyt. Mitä tapahtuu kun nämä aina samat vapaaehtoiset yksinkertaisesti kaatuvat rivistä?
Ammattiohjaajia ja valmentajia tuskin riittää ihan joka nurkalle, saati sitten jalkapalloon huoltajia. Jos kaikille pitää maksaa jotain niin harrastukset ovat niin kalliita ettei niitä voi harrastaa kuin rikkaat.
Hieno kysymys tuolla Jaskalla oli "mitä saan seuralta". Erinomainen kysymys, johon aiemmin on tainnut olla vastauksena "kavereita, yhdessä tekemistä ja organisaation jonka laji tarvitsee". En varsinaisesti 20 vuotta sitten ole kuullut koskaan tuota kysymystä. Olisiko maailma sitten kuitenkin muuttunut juuri tähän suuntaan. Mitä minä saan?
Itse kun on siellä touhupuolella niin joutuu esittämään usein vastakysymyksen. Mitä sillä 12€ jäsenmaksulla pitäisi saada?
Seuran osuus on meidän seurassa ollut aiemmin 10€. Se on vajaa euro kuukaudessa. Syntyykö sillä asiakassuhde, jossa voi vaatia jotain?
Jos voi niin mitä? Hallivuoro? Hallivuoroon tarvittavat rahat eivät tule tuosta 10€ summasta. Oman seuran kohdalla 100-jäseninen seura saa noin 1000€ vuodessa jäsenmaksuja. Sillä maksetaan seuran pankkikulut ja nettisivut aika tarkasti. Loppuraha toimintaan pitää tehdä jostain.
Jälleen hattu päästä jokaiselle joka on tekemässä seuralle rahaa, järjestämällä kisoja tai tekemällä jotain muuta. Loputon kunnioitus juuri teille.
Meni vähän paasaamiseksi. Ei ollut tarkoitus ketään syyllistää mistään, mutta huoli on osittain kova.