Kiitos että kisat järjestit, ja upeasti pelasit!!!
Juu itselläni tulostaso pysyi myös samana kun ekalla kierroksella, vaikka sen toisella tavalla teinkin. Saumat parempaankin oli olemassa, mutta kolmen viimeisen väylän hölmöilyt kostautuivat.
Väylä 16: Vahva ajatus pelata koivusaarekkeen oikealta puolelta sai pahan kolauksen jo avausheitolla, kun kajautin sen ennen mutkaa vasemman puoleiseen koivikkoon.
Siellä oli kuitenkin sen verran tilaa, että päätin lähteä yrittämään pommihyzerillä väkisinkin sinne oikealle puolelle. Heitto lähti hyvin, ja vaikutti siltä että onnistuin suunnitemassani täydellisesti. Mutta kiekko olikin sittenkin väylän oikeassa reunassa n.metrin verran koivikossa. Sieltä sitten rauhallisen järkevästi annukalla sen viimeisen kapeikon alkuun, niin ainakin järkeilin. Mutta viime hetkellä päätinkin luottaa tuuriin, ja paiskoa apinan raivolla suoraan "jospa se tuosta koivujen välistä sittenkin raivaisi tien pitemmälle" tyyppisen heiton. Ei raivannut! Bogiin sitten oli tyytyminen.
Väylä 17: Haen kolmosen iiseillä mutta tarkoilla heitoilla. Niinhän sitä luulis. Avauksessa iski mandokramppi, lusikallinen housuun ja löysä annukka vasemmalle kallion päälle.
Selvisin sieltä kuitenkin kohtuu kivasti takaisin väylälle, mutta taas oli bogiin tyytyminen.
Väylä 18: Pitkä kapea suora, ei siis minulle mikään ihanteellinen väylä. Avaus onnistui kuitenkin ihan mainiosti, pariinkymppiin korista sinne vasempaan viidakkoon. Sieltä oli kuitenkin selkeä väylä korille, joten eväät par tulokseen oli olemassa. Korin ympäristöhän oli laajalta alueelta jäässä, joten piti tarkkaan miettiä mihin putterinsa sijoittaa. Päätin sijoittaa viisi metriä korin etupuolelle, mistä se sitten kivasti liukuu pyllymäkeä korille...varsinaista curlingia!
Ajatus, ja tavallaan toteutuskin oli mainio. Vaan sieltä metsästä käsin en huomannut, että siinä edustalla olikin syvä lätäkkö. Ja siihen vetiseen ansaan kapsahdin, jippii!
Putti etäisyyttä n.5 metriä, jalka nilkkaa myöten veteen ja kolmosen hakuun. Mutta jälleen kerran se mun suurin ero muihin heittäjiin tuli esiin, putti kokonaan ohi laitteen ja siitä liuku entistä kauemmaksi. Pakkohan se sieltäkin oli koittaa, ja jälleen ohi. Kolmas putti kuitenkin toden sanoi, mutta momentum oli jo mennyt ja tuplabogia korttiin.
Kolmelta viimeiseltä väylältä 5 plussaa lisää, jäi vähän harmittamaan....mutta vain vähän!
Kokonaisuuteen olin kovin tyytyväinen. Onnistuin monta kertaa, mm. kakkosväylältä kolmonen ( on minulta huippu suoritus) jne. Eteenpäin olen menossa, uskon siihen vahvasti. Toki valtava ero on vielä muihin ikäluokkani pelaajiin, mutta uskon sen kaventuvan tämän vuoden aikana.
Huonoa on vielä se surkuhupaisa puttipeli. Karmaiseva mandokramppi. Ja ajoittainen keskittymisen herpaantuminen, mikä johtaa huolimattomiin toivotaan, toivotaan heittoihin sekä olosuhteiden huomioimisen unohtamiseen.
Ja olihan mahtavaa pelata koko kilpailu oman sarjan pelaajien kanssa. Rento fiilis tiukan kilpailun ohella. Rentoudesta kertoo, kun Petteri tuli väylälle 17 kysymään tilannetta, niin kukaan ei tiennyt mistään mitään vaikka kärkipooli olikin kysymyksessä.