Rakkaudesta lajiin

[Ari]

Toinen päivä MM-kisoja.

Pelattiin Little America Long. Ei kovin hyvää kokemusta treenikierrokselta, mutta pitäähän se pelata vaikka itselle tuntuu hankalalta.

Ei oikein ole nyt potkua käydä joka väylää läpi, joten koitetaan luyhyempää versiota.

Ykkösväylä on par4 joka oikeasti on vaikea, metsän läpi pellolle ja takaisin puiden sekaan kukkulalle. Selvisin tästä hyvin ja tein helpon parin.
Kakkosella heitetään 80m veden yli, outtia on aika lähellä. Avaus seiskaan ja tuulessa haaraputti ohi koko laitteesta. Paluuputti kuitenkin sisään ja totesin parissa olemisen olevan hyvä pohja.
Väyliä kaksi ja kolme värittivät griplockit avauksessa. Kakkosella sain Zonella paikattua seiskaan mutta putti ei maistunut. Kolmosella nöyrryin pelaamaan bogia ettei tule isompaa sotkua. Nelosella kun missasin kuuden metrin putin ja tuloskortissa oli kolme bogia putkeen niin alkoi vähän hirvittää.
Markku tuli seiskaväylän kohdalla caddieksi ja hiljalleen aloin osua linjoihin.
Kuusi pirkkoa loppukierroksella ja -3. Sijoitus ei muuttunut, mutta 979 taikapistettä.
Mielenkiintoista miten vaikeaa tuota bäkkäriä on nyt heittää. Puttaaminenkin tuntui kankealta.

Kävin ennen kierrosta hakemassa itseluottamusta bäkkäriin heittämällä linjoihin ja tuntui paremmalta. Johonkin se sitten hetkeksi hävisi.

16 sija tässä vaiheessa ja neljä heittoa cutiin joka tulee neljännen kierroksen jälkeen. Olen nyt pelannut tasan omaan ratingiin ja itsestä on tuntunut että aika hyvinkin on ratingiin nähden joutunut pelaamaan. Tämä ei taida olla sitä amerikan ratingia jota mainostetaan.

[Ari]

Kolmas kisapäivä.

Paluu Thorpeen. Lämmittelyt baseball-kentällä ja tuntui että bäkkärivaivatkin alkaa olla entisiä.

1-5 väylät pelasin pariin. Alussa on aika hankalaa väylää, mutta tuntui aika hyvältä tekemiseltä.
Kutosväylän foreavaus ei tullut koskaan takaisin vaan leijaili vasemmalle ja löytyi puiden välistä. Näköjään sopivissa olosuhteissa kiekot eivät olekaan hulvattoman vakaita, kai siinä tuuli jotenkin.
Sitten mentiin taas paria pelatessa. Väylällä 9 heitin lähestymisen kuusi metriä pitkäksi ja pirkkoputti livahti ketjuista ulos. Meinasi harmittaa koska koko ajan tuntui ettei ole mitään hätää ja pirkkoja odotellessa. Väylällä 11 fore lähti hyvin ja kiekko suoraan kohti koria. Kun kiekko osui maahan 15m ennen koria pikku antsassa (sen olisi pitänyt skipata suoraan eteenpäin) mutta sepä jäi siihen osuen kiveen. Väylällä 13 heitin Zonella pikku neppaisun 35 metristä juuri sellaisena kuin sen halusin. Maahan osuessa kiekon piti liukua korille, seiskassa osui maahan ja jäi siihen. Ei mennyt putti koriin. Bogey.
Seuraavalla väylällä huonon avauksen seurauksena bogey, joten kaksi päälle kun piti niitä pirkkoja poimia. Meinasi sieluun sattua pahasti. Viimeiselle väylälle hyvällä pelillä se pirkko ja +1 lopputulokseksi.
953 taikapistettä. Sijoitus 21. kun 26 pääsee semifinaaliin.
Huomenna pelataan Little Americassa toista kertaa ja kaksi heittoa on cut-rajaan itsellä hyvää.
Olisi nyt sen hyvän kierroksen paikka.

Tämän päivän kierrosta kun miettii niin peli oli aika hyvää. Puttia ei kannata liikaa kehua, mutta muuten mainiota pelaamista. Välillä vain se kiekko osuu oksaan tai kiveen vaikka olisi hyväkin heitto. Tämänpäiväisestä jäi mieleen useampi kiveen osuminen ja siihen jääminen. Olisihan ne pitänyt pystyä poimimaan, mutta ei tällä kertaa.

[Ari]

Neljäs kisapäivä.

Jännitystä oli ilmassa aika paljon. Pari heittoa cuttiin tuntui kovin pieneltä.
26 parasta neljän kierroksen jäljeen pääsee cutista ja sitä olin pitänyt tavoitteena vaikka ratingin perusteella olin muistaakseni 14. juuri nousseen ratingini ansiosta.

Kierros alkoi hyvällä tekemisellä ja olin kahden väylän jälkeen -1. Peli tuntui aika luontevalta, vaikka puttikorilla oli tuntunut aika hankalalta.
Vitosväylällä Zone-lähäri oli vähän löysä, mutta pistin kuusimetrisen sisään. Pienestä se on kiinni, mutta siitä sai juuri sopivan buustin.
Pelaaminen oli edelleen hyvän tuntuista vaikka aika usein oltiin kakkosringissä pirkkoa puttaamassa.
Olin kuitenkin -4 bogeyfree ennen viimeistä väylää. Tässä kohtaa oli jo aika selvää että huomenna pelit jatkuu.
Oli muuten reilusti yli 30 astetta lämmintä ja juominen tuntui luontevalta. Mukana bägissä oli kaksi litran juomapulloa joissa oli vettä ja jääpaloja. Sen lisäksi kaksi 0,75 litraista urheilujuomaa. Nämä join ja lisäksi pari pulloa vettä jotka järjestäjä tarjosi pelaajille. Paikallisilla oli tuulettimia ja suihkepulloja mukana viilentämiseen ja ihan happea. Siis lisähappea suihkepullossa jossa oli sellainen naamalle laitettava maski. Niitä siinä pitkin kierrosta ihmeteltiin. Aika monella oli myös caddie.

Väylän 18 tarinaksi koitui sitten varmaankin pieni herpaantuminen. Avaus piti heittää puiden välistä antsalla. Antsaa ei paljoa ollut vaikka pääsinkin puiden välistä. Kiekko feidasi metsään. Siellä oli ehkä onnekkaasti ihan ok jatkopaikka kunhan kiertäisin 15m päässä olevan puun oikealta. Pelataan siis aika vaikeaa par vitosta. Vetäisin kakkoheiton siihen puuhun. Niinpä. Sieltä osittain puun alta sitten heitin sinne minne jo piti. Sitten foreantsa kahden puun välistä, joka oli vähän korkea. Neljä heitetty. Korilla matkaa kahden puun välistä noin 45m. Zone forella oli sellainen kuin ajattelinkin, mutta maahan osuessaan taas osui kiveen ja jäi siihen. Vajaan kuuden metrin putti. Kori oli ehkä 40 cm nousun päällä, joten oli ihan luonnollista painaa se kiekko siihen alarautaan. Ai saakeli. Tupla.
Onneksi oli varaa.
Taikapisteitä 963, -2 ja 19. sija ja semifinaalit kutsuu.

Amerikan ratingia täältä ei todellakaan saa. Saattaa johtua ilmasta kun pitää bägi uusia niin ei muutaman päivän tutustumisella ihan koko paketti ole hansikkaassa. Olen yrittänyt pitää käytettäviä kiekkoja aika pienenä rinkinä ja se on helpottanut vähän. Tänään jotenkin korostui, että on vaikea saada hyvä heitto siihen ykkösrinkiin kun kiekot ovat vakaampia.
Pikku virhe ja se feidaa aiemmin ja onkin kakkosessa. Tokihan niitä pitäisi sieltäkin laitella, mutta ei ne oikein ole menneet
Tuntuu että jokaisesta taikapisteestä on saanut painia. Ratingkeskiarvo on tähän mennessä 964 eli vajaan heiton omaa ratinkia perässä, joten ei siitä itkeä kannata

Huomenna siis haulikkolähdöllä heti aamusta Thorpeen. Kiva päästä vielä kerran yrittämään.

Huikea kokemus ollut tähän saakka.

[Ari]

Viimeinen kisapäivä eli semifinaalit alkoi haulikkolähdöllä jo aamukahdeksalta. Iltapäivän pelaamiseen tottuneena tuntui kovin aikaiselta raapia itseään ylös kuuden jälkeen ehtiäkseen lämmittelemäänkin.

Aloitin Thorpessa väylältä viisi ja alku olikin aika kankeaa, foret lähti taivaalle ja heittäminen tuntui hankalalta. Siitä se sitten kuitenkin lähti etenemään vaikka matkalle jäi kaksi kuuden metrin haaraputtimissiä puiden takaa sivurinteestä. Olipa yllättävän hankalia asentoja, mutta olisihan nuo pitänyt. Bogeyfree -4 oli oma paras kierrokseni Thorpessa ja ratingin perusteella koko kisassa. Muutaman sijan nousin ja olin lopputuloksissa 15. Seuraavaan sijaan olisi ollutkin viisi heittoa, joten ne poimittiin jotka pystyi. Pelaaminen oli aluksi senverran kankeaa ettei jäänyt sellainen hyvän kierroksen maku, mutta 991 ratingiin pitää olla tyytyväinen.

Kuten jo aiemmin kerroin, pelasin nyt sitten pisteen omaa ratingia heikommin. Olen kokonaisuuteen tyytyväinen, vaikka eihän tuolla keskiarvolla tietenkään pärjää. Seurattiin finaaleja kannustaen sinne päässeitä suomalaisia ja he todistivat että pystyy pelaamaan reilusti omaa ratingia paremmin

Nyt sitten pari päivää turistijuttuja ja sitten kotiin. EM-kisoja varmaan sitten odotellaan seuraavaksi ja pelataan siinä välissä jotain muutakin. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon pitää totutella vanhoihin kiekkoihin ja niiden lentoon kotona.

[Ari]

Kilpailun jälkeisinä parina päivinä huomasi, että on ollut isot kisat. Kummasti se vie mehuja ihmisestä kun oikein kovasti keskittyy ja alkoi maanantaina tuntua että kyllähän tästä jo kotiin joutaa.
Sunnuntaina kisan jälkeen käytiin Grand Canyonilla ja olipa huikea paikka. Ei sitä voi kuvilla näyttää eikä sanoin selittää miten iso monttu se on. Toista kilometriä syvä ja siinä kohtaa missä me oltiin niin noin 40 kilometriä leveä. Ei sitä tajua varmaan paikanpäälläkään, mutta heti kun sinne meni niin tajusi ettei ole tajunnut mitään. Suosittelen käyntiä jos vain sattuu sielläpäin olemaan.

Alunperin ajateltiin että käydään Fountain Hillsissä ja samalla reissulla vähän outleteissä siellä suunnalla, mutta eipä käyty. Todettiin, että 47 astetta lämmintä on meille jo vähän liikaa eikä pelaamisessa ole mitään tolkkua, joten lähdettiin sitten pelaamaan omalla kylällä Snowbowlin rata. Se on laskettelurinteeseen tehty, nousumetrejä noin 400. Ensin mentiin 7 väylää ylämäkeen ja tuntui että aika samanlaisia lyhyehköjä väyliä ovat vaikka ylämäkeen pelattiinkin. Sitten alkoi tulla vähän monipuolisuutta ja lopussa päästiin vielä alamäkeen heittämään pituuttakin. Muutkin olivat hyödyntäneet väylän 17 alamäen ja 100m leveän fairwayn. Olihan se hienoa tyhjentää kassia siinä tiillä ja sitten etsiä niitä kiekkoja pikku heinikosta. Radan huolto on käytännössä mahdotonta jyrkkyydenkin takia, mutta ei sitä heinää ole kuin aika harvassa. Yli 200m päässä kuitenkin alkaa jo vähän etäisyydet hämärtyä ja meni siinä etsiessä hetki. Löydettiin muutama ylimääräinenkin kiekko.

Kaikenkaikkiaan huikea reissu. Menestystä ei ollut tiedossa, mutta kokemusta sitäkin enemmän. MM-kisatkin on nyt sitten plakkarissa ja sijoitus 15 on ihan hyvä. Keskusteltiin ratingeista ja todettiin, että meille jotka päivittivät ekaa kertaa bägiä noin korkealla oleviin olosuhteisiin taisi olla hieman hankalaa saada kiekot tottelemaan niin, että olisi avauksilla päässyt rinkiin samalla lailla kuin kotona. Winterhalterin Jani oli paikanpäällä viikon verran pitempään ja tuli neljänneksi. Joka kierroksella tuntui helpommalta heittää niitä kiekkoja ja kun oppi heittämään alivakaata flättinä niin käänsihän se vähän ylikin. Todennäköisin syy itsestä alhaisen tuntuisille ratingeille on korkea ilmanala. Pelaaminen tuntui paremmalta kuin ratingit ja mehän tietenkin odoteltiin niitä amerikan ratinkeja.
Toisaalta voi todeta että aika hyvin ne ratingit toimii. Ratingin mukaan olin 14. Pelasin 1 pisteen alle oman ratingin ja olin 15. Toimii.

Uskoisin, että vaikka oli hieno kokemus niin tässä on vähän samaa kuin Japan Openissa. Se on sitten pelattu kun se on pelattu eikä isompaa hinkua ole toiselle kierrokselle. Kuittailtiin siellä jenkeille, että on näitä kisoja jo Eurooppaan haettu että voivat joutua lentelemään kohta. Vastaus oli useimmiten, että Eurooppaan on niin pitkä matka.
Frisbeegolfin MM-kisoissa on samaa kuin 15 vuotta sitten SM-kisoissa. Niihin tuli kaikki jotka kykenivät ja enimmäkseen tapaamaan kavereitia ja ehkä vasta sitten seuraavaksi pelaamaan kilpaa. Kärjen tienoilla kilpailu on tietenkin kovaa, mutta +20 sijoituksella olevat kaverit olivat tulleet tapaamaan vanhoja tuttuja. Toivottavasti saadaan MM-kisat Eurooppaan ja ehkä vielä enemmän että annetaan MM:iin maapaikkoja liitoille jotka valitsevat joukkueensa. Olivat ihmeissään kun kerroin, että meidän EM-kisat on näihin verrattuna oikeat urheilukilpailut juuri siksi, että liitto valitsee edustajansa.
Ehkä vielä joskus.

[Ari]

Kohti uusia kokemuksia.

Masteritouria pelattiin viime viikonloppuna Riihimäellä. Treenikierroksella perjantaina huomasin että kulmakontrollin kanssa on ajoittain isoja haasteita ja jouduin ottamaan välillä useita treeniheittoja saadakseni ranteen oikeaan asentoon. Toisaalta on tietenkin aika hienoa jos osaa vakaitakin kiekkoja lähettää kädestä paremmin flättinä, mutta sitten kun niitä alivakaampia heittää samassa kulmassa niin eihän ne tule koskaan takaisin.
Riutta tuntuu sopivan kuitenkin meikäläiselle aika hyvin, melkein kaikki tiukat väylät on mahdollista ratkaista forella joka tuo meikäläiselle reilusti itseluottamusta. Kaikenkaikkiaan yllättävän lähellä kotia kenttä jossa ei tule muuten käytyä kuin kisahommissa.
Varsinkin 7-8 väylien yhdistäminen tuo tuohon kenttään lisää mielenkiintoa.

Vähän on pitänyt kiirettä kisan jälkeen joten kokeilen käydä väylittäin vähän läpi omaa tekemistä.

1. Molemmilla kierroksilla ykkösrinkiin ja kakkonen korttiin. Selkeästi meikäläisen Buzzz-forella täydellinen väylä. Samalla tietenkin täydellinen tapa aloittaa kilpailu birdiellä. Hyvin pelattu.

2. Ensimmäinen par4 jossa oikeastaan sellainen satametrinen heitto pikku feidillä olisi alkuun ideaali. Ensimmäisellä kierroksella livahti kiekko hyvissä ajoin kädestä, ekaan puuhun vasemmalla ja väylän oikealle puolelle kuusen alle. Sieltä sain oikeastaan rannevippaisulla aika hyvän paikkoheiton aikaiseksi, mutta väylän oikeaan laitaan josta ei päässyt oikein kunnolla heittämään. Yritin saada alivakaata kiekkoa forella antsaan mutta kun samalla väistin oksaa niin jäi antsa kotiin ja kiekko feidasi oikealla metsään. Koivujen välistä yritin saada heitettyä Zonella forea mutta jäi vähän matalaksi ja kilpailun ainoa tuplabogey oli valmis. Toisella kierroksella vähän aikaisin kädestä ja metsään. Sieltä pelastautuminen foreantsalla ja nelonen korttiin. Tämä oli laskettu bonuspirkoksi, mutta bogeyn keskiarvo on huonoa tekemistä.

3. Tämä on kuin tehty meikäläisen forelle. DD forella antsaan ja se käy siellä kurkkimassa vasemmalla ja palaa korille. Alamäkeen, joten saa siinä hyvän heittää. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään etten osuisi siihen ekaan noin kolmen metrin aukkoon. Osuin siihen kyllä. Ensin liian matala ja helppo kolmonen. Toisella kierroksella liian vähän antsaa ja kiekko feidasi metsään. Metsästä oksien välistä ihan hyvä foreneppi mutta en ymmärtänyt väistää lapsen ranteen paksuista mäntyä jonka keskelle osuin. Putti reilusta kympistä alarautaan ja keskiarvo tästä 3,5. Ei hyvä vaikkei varsinaisesti ole helppo väylä.

4. Tämä pikkuisen ylämäkiväylä oli sitten toisinpäin sopiva. Testatessa HaloSidewinder kovaa meni kivasti. Eka rundilla kulmavirhe ja liian flättinä. Käänsi vähän yli ja tien oikeassa laidassa reilun kympin putilla. Ei mennyt. Toisella kierroksella lähti vähän aikaisin kädestä ja pomppeili puiden välistä reiluun kymppiin. 30cm korin yli putti ja paluuputti sisään. Kolmosen keskiarvo on vähän enemmän kuin toivoin. Tähän olisi pitänyt yksi kakkonen tehdä, mieluiten kaksi.

5. Kentän erikoisin väylä. Oikealle jyrkästi kääntävä väylä mandolla. Ja ylämäkeen. Ihan vänkä. Ratkaisin tämän HaloRoadrunnerilla.
Ensimmäisellä kierroksella vesisateessa täydellinen loiva antsa kolmeen metriin. Toisella kierroksella vähän liian vähän kulmaa, mutta noin 11m putti sisään. Kaksi kakkosta on enemmän kuin olin toivonut. Kaksi kolmostakin olisi ollut ihan ok, erikoisväylä.

6. Puiden välistä pikku ylämäkeen 70m. Osuin bäkkärillä aukkoon Buzzzilla, mutta molemmilla kerroilla pikku hysse jäi pois ja ehkä enemmän pikku antsassa, joten jäi putattavaa. Toisella kierroksella osuin laitteeseen ja pirkko, joten perussuoritus tähän perusväylään.

7-8. Yhdistetty alamäkiväylä joka olisi hienoa olla perusleiskassakin. Tämä olisi se väylä miksi tänne tultaisiin kauempaakin heittämään ja kassi tyhjäksi joka kerta. Eka kierroksella sateessa vähän liikaa hysseä ja Shryke feidasi liikaa osuen kuitenkin siihen uuteen valliin jonka reuna oli outtia. Rollasi pari metriä kentän puolelle, joten ei hätää. Zonella forelähäriin en saanut antsaa joten jäi 9m lyhyeksi. Pakkohan sitä oli yrittää vaikka ylämäki ja alamäki korin takana antoivat kaikenlaisia mahdollisuuksia. Airball korista ohi, mutta seiskametrinen paluuputti sisään.
Toisella kierroksella perussuoritus, Shryke kenttään, Zone vitoseen ja putti sisään. Tässä kohtaa toisella kierroksella kolme pirkkoa putkeen ja kilpailu näytti hyvältä. 3,5 on ihan hyvä tähän. Kaksi pirkkoa ei ole liikaa vaadittu, mutta korinpaikka on senverran ovela ettei ihan mikä tahansa lähäri riitä.

9. Metsäosuus. Fore avauksena onnistui molemmilla kerroilla. Korille vajaa 50m ja meikäläisellä kova luotto vanhaan Buzzziin ja foreantsaan. Eka rundilla liikaa antsaa ja puuosuman kautta nelonen korttiin. Toisella kierroksella muuten hyvä mutta liian matala. Onneksi jäi rinteen reunalle niin että sai nelosen väännettyä. Kaksi nelosta tuntuu huonommalta kuin onkaan. Viime vuodesta jäi sellainen olo, että tämä on mulle hyvä väylä. Ei tällä kertaa. Surkeita lähestymisiä.

10. Toinen metsäväylä jossa pitää osua aukkoon. 80m pikkuinen ylämäki ja meikäläisen foreässälle ihan tehty. Eka rundilla kuuteen metriin ja pirkko. Toisella kierroksella huono heitto ja pelastettu kolmonen puiden välistä. 2,5 keskiarvo on ihan hyvä. Ei tuohon voi olettaa osuvansa hyvin joka kerta.

11. Taas meikäläisen forella tehty väylä. Heitä Zone alamäkeen flättinä ja se feidaa korille jos ei osu keskikuuseen.
Eka rundilla surkea heitto jäi puoleenväliin. Siitä parempi heitto liukui korin ali ja meni rinteeseen noin seiskaan. Enhän mä sitä puttia saanut sisään ja nelonen. Ai saakeli.
Toisella kierroksella osuin sitten hyvällä heitolla siihen keskipuuhun. Vajaa 20m korille. Putti korin oikealle puolelle ettei vaan mene rotkoon. Ei mennyt, mutta kun osui maahan niin osui kiveen, siitä pystyyn ja oikealle kuusen alle. Haaraputti noin seiskasta oli varovainen ja olin onnekas kun kiekko jäi kolmeen metriin. Kaksi nelosta on kamalaa paskaa. Tästä jäi huono maku vaikka toisella kierroksella tulikin vähän tuurifaktoria mukaan. Siellä on niitä kiviä ja niihin osuminen on aina riski.

12. Reilun sadan metrin alamäkiväylä. Tähän treenasin jo foreakin jos tulisi reipas tuuli. Ei oikeastaan tullut. Eka rundilla Firebird jäi vähän loivaksi ja jäi 14m korista. Laitoin hyvän putin sisään. Toisella kierroksella heitin vitoseen ja tein toisenkin pirkon. 2,5 olisi ollut tyydyttävä keskiarvo joten tämähän meni hyvin ja molemmilla kierroksilla paikkasi edellisen väylän bogin.

13. Kaamea ylämäkiväylä jossa ei saa heittää oikealle kun siellä on kuolemanrinne. Molemmilla kierroksilla lähdin hakemaan rohkeasti pirkkoa. Olen tehnyt ennenkin ja kahdella hyvällä heitolla se on mahdollista. Molemmilla kierroksilla lähes identtinen heitto. Pikku hysse jäi taas pois ja ehkä flättinä lähtenyt alivakaa DDx käänsi vähän yli ja sujahti rinteeseen vähän ennenkuin siitä loppui vauhti. Eka rundilla heitin kaksi heittoa rinteestä ja pelasti nelosen 11m putilla. Siinä oli kyllä tarjolla vaikka mitä eikä välttämättä ollut fiksuinta ikinä mutta tuntui siltä että menee niin pitihän sitä. Toisella kierroksella tuuppasin forella itseni vain pois ja vitosen putilla par. Kaksi nelosta on tähän hyvää tekemistä. Selkeä bonuspirkko jos sellaisen saisi.

14. 120m par kolme pikkuisen alamäkeen ja oikeastaan pitäisi heittää suora heitto. Eka kierroksella jäi vähän näppiin ja oikealla olevan puun kautta helppo bogey. Toisella kierroksella kun piti heittää loiva hysse niin lähti kiekko suorana kädestä ja nousi plaaniin. Puikkelehti parin puun välistä ja 20m ennen koria kuusien keskelle. Sieltä ihmeellinen roikkoputtaus metriin. 3,5 on varmaan aika perustekemistä varsinkin jos avauksella ei pääse pitkälle. Ei oikein ratkaisua tähän.

15. Eka kierroksen avaus lähti liian aikaisin kädestä ja toisen oli liian matala. Molemmilla painittu nelonen on ihan ok. Tämä oli laskettu selviytymisväyläksi.

16. Ensimmäisen kierroksen heitto oli osoitus rohkeudesta. Päätin luottaa kiekkoon ja heitin sen kohti vasemman puolen metsää luottaen että kääntää se yli ja painelee hienosti korille. Ei se kääntänyt vaan näytin aika hönöltä kun heitin kiekon suoraan metsään. Sieltä hyvä paikko ja kolmonen. Toisella kierroksella päätin vähän auttaa kiekkoa ranteella ja se näyttikin hyvältä. Harmillisesti ei ihan ehtinyt palauttaa vaan jäi koivikkoon josta joutui heittämään maailmanluokan foreantsan Zonella päästäkseen metriin. Kaksi kolmosta tähän on sitä mitä odotettiinkin. Ei oikein ole avaimia heittämään putille. Hauska väylä yritellä kyllä kiekkokontrollia.

17. Heitä vakaa kiekko flättinä kovaa. Eka rundilla sisäkurvin puusta pomppu oikealle ja helppo kolmonen. Toisella kierroksella osuin oksaan joka ei varsinaisesti näyttänyt vaikuttavan lentoon, mutta jäi 9m lyhyeksi. Pojat siinä vähän ympärillä sohlasivat ja oli ihan ok tunne putata korotettuun koriin ysistä. Oli se sitten kuitenkin vähän varovainen ja feidasi ennen koria. Paluuputti kutosesta kuitenkin sisään. Tässä kohtaa taisi olla jo selvillä että Jani meni jo kakkoskortista senverran edelle että nyt painitaan vain kakkossijasta.

18. 80m suora putki. Pikkuinen töyssy keskellä. Kova luotto oli Sidewinderiin forella. Onnistui treenikiessilläkin. Kummallakin kierroksella umpisurkea fore väärässä kulmassa pitkin mettiä. En ymmärrä. Ei tarvitse heittää kovaa vaan ihan perusheitto. En osannut. Molemmilla kierroksilla pelailtu sitten kolmonen pois. Paha mieli. Molemmilla kierroksilla luotin että tästä pirkko. Ei tullut.

19. Melkein samanlainen väylä, mutta pikkuisen ylämäkeen ja korin oikealla. Eli jälleen meikäläisen fore. Taisi olla vielä vajaa 80m. Molemmilla kierroksilla epäonnistunut perusfore. Toiselle kierrokselle yritin jo reagoida vaihtamalla kiekkoa. Ei auttanut. Tässä joutui molemmilla kiesseillä heittämään hyvän 45m lähärin korin alle selvitäkseen hengissä.

Mielenkiintoinen mutta vaikea kilpailu. Kilpailussa kun ei pääse treeniheitolla paikkaamaan kulmavirheitä niin tulee helposti kompensoitua liikaa seuraavaan heittoon. Ei supertekoja, mutta rutiini riitti tällä kertaa jaettuun kakkossijaan. Taikapisteiden keskiarvon perusteella hävisin itselleeni yhden heiton molemmilla kierroksilla.

Jouduin perumaan Helmeen osallistumisen, joten nyt olisi tarkoitus sitten treenailla ennen EM-kisoja ukko ja kulmat kuntoon. Puttitreeniä ja viikkokisoista kilpailunomaista treeniä.

Sidewinderit pitää saada testiin. Jos ne kuluikin amerikassa liikaa ja ovat nyt alivakaampia. Mielenkiintoinen ajatus. Epäilen kyllä että ranne se vain on amerikan säädöissä vielä. Ei ole helppoa kyllä nyt sitä säätöä yrittää palauttaa.

[Ari]

No niin. Foorumi ilmoittaa ettei ole vastattu yli 120 päivään.
Pääsin kirjautumaan mutten kirjoittamaan, mutta nyt toimii kun Tapani kaivoi jostain hyväksymisnapin.

Katsotaanpa jos huomenna ehtisi lomalla ollessa vaikka kurkata mitä tapahtui Riutan kisan jälkeen, oli siellä ainakin EM-kisat…

[Ari]

EM-kisat Unkarissa olivat itselle kuudennet. Parit kisat taisivat jäädä välistä, mutta nyt näytöt riittivät kun oli siirrytty uuteen ikäluokkaan.

Unkarissa melkein koko joukkue majoittui samaan hotelliin ja se selvästi nosti yhteishenkeä. Vuokrattiin fillarit joilla ajettiin kentälle ja kaupungille syömään. Pelailtiin Yatzya iltahommina ja maattiin altaalla höpöttelemässä frisbeetä. Oikein hyvät muistot jäi.

Kenttänä toimi arboretumiin tehty 18-väyläinen rata. Erilaisia heittoja piti osata heittää ja välillä mentiin avoimella ja sitten oikein tiukassa metsässä jossa väylällä pysyminen olisi ollut tärkeintä.
Ei oikein tullut sitä hyvää kierrosta pelattua joten lopputulokseksi kymmenes sija, ensimmäinen ulkona rahoilta. Ratingia 970, 978, 923 ja 978. Kolmas kierros oli vaikea ja täynnä epäonnistumisia. Huonoilla heitoilla saa usein huonoa tuuria, joten harmittihan se.


Parigolfeissa pelasin Darius Griciuksen kanssa ja tultiin neljänneksi. Sijoitus oli ihan mainio kun ei ollut luokkia erikseen ollenkaan vaan kiusattiin nelikymppisiäkin.

Hieno retki, josta parhaiten jäi mieleen yhteishenki koko joukkueella.

[Ari]

Aika hyvin sitä ihminen unohtaa, joten sitten löytyy PDGA:n sivuilta Masteritourin osakilpailu sentteriltä.
Seitsemäs sija ja ratinkia 911 ja 958. Ensimmäisellä kierroksella taisi olla moni asia pielessä. Mieleen nousee yksi grippari josta kiekko oikealle puuhun, pomppasi vasemmalle metsään ja sieltä löytyikin outti. Oli aika kamalassa paikassa ja isoa kalaahan sieltä tuli.
Olisikohan se kasiväylä johon sitten heikon alun jälkeen avaus vasemmalle 25m korista, siitä kuuteen metriin, josta on pakko yrittää. Alarautaan ja rollit kahteenkymppiin. Siis se missä on sellainen tötterö jonka päällä kori on. Taisi tulla helppo kutonen siihen ja kahdella peräkkäisellä väylällä lähinnä katastrofi.

Ai että mä tykkään pelata Sentterillä. Ei saa nukahtaa hetkeksikään tai heti on lukemaa taulussa. Vielä kun oppisi pelaamaan.

[Ari]

Seuraavana listalla on Syysmyrsky. Siellä koettiin uusi asia.
Aika moni tietää, että vaimoni osallistu Tanssii Tähtien Kanssa ohjelmaan ja olin aika usein siellä tukena. En nyt sitten enää muista, mutta jostain syystä oli tärkeää olla paikalla ja olin luvannut olla ajoissa paikalla.
Teknisesti laskin, että jos aikataulut pitää niin ehdin kivasti paikalle.
Tullessani ensimmäiseltä kierrokselta maaliin aikataulussa, tiesin jo etten tule ehtimään koska jo muutama väylä aiemmin takanamme tuleva ryhmä oli neljä väylää vähemmän pelannut kuin me. Maaliin tullessa viisi väylää, joten aikataulut oli pielessä ja elämäni ensimmäinen DNF pöydässä. Saattaa olla, että vaikutti pelaamiseenkin kun mentiin vähän hilkulla, mutta toisaalta 931 menee ihan perusvarianssiin.
Nyt on sitten denffattu. Koville se vähän otti, mutta asia oli puhuttu jo etukäteen joten priorisointi meni tällä kertaa näin. Ajattelin, etten ottaisi tapaa tästä vaikka kuulemma se eka kerta on vaikein.

[Ari]

Jossakin vaiheessa syksyllä käytiin viihtymässä NDGE:n syyskisassa. Siitä ei juurikaan muita muistikuvia kuin ykkösdraivereiden syöksyminen lampeen.

Talissa pelattiin Syysmasters, sinne oli pakko päästä. Protourin ja eurotourien eriydyttyä ei oikein ole ollut enää Talissa itselle kisoja. 947 ja 980 ratingeilla pääsi kolmanneksi. Muistan oikeastaan vain, että olipa aika hienoa pelata Talissa muutaman vuoden tauon jälkeen.

Syyskuussa oli myös EIF:n 20-vuotisjuhlakisa. Sinne tuli lähdettyä vähän lentämällä, mutta Tammisaaressa on samanlaista nostalgiaa kuin Talissa. Kenttä on paljolti sama kuin kymmenen vuotta sitten ja itselle aika haastava. Avoimessa luokassa pelasin enkä kovin hyvin. 923 ja 956 ei tuo hymyä huulille. 27. sija sillä suorituksella.

[Ari]

Kuitataan kausi päättyneeksi marraskuun alussa kun käytiin jo perinteisesti Kroatiassa pelaamassa Drava Forester. Erkan kanssa oltiin tällä kertaa liikenteessä. Vähän meni järjestelyt myöhälle kun olin päättänyt etten yksin lähde.
Kenttää oli jälleen muokattu ja oli aika märkää. Satanut ei juurikaan kierrosten aikana, mutta muuten oli vettä tullut ja aikamoista kurakenttää oli osassa väyliä. Oikein oli hauska reissu vaikka kaksi viimeistä kierrosta meni flunssan kourissa. Buranaa naamaan ja pelaamaan, ei ollut tarpeeksi huono olo.

965, 947 ja kauden viimeisellä kiessillä tonnin kiessi 1001. Jaettu kolmas sija ja ensimmäistä kertaa podiumille Kroatiassa.

Jos yhtään kiinnostaa tapahtumat joissa on muutakin kuin frisbeegolfia niin Drava forester on hyvä paikka. Itse viihdyn mainiosti ja parhaimmillaan tuohon aikaan on vedetty sortseissa kun Suomessa sataa räntää. Ei nytkään kylmä ollut, mutta ensimmäistä kertaa taisi jäädä sortsit matkalaukkuun.


Kauden huonoin kierros oli 903 reitattu Skogbystä kerätty kokovartaloromahdus. Muistan ykkösväylältä otetun kutosen eikä se sen jälkeen tainnut oikein lähteä.
Vastineeksi kolme tonnin kierrosta kauteen. Keskimäärin niitä on ollut noin yksi, joten siltä osin onnistumisia on ollut keskimääräistä enemmän. Kauden loppuun ratingiksi määrittyi 960 joka on hieman omaa vuoden keskiarvoa kokonaisratingissa. Korkeimmillaan käytiin 970 kaksi päivitystä. Tuosta ehkä huomiona että 971 on muistaakseni korkein rating joka itsellä on ollut, eli vanhanakin voi pelata itselle ihan hyvin.

[Ari]

Vuosi on vaihtunut ja paljon on kaikkea. Seuran osalta vaatehommia, kunnan kanssa neuvotellaan uutta kenttää Nummelanharjun tilalle vaikka se tuntuukin ikuisuusprojektilta, kisahommia pitäisi vähän edes suunnitella mutta jotenkin on aika tyhjää kun mastereille ei tarjolla ole mitään konkreettista SM-kisojen ulkopuolella johon tähdätä. Masteritourin kiertäminen voi aiheuttaa liikaa matkustamista, mutta toisaalta pitää katsoa että sopiiko muuhun elämään.

Meikäläisellä oli varmaankin tosi tylsää kun kiekkofirmojen sopimusvirittelyt saivat aika hyvin huijattua meikäläisen seuraamaan asiaa joka ei juurikaan omaan elämään vaikuta. Eaglen lähtö Discmanialta tuntui jotenkin pettymykseltä vaikka en oikein ole vielä keksinyt miksi Eaglen olisi siellä pitänyt jumittaa loppuelämä. Toisaalta Simonkin tuntui jotenkin ikuiselta Discmanian pelaajalta kunnes...
Huomasin pitäväni Hyttystä ja Nikkea Discmanian mannekiineina joiden olisi vaikea uskoa lähtevän muualle. Huomasin myös ihmetteleväni omaa ajatuksenjuoksuani asiassa kun nämä on sopimusasioita eikä Discmanialla sinänsä ole mitään velvoitetta pitää suomalaispelaajia eikä suomalaispelaajilla ole mitään velvoitetta roikkua Discmanialla jos muualta saa itselle sopivampaa diiliä. Lopputuloksena kohtuullinen vedätysshow. Sekä Hyttynen että Nikke otettiin pois Discmanian sivuilta ja itsekin aloin jo epäillä että meneekö ne molemmat jonnekin muualle. Niken julkistus venyi kyllä mielestäni aika pitkälle ja olisi tietenkin mielenkiintoista tietää onko takana jotain säätöä vai oliko ihan suunniteltu juttu. Jotenkin kuitenkin tuntui kivalta että pojat jatkaa Discmanialla. Ehkä Discmania on suomalainen merkki kuitenkin ja kiinnostaa enemmän kuin moni muu vaikka House of Discsiin kuuluukin nykyään.

Lunta oli loman aikana tullut niin paljon ettei kyllä oikein ole tullut mieleenkään lähteä pelihommiin. Nyt taas sitten on tullut vettä ja ollut plussalla että kohta on aikamoinen hankikanto jos ei sula kaikki lumi pois.

Lomalla tuli tosiaan vedettyä yksi viikko ihan vihkoon jonkun bakteerin takia ja pieni ajatus jumppaamisesta reissun aikana jäi. Nyt sitten kun pääsi takaisin Suomeen niin huomasin että heti pitää salille mennä. Oli huono omatunto kun golfia vain on pelailtu eikä jumpattu ollenkaan. Riensinkin heti paluuta seuraavana aamuna salille ja koitin suorittaa väliin jääneitä salihommia kerralla. Koitetaan nyt salia pitää yllä ja ehkä vähän kiekkohommiakin niin on sitten keväällä valmiimpi kaikkeen. Ennen joulua tuli käytyä kerran seuran salivuorolla puttailemassa ja heittämässä vähän verkkoon. Uskoisin, että kun alkaa lumi kaikota Kaatikselta niin siellä pitää käydä aika usein heti kun voi.

[Ari]

Vähän on sellainen hassu fiilis. Yleensä on jo rakenneltu kisakalenteria kesälle mutta nyt jotenkin on sellainen fiilis, ettei siellä oikein ole mitään tulossa. Onhan siellä tietenkin SM-kisat, mutta täytyy myöntää ettei tuo Masteritouri nauti omassa päässä sellaista arvostusta että heti olisi mielessä sitä alkaa tosissaan kiertelemään. Toisaalta tuntuu vähän hönöltä tuollainen ajattelu kun siellä on uusi vetäjä, jolla on ajatuksena nostaa profiilia ja aktiivipelaajilta on kyselty asiasta paljonkin mielipiteitä. Ulkomaille lähteminen tuntuu ihan urpoilulta vaikken ole 2016 jälkeen kiertänyt Eurotouriakaan. Eli mitä pitemmälle tätä miettii niin ilmeisesti tuo luminen maisema ei vielä laita kalenterin suunnittelemista tarpeeksi käyntiin. Koitetaanpa antaa muutama viikko aikaa ja katsotaan sitten minne kaikkialle tie vie.

Nyt on ollut meilläpäinkin senverran lunta ettei ole heittämistä kokeiltukaan. Salivuorokin on ollut töiden kannalta väärään aikaan, joten puttailukin on jäänyt kun meikäläisen pihasta on kori siellä salissa

PDGA:n lätkä tuli tarroineen postissa ja kävin hankkimassa Captain's Raptorin Zflx-muovilla (sellainen missä on niitä värihippuja siellä sisällä). Katsotaan koska pääsee testaamaan onko siitä Firebirdin korvaajaksi. Aika hieno olisi

[mykey]

Piazza Open 2024 pelataan huhtikuun 20 päivä lauantaina ja ilmon on tarkoitus aukeutua 17.02 kello 17 jälkeen, joten siellä nyt olisi lounasta ainakin tarjolla kierrosten välissä näin kun on jo 9 vuosi kun kisa pelataan. Tervetuloa vaan mukaan vippailemaan.