Kiitoksia.
Tuo onkin mielenkiintoinen dilemma tuo täydellisyyden tavoittelu.
Oikeasti on kuitenkin niin, että täytyy olla joko käsittämättömän motivoitunut tai pöljä jaksaakseen treenata riittävästi missä tahansa lajissa pysyäkseen kärjen vauhdissa tai jopa edellä. Tällaisia ihmisiä on ja ainakin itse jaksan kunnioittaa kovasti sitä uhrautumista ja uhraamista jonka joutuu tällaiseen tekemään.
Rakastaminen on suomalaisen miehen suuhun aina haastava sana, joten sanotaan nyt vaikka että pidän kovasti tästä lajista ja mahdollisuudesta testata itseäni. Lähinnä itseäni vastaan.
Ennenkaikkea tämän pitää olla kivaa. Vaikka treenaisikin. En osaa sanoa miten kauan se on kivaa jos sitä tekee työkseen, mutta varmaankin samalla lailla kuin kaikki muukin työ. Aina ei ole kiva lähteä duuniin vaikka yleisesti duunistaan tykkäisikin.
Viime viikonloppuna kävi puttaamisen kanssa köpelösti ja päätinkin, että ennen kisakierroksia on syytä kotona vähän muistella sitä puttihommaa. Jos se vaikka pysyisi paremmin päällä. Ei se paljon vaivaa maksa ja paremmalla itseluottamuksella saa paremmin kiekot häkkiin.
Olet Jaani oikeassa tuosta kisatunnelmasta. Se on maagista. Tottakai voi katsoa ratingeista, että nyt pitäisi sitten pärjätä ja saada siitä paineita mutta jotain tosi makeeta siinä on vaikka ei taidot riittäisikään. Se paras suoritus pitää saada itsestä esiin juuri silloin ja siitä saa tosi makean fiiliksen kun siinä onnistuu.
Jos ei sitten onnistu vaan kaatuu niihin paineisiin tai sitten muuten vain ei kulje joutuu tietenkin käsittelemään asian ihan itsensä kanssa. Muuttuuko maailma epäonnistumisista? Todennäköisesti ei.
Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä on aina vaihtoehtona, mutta kun ei ole tarvinnut laittaa taloa pantiksi niin mitä sitten?
Jos näyttää siltä, että mikään ei haittaa niin se on vain huijausta. Jos ne epäonnistumiset eivät tuntuisi miltään niin ei tykkäisi lajista niin paljon. Tunteita pitää olla, jos ei ole niin pitää vaihtaa lajia.
Urheilussahan on enimmäkseen kuitenkin kyse siitä miltä se tuntuu. Ei sillä holarilla ole mitään väliä jos se ei tunnu miltään.
Jos Euroopan mestaruus ei tunnu miltään niin ei sitä saavutakaan. Hyvien tunteiden perässähän tässä juostaan, jos ei ole huonoja tunteita niin hyvätkin menettää makunsa. Molempia siis tarvitaan ja niistä pitää osata nauttia
Mä olen ajatellut ottaa uudeksi motokseni tuon: "jos osaisin pelata paremmin niin olisin parempi pelaaja"
Kyllä mä sitten kotona ihmettelen ja analysoin päivän kierroksia viimeistään nukkumaan mennessä. Välillä vituttaa oikein huolella, mutta enimmäkseen jos on ollut tyhmä. Hullu saa olla mutta ei tyhmä.
Pelaamisesta nauttimisesta ja sen määrän vertailemisesta on tietenkin vaikea tehdä vertailua, mutta kyllä mä nautin pelaamisesta.
Nauttimisen mahdollistaa se, että tiedän yrittäväni joka kerta heittää niin hyvin kuin osaan. Ei vain aina kykene.
Minkäs sille sitten mahtaa. No, voisihan sitä treenata, mutta jos ei huvita
Jälleen kerran voidaan palata siihen, että pelataan omilla vahvuuksilla. Henkiset omat vahvuudet ovat samoja kuin fyysisetkin. Know your limits.