Illalla odottelin, että koiranpentukin saa unta. Viikonloppuna ensin pysäytti hetkeksi Ardon westien poismeno 12-vuotiaana. Meillä on kaksi westietä jotka molemmat on tuota vanhempia...
Ei ne mitään kotieläimiä ole, ne ovat perheenjäseniä. Tsemppiä Ardo.
Ehdin kuitenkin miettiä kokonaisuutta Tyynestä. Kai se noin taipuu.
Keinarin kierros oli varsin hyvää pelaamista. Mahtuihan sinne kaikenlaista, mutta kuitenkin suunnat oli oikeita ja varsinkin loppupään varman päälle pelaaminen sujui hyvin.
Nevaksen tuulissa lähdettiin enimmäkseen vain pelaamaan varman päälle. Avauksethan siellä pääosin sai lähteä vähän sinnepäin jos sitä pirkkoa ei ollut tarkoituskaan hakea. Kuten sanottua, olin hieman liian tyytyväinen Nevaksen kierrokseen. Toki sinne olisi voinut tulla kamalaa sontaakin.
Kartanon kierroksella sitten oli tiedossa, että piti tehdä tulosta. Pari ekaa väylää meni hyvin, mutta siellä ei oikein tuullutkaan. Sitten alkoi ehkä liiallinen tulkinta ja tuuleen reagoiminen. Tiedossa oli, että reilusti miinukselle pitää pelata eikä putin varaan voi laskea joten...olihan siinä tarve saada kiekko tarpeeksi lähelle. Kyllä se sinne pään sisään sitten livahti. Se tuuli nimittäin.
Yritin tietenkin katella vähän apuja muiden heitoista kun siellä viimeisenä melkein koko ajan aloittelin. Taisi sotkea vain lisää...
Nopeasti laskettuna tilastoja.
Hyviä avauksia (kevyellä mittarilla)
1,2,10
Välimallin avauksia (edes sinnepäin)
3,6,9,12,15,18
Surkeita eli ihan hirveää kuraa
4,5,7,8,11,13,14,16,17
Pelaa noilla nyt sitten. Hyvistä avauksista yksi pirkko.
Välimallin avauksista yksi bogey...
No joo, vaikea sanoa mitä tuolle voisi tehdä. Yritys ja tarkoitus oli pelata kolmas kierroskin hyvää peliä, eikä tuolla Kartanolla ole mitään selkeää seiftivaihtoehtoakaan. Eli. Huonoa peliä.
Nyt se on pelattu.
Ensi viikonloppuna joukkueSM.