Vaikka laji ja kilpaileminen herättää ainakin minulle pohtimisen aiheita, niin myös nämä foorumin tekstit aiheuttaa samaa. Ja on paljon tekstejä mitkä oikeastaan herättää aivonystyrät pohdiskelemaan omaa tilannetta ( ja joskus vähän jonkun muunkin
)
Viimeisimmät herättäjät olen löytänyt Kempsterin blogista, ja siellä olevista vastauksista, lukekaa ihmeessä!
Mullehan kisat ovat nykyään elämää suurempia asioita (pääsen niihin niin harvoin). Minulla virtaa suonissa todella vahva kilpailuvietti, mutta ei tarpeeksi vahva voittamisen vietti. Olen aina tykännyt kilpailla lajissa kun lajissa, mutta en ole koskaan ollut valmis tekemään mitään ylimääräistä saavuttaakseni menestystä.
Olen haltioissani lukenut viime vuosina esim. Arin ja Miikkan kisaan valmistautumisia. Tarkat pelikirjat on luotu, ja niiden toteutumisista on ollut ilo lukea kohta kisan jälkeen.
Itse kun yritän tehdä idoleitteni esimerkkiä noudattaen pelikirjaa, niin se on karahtanut viimeistään toisen väylän ensimmäiseen puuhun.
Ei siitä mitään tule! Voi Luoja ota minut jo pois täältä!
Olen edellisenä päivänä ennen kisaa, niin täpinöissäni, adrenaliinia kroppa täynnä etten meinaa nukutuksi saada.
Taas ollaan tekemässä kovaa tulosta, ja menestymään sen ohella! Mutta kun kisapaikalle pääsee, ja alkaa höpöttämään vanhojen tuttujen kanssa niin kaikki keskittyminen lopahtaa siihen paikkaan. Kaikki on olevinaan vaan niin kivaa, että kilpailun fokus unohtuu kokonaan.
Kaikki menee omalla painollaan, ja pian sitä huomaa puhuvansa jollekin samalla kun yrittää heittää jotain maagista lähäriä
Tulevalla kaudella koitan enemmän keskittyä pelaamiseen, ja jättää seurustelun lounastauolle.
Yritän unohtaa kuuhun kurkottamisen, koska näillä lahjoilla en koskaan kuuhun pääse. Mutta Kempsterin sanaan luottaen pystyn vielä tässäkin vaiheessa elämän kaarta kehittymään, ja sitä kautta tulokset toivottavasti paranevat.
PT:ni antoi minulle hyvän vinkin. Ja jos nauratte, kun näette minut joskus ennen kisaa keppijumppaavan, niin siinä naurun seassa voitte ajatella että nyt on papparainen astunut jonkun rajan yli...tai tullut hulluksi.
Seppo (Paju) lämmittelee samalla tavalla pyyhkeen kanssa, enkä usko sen olevan yhtään huono asia.
Olen huomannut, ettei kisaradan kiertäminen ainakaan kisa aamuna anna minulle mitään hyötyä.
Kroppa auki keppi tai pyyhe jumpalla, ja muutamalla venytysliikkeellä. Joitakin lämmittely draiveja, putin kohdistus ja se on siinä!