Mun ura alko kolme kesää sitten, kun kävin kokeilemassa lajia Nastolan Pajulahden radalla kihlatun sekä hänen kaverin kanssa. Aikasemmin en ollut edes frisbeegolf koria nähny, saatika koko lajin olemassaolosta kuullut. En lämpene uusille asoille kovin helposti, joten vähän vastahakoisesti lähdin mukaan pelaamaan, mutta olihan se pirun kivaa. Ikinä en ole ollut mikään frisbeeheittelyn fani, joten laji siinäkin mielessä yllätti monipuolisuudellaan, mutta kuitenkin yksinkertaisella ideallaan.
Heti ekan kerran jälkeen käytiin kihlatun kanssa hakemassa Intersportista omat kiekot ja lajin pitikin olla vaan "pariskunta harrastus". Pariskunta pelinä homma lässähti heti, kun peli-into kasvo siinä, kun halusi vaan kehittyä ja rikkoa omia ennätyksiä. Samalla sain pari muuta omaa kaveria messiin pelaamaan ja siitä se lähti.
Nyt kolme kesää myöhemmin kihlattuni vihaa koko peliä eikä edes suostu lähtemään pelaamaan mun kanssa ja mä kilpailen amatööritasolla