Muisteloita viime vuodelta.
Viime talvena alkoi tuntua siltä, että JapanOpen olisi aika siisti juttu. Leskisen Jone oli jo ilmoittautunut poikansa kanssa retkelle joten tuttujakin oli jo mukana.
http://japanopen.info/Ilmoittauduin mukaan. Jonotuspaikka irtosi 33. paikan kohdalta. Nimilistalla näytti olevan amerikan ihmeitä nippukaupalla ja suomalaisiakin Jussi Meresmaasta lähtien. Vähän kävi mielessä, että mihinkäs sitä on pää pukattu.
Kisa oli kesäkuussa ja huhtikuussa ajattelin jo, että jos ei viikon sisään tule paikkaa niin jää kyllä menemättä kun muutakin pitää suunnitella. Kuin kehotuksesta tuli ilmoitus, että tervetuloa.
Hetken mietittyäni päätin lähteä retkelle. Frisbeegolf on kasvamassa niin isoksi jutuksi, että nämä kokemukset pitää poimia niin kauan kuin se on mahdollista.
Matkaseuraksi järjestyi sitten loppujen lopuksi Leskiset, herra Behm ja Väyrysen Erno.
Onneksi törmäiltiin muidenkin suomalaisten kanssa koska jostain syystä Japanissa käyttävät niitä omia kirjoitusmerkkejään eikä niistä saa mitään selvää. Juna-asemalla oltiin ihmeissään, mutta mentiin sitten kiltisi Jussin peesissä.
Japan Open pelattiin golfkentällä. Kahta 18 väylän kenttää pelattiin viisi kierrosta ja sitten päästiin ihmettelemään finaaleja.
Japanissa on tuohon aikaan offseason golfissa kun on sadeaika. En ollut asiaa sen enempää miettinyt eikä se oikeastaan osunut kohdalle kuin yhtenä päivänä...
Kentillä liikuttiin golfautoilla. Niillä tosin ei saanut ajella nurmikolla, joten kävelemistä tuli ihan kohtuullisesti. Kuten kuvitella saattaa, väylät olivat useimmiten varsin avoimia joten niihin oli pitänyt tietenkin vähän lisäkiusaa keksiä. Outtia oli aika paljon, tiet ja bunkkerit. Sen lisäksi viivaa oli jonkinverran vedetty ohjaamaan peliä.
Jos olisi parempi pelaamaan niin olisi ollut helpompi pelata
Japanissa pelataan frisbeegolfia alle 160g kiekoilla. Joku osasi kertoa, että paikalliset viranomaiset ovat sitä mieltä että kevyemmät kiekot eivät ole niin vaarallisia. Tämähän tietenkin aiheutti mielenkiintoisen tilanteen bägiin. Normaalisti ei yhtään alle 170g kiekkoa....
Tilanne meni vähän hassuksi kun kiekot vaihtuivat oikeastaan kokonaan.
Omega SS putterin löysin, mutta se oli niin kevyen tuntuinen ja löysä ettei sillä voinut heittää. Ei siis uskaltanut.
Normisti bägistä löytyy viisi Buzzzia, ei löytynyt kun ei ole tarpeeksi kevyitä. Ostin yhden Rocin, 150g en saanut siihen mitään touchia. Ongelma.
Ostin Gatorin kun ajattelin, että kevyempänä se on sitten alivakaampi. Ei ollut. Oli niin jyrä ettei sillä oikein mitään tehnyt oikeasti. Ongelma.
Draiveririntamalla löytyi yksi kiekko joka oli muutenkin bägissä. Firebird. Tämähän oli muuten ihan hieno juttu, mutta kun nämä 153g Firebirdit oli ihan yhtä vakaita kuin normipainoisetkin... No, olipa ainakin vakautta mukana.
Starfire, ei ole. Discmanialta DD, ei ole. Discraftin Surge SS, ei ole eikä Crankiakaan. Ongelma.
Sitten piti siis soveltaa.
Tilaukseen meni Firebirdejä 2, Destroyereita 2, Teebirdejä 2. Dessuja ja tiippareita ei ole bägissäni ollut koskaan joten heittäminen meinasi olla ongelma.
Onneksi kentän yhteydessä oli mainio proshop. Lisäilin testiin Orcin ja Teebird3 Gstarina. Kumpaakaan ei tosin ole ollut bägissä ikinä.
Täysin uusitulla bägillä siis liikkeelle. Harjoitusheittoihin ei kovin paljon ollut mahdollisuutta. Harjoituskierroksella haettiin tuntumaa. Isoimmaksi ongelmaksi koitui kokonaisuudessaan lähestymiset.
Ennenkuin kisaa pääsi pelaamaan piti hankitut kiekot vielä punnita. 159,9 kelpasi. Herra Meresmaa oli jonossa ennen minua ja joutui luopumaan muutamasta omasta mielestään hyvästä kiekosta.
Itsellä kävi hyväkin tuuri, parikin kiekkoa näytti vaa'assa ensin 160g ja pyörähti sitten 159,9...
Korit oli lähes järjestään sijoitettu pienille kummuille tai bunkkereiden väliin. Pienetkin virheet kostautuivat heti. Yritin tehdä Tiipparista lähestymiskiekkoa, mutta eihän se halunnut. Rocilla yritin, mutta kun ei meistä tullut kavereita niin olin ongelmissa. Aika monta hyvää avausta pilasin lähestymisillä.
Mutta ei ollut helppoa kaikilla muillakaan.
Tuskailin ensimmäisen kierroksen heittoni kanssa. Feldberg sattui samaan ryhmään, joten pääsin läheltä seuraamaan hyvää peliä varsinkin kun Dave johti ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Peli kulki paremmin kuin tuntui tai odotukset oli koska 994 ensimmäisen kierroksen ratingit.
Toisella kierroksella tapahtui jotain ja peli meni ihan sekaisin. 920 ratingit näyttää juuri siltä kuin pitääkin. Uin syvällä. Tästä tehtiin sitten majapaikassa Petri Behmin huikea haastatteluvideo sekä minun että Jonen kohdalla. Jos minä uin syvällä niin ui koko Nummela.
Toisena kisapäivänä tuli sitten vettä. Oikein huolella. Ihan niinkuin oikeasti kunnolla.
Kaikki pyyhkeet meni märäksi ensimmäisellä kierroksella eikä riittänytkään. Ruokatauolla ehdin ensimmäisten joukossa proshopiin ja sain kolme kisapyyhettä bägiin. Amerikkalaisten setien kanssa kuivateltiin vessassa pyyhkeitä patterilla ja kerrottiin tyhmiä juttuja. Tämä oli sitä sadekautta. Kyllä.
Jonella kävi huono tuuri kun tuli ekalta kierrokselta viimeisten joukossa eikä ehtinyt saada pyyhetankkausta eikä kuivaustakaan oikein.
Toiselle kierrokselle varauduin niin hyvin kuin pystyin. Nyt panostettiin. Mukana olleet läpimärkänä pilalle menneet Merrellit meni roskiin ja ostin uudet JapanOPen Keenit. Hienot kengät. Ostin uuden hupparin, jota en pistänyt päälle mutta sain sen avulla pidettyä kädet kuivana autossa jotta pystyin heittämään edes jotenkin. Toisen kierroksen 959 ratinghan on ihan omaa tasoa...
Viimeiset kierrokset 957 ja 965 ovat sellaista oman tason peruspelaamista, johon mahtuu niin paljon kaikkea ettei osaa aina iloita. Jälkikäteen pitää olla vain suurinpiirtein tyytyväinen jos pelaa omaan keskiarvoonsa.
Miksi Japaniin?
Käsittämättömän hieno tapahtuma. Joka ilta oli ohjelmaa pelaajille. Ruokailut oli todella hienoja yhteistapahtumia. Pelaajapaketista tuli Keenin kengät, jotka ovatkin olleet ainoat kengät jotka kestävät meikäläisen massan kun heitetään. Niitä on nyt siis kahdet. Hyvä.
Uskomattoman hieno yhteishenki. Kaikki majoittuivat samalle alueelle, kävivät syömässä samassa paikassa ja juomassakin. Kylpylä oli pieni, mutta kyllä siellä mahtui istumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Silti kilpailu oli kilpailu. Tiukkaa pelaamista ja täysillä yrittämistä. Mahtava kokemus tällaisena harrastajana päästä läheltä näkemään kuin ammattilaiset pelaavat ja valmistautuvat.
Finaalissa nähtiin todella läheltä sääntövääntöä ja miten sellaiset ratkaistaan.
Kenttä oli ehkä hieman haastava meikäläiselle vaikka onnistumisiakin tuli. Olisi varmaan kaikille ollut helpompaa jos olisi saanut pelata "omilla kiekoilla", mutta se oli sama kaikille ja oma jännä juttunsa.
Japani on erilainen maa kuin Suomi. Suosittelen käymään. Itse varattiin muutama päivä Tokiolle ja käytiin haikkaamassa setien kesken vuorellekin eikä vain pyöritty kaupoilla. Ihmeteltävää riitti kaikiksi muutamaksi päiväksi ja varmasti olisi pitempäänkin ihmetelty.
Todella hieno kokemus. Tiedossa oli että hyvin pelaamallakaan ei sijoituksia tipu.
http://www.pdga.com/tour/event/15768 47. on ihan ok sijoitus. Muistaakseni olisi pitänyt olla syvemmällä ratingin mukaan, joten ihan hyvinhän se meni. Rahaakin tuli 140€, jonka sijoitin japanialaiseen kelloon