Minäpä nyt tartun syöttiin ja muistelen vanhoja juttuja.
1. Pelasin erinomaisen kisan kun kävin ensimmäistä kertaa Tyynessä 2018. MA2-sarja, mutta 160 pelaajaa (!) pelkästään siinä sarjassa, joten kärkisijoille vaadittiin hyvää tekemistä. Finaalikierros Nevasissa, kärkikortti, tuulinen sää ja kaikilla vähän hankalaa. Sain lopussa tarvittavat putit pönttöön ja päädyin jaetulle toiselle sijalle kolmen muun kaverin kanssa. Lähdettiin Sibbeen sudaroimaan. Jännittävä tilanne, mutta mä rakastan näitä hetkiä lajissa ehkä eniten. Kaksi kaveria pelasi itsensä nopeasti ulos, mä jatkoin Latvialaisen kilpakumppanin kanssa. Hieman oli jo hyvä olo, kun totesin että podium-paikka on varmistettu. Kolmen väylän jälkeen siirryttiin biitsille. Kaikki tietää mistä tässä on kyse, paha paikka kun ei käsi riitä kunnolla veden yli. Mä oon ensimmäisenä vuorossa ja tuulee ihan reilusti. Kulunut Fuzion Enforcer laukusta ja hanat vasenta reunaa suoraan. Kiekko liitää täysin suoraan, laskeutuu turvallisesti inbounds ja selkeellä pelipaikalla. Aivan loistava heitto, paineet kaverille eikä siellä sitten ihan pysynyt homma hallussa. Sain layupata rauhassa korille ja voitin neljän pelaajan sudarin hopeasta. Näiden kokemusten takia tätä lajia pelataan.
2. Toinen pikaisesti mieleen palautuva tapaus oli myös sudari. 2019 kevätkisa Mijasin punaisella radalla. Ei ollut kovin kummoista tekemistä ja tuulikin vaikeutti taas elämää. Sain kuitenkin tsempattua kierroksen loppuun pari tärkeää pöröä ja päädyin jaetulle kolmannelle sijalle. Onneksi TD halusi peluuttaa tässäkin tapauksessa sudareita, niin päästiin jännittämään. Ykkösellä kumpikin otti nätisti nostopirkot. Kakkosella kaveri avas todella hyvin, mulla jäi vähän outoon paikkaan missä en ollut edes treeneissä kertaakaan. Lähestyminen jäi oksiin pahasti lyhyeksi ja kaveri laittoi omansa 6-7m korilta. Mulla on alamäkeen pitkä putti, muistikuvien mukaan lähelle 20m matkaa (ei varmaan todellisuudessa ihan niin paljoa). Putti oli ollut heikkoa ja nyt on vielä huono asento. Kelailen kuitenkin, että tässä tilanteessa ei ole mitään hävittävää, joten painetaan rohkeasti... Rauhallinen keskittyminen ja kädestä lähtee ylivoimaisesti viikonlopun paras putti, kovaa ja komeasti pönttöön. Tulkitsin, että kaveri tuli tilanteessa hieman yllätetyksi, eikä sitten saanut omaa puttiaan enää sisään.
3. Kolmas tapaus oli Sibbessä, ehkä 2021. Nykyinen 2. väylä, pitkä ja vaikee par 4. Avaus liukui lopussa liikaa vasemmalle, pari metriä ulos väylältä. Suoraan edessä on kapee gäppi. Ehdottomasti järkipeli olisi laittaa joku layup väylälle, mutta tiedostan, että mun vahvuus on aukkoihin osuminen. Toisaalta vaakakupissa on täysin varma tieto, että jos tämä heitto ei osu linjaan niin luvassa on todennäköisesti vähintään tuplabogi. Otin riskin. Hieman kuluneella Saintilla kova rysty paikaltaan aivan täydellisesti aukkoon ja liitää kaikki ne metrit mitä oli otettavissa. En edes muista minkä tuloksen pelasin väylälle, mutta se heitto oli niin täydellinen. =)
Hieman negatiivisempia kokemuksia
1. Peurungan kevätkisa huhtikuussa 2018. Oli vielä monta senttiä sohjoa maassa. Väylä oli ehkä nykyinen 12, joku 120m koko matkan oikealle kaartava ja selkeästi liian pitkä väylä minulle. Draivaan tiiltä Trespassilla hyvään linjaan, ei täydellinen, mutta selkeesti pelipaikoille. Mutta eipä löydy sitten millään. Märkään sohjoon ei jää selviä jälkiä ja muutama minuutti potkittiin maastoa tuloksetta. Epäuskoisena kävely takaisin tiille. Ei varmaan koskaan ole 100m tuntunut niin pitkältä matkalta. Eikä tietenkään pää kestä sellaista tilannetta. Rankun jälkeen kolmas heitto tiiltä heti puihin ja kimmoke erittäin huonoon paikkaan. Kutonen piti tehdä. Triplabogi, ihan viattomalle miehelle. Sen jälkeen en ole enää erehtynyt kuvittelemaan, että golfissa mikään olisi reilua.
2. Viime kesänä Kapina Open Nivalassa. Ensimmäinen kierros aloitettiin väylältä 8. Tein kaksi hyvää pöröä heti alkuun, mutta sitten oli edessä radan signatureväylä. Hyvin kapea koivukuja, outtia kummallakin puolella. Draivi pehmeällä Judgella oli lähes hyvä, mutta osuu oikealla koivuun ja kikkaa vasemmalle. Outtiin tietysti. Ei ollut ensimmäinen kerta ja pää pysyi melko viileenä. Tämä on siitä ikävä paikka, että koivutuubin ulkopuolelta ei ole helppoa lähestyä korille. Pakostakin joutuu haastamaan puita. Pelaan polvelta matalaa kämmentä ylivakaalla kiekolla. Aivan hyvä heitto on menossa korille, kunnes löytää puun, pomppaa pystyyn ja rollaa outtiin. Tässä on nyt hieman samoja elkeitä kuin tuossa Peurungan tapauksessa. Nyt keittää korvien välissä ja puttaan kiukuissani 15-metrisen niin kovaa niin kauas, että en saa paluuputtia sisään ja teen quad-bogin. Tarina jatkuu vielä sillä tavalla, että tein heti seuraavalle väylälle pörön ja olin neljän väylän jälkeen +1 yhdellä quadilla.
3. Perämeri Open 2019, toukokuun alkua Meri-Toppilassa. Ensimmäinen kierros, väylä numero 2. Kaikissa isoissa kisoissa pelattu 174m par 4 ojan vieressä, metsäpillistä läpi, sitten vasemmalle kummun yli ja kori oikealla taskussa. Avausheitossa kiekko lirvahti kädestä liian aikaisin, eli tein juuri sen pahimman virheen minkä tolle väylälle voi tehdä. Oon aivan toivottomalla paikalla mörrissä vasemmalla, mutta en kuitenkaan yksin. Toinen kaveri oli lähes samassa mestassa ja hän pelasi mielestäni ylettömällä riskillä vasemmalta ojan yli, koko matka outin päältä ja puiden välistä väylälle. Se näytti niin hienolta, että päätin lähteä perässä. Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että tässä ei käy hyvin. Kämmenellä kiekko oksan kautta keskelle ojaa. Ollaan edelleen metsässä ja neljäs heitto lähtee. Pääsin kuitenkin seuraavalla ulos, mutta tuplabogihan siitä tuli.
Hauskahan näitä oli kelailla. Kaikki nämäkin reissut ovat olleet erinomaisia ja hölmöilyistä on opittu. Väitän, että nykyään kisapää kestää paremmin ja tyhmät ratkaisutkin ovat harvemmassa. Ehkä.