Lauantai aamu. Herätys klo. 4.30, Piazza Open ei ollut siihen syy eikä seuraus. Olin luvannut viedä pari ihmistä lentokentälle kuudeksi, ja se tarkoitti pienen mutkan kautta hakua.
Helsinki-Vantaalta ajoin sitten hiljaista Kehä kolmosta Hankoa (Skogbytä) kohti, ja sain pitkästä aikaa kokea uljaan näyn kun Suomen suurin nisäkäs ylitti tien sen kummempaa varovaisuutta noudattamatta n. 20 metriä koslani keulan edestä. Pyörähdin vielä ennen kasia Tammisaaren keskustan kautta, ja totesin siellä ihmiset osaavat elää. Ei ollut Marketit auki, ei Ärrä kioskit eikä mitkään. Ei näkynyt ihmisiäkään missään, rannikkokaupunkilaiset ottavat rauhallisesti aamut.
Skogbyyn idylliseen pikku kylään löysin helposti Miikkan ohjeiden, ja tienvarsi kylttien opastuksella. Matkan varrella näin koreja metsässä, ja siellä oli paljon ihmisiä heittämässä kiekkoa. Ilmankos kaupungilla ei näkynyt ketään, nehän ovat täällä!
Ajoin kuitenkin suoraan varmistamaan osallistumiseni kisatoimistoon, ja koska pelaajakokouskin oli siellä niin jätin itselleni uuteen rataan tutustumisen itse kisakierroksille. Kisan alkua odotellessa, aika kului vastatessa ihmisten NDGE16 kuulumisista.
Pelaajakokous alkoi ajallaan, ja sen jälkeen autoilla radan tuntumaan, ja etsimään aloitusväylää n:o 5. Väylän löydettyäni tein heti johtopäätöksen, ettei maksa vaivaa sitä koe heittää vaikka aikaa olisikin ollut ruhtinaallisesti. Väylä oli kun mikä tahansa golfkentän alamäkiväylä, paitsi että oikealla kimalteli aamuauringon loisteessa meri ja väylällä kasvoin puita...jumalattomasti puita!!! Pelikirjan kyseiselle väylälle loin nopeasti, silmät kiinni ja kiekolle rundua. Kisa alkoi bogilla.
Pooli kaverini olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, mutta mukavan oloisia nuoria kolleja. Koska luontainen ujouteni ja rajalliset sosiaaliset taitoni hiljensivät minut, pystyin keskittymään hyvin itse pelaamiseen. Pelini sujui tasaisen hyvänä alun haparoinnin jälkeen. Varsin surkeat avaukset sain paikattua, hyvillä lähäreillä ja varsinkin maailmanluokan puteilla. Jos joku olisi ne videoinnut ja se olisi mennyt jonnekin juutuuppiin ihmisten näkyville niin joku olisi voinut hätäpäissään tehdä väärän johtopäätöksen "toi pappa osaa ainakin putata!". Ei se oikeesti osaa.
Heitin kierroksen -4, mikä oli hyvä suoritus kun ottaa kyvyt huomioon, mutta ei ehkä kuitenkaan niin hyvä verrattuna sen aiheuttamaan kohuun. Jopa liiton puheenjohtaja onnitteli viestin välityksellä, olin otettu. Susannalle lounaalla juttelinkin, että kuinka tunnetusti surkea pelaaja olen, kun tälläinen reilusti alle keskitason tulos aiheuttaa moisen onnittelu ryöpyn. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen heittelyyni, ja kiitän kaikkia jotka suoritukseni noteerasi
Spirittiä huipussaan!
Toiselle kierrokselle pääsin pelaamassani poikasten luokassa (MPM) peräti ykköspooliin! Myös toinen pappa Arsenal fani Ari pelasi siinä, totesinkin hänelle että pitäisikö siirtyä MPM luokkaan, koska MPG luokassa pelaan aina toisen kierroksen pas...poolissa.
Viiden hengen pooleissa heitettiin leppoisassa hengessä. Aloitin kierroksen huonosti. Pienet pilkkimiset, ja lämmittelyn jättäminen auringon hoteisiin lounastauolla olivat turruttaneet kropan hyvänolon raukeaan olotilaan.
Jostain kertoo kuitenkin jotain se tosi asia, että sain kuitenkin alun hölmöilyn jälkeen peliotteesta kiinni, loppukierroksen sujuessa taas ihan kelvollisesti. Tulos tietenkin heikkeni ensimmäisestä, mutta vain heitolla joten tyytyväisyyteen oli aihetta. Tulostaulukossa toki tasaisessa kisassa romahdin kovasti alaspäin, mutta mitä sitten.
Skogbyn Piazza Open pähkinänkuoressa papparaisen silmin:
- Rata oli yhdellä sanalla kuvattuna KIVA! Ei ollut vaikea, mutta koko ajan sai olla varuillaan. Monta tiukkaa annukkaväylää, foreheittäjän unelmaa, joku sanoi. Itse kun en pysty, enkä osaa niin sain hyvän harjoitus session annukkaheittoihin. Jotkut onnistuivat, useimmat olivat katastrofaalisen huonoja.
-Järjestelyt olivat loistavat! Taidan kilauttaa kaverille (Miikkalle), ja pyytää häntä NDGE16 tirehtööriksi. Kuuluvalla äänellä, ja selkeällä artikoloinnulla kevyellä huumorilla höystettynä hypnoottiset pelaajakokoukset. Susanna luo omalla iloisella tavallaan kisaan kotoisen tunnelman, kiitokset ja pipon nostot molemmille.
- Ruokailu oli mahtia, kaik yhes koos! Lounas oli maittava, jälkiruokineen! Suuri kiitos Piazzan henkilökunnalle.
- Ihan huikea tapahtuma! Oli suuri ilo ja kunnia olla mukana tälläisessa tapahtumassa.
