"se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen" joten aloitetaan alusta!
Sunnuntai aamuna heti kuuden jälkeen hyppäsin koteloon. Deep purplen CD formaatti Made in Japan live äänentoistolaitteen nieluun, ja tuulilasi kohti Ruukki golfia. Säkki pimeällä Hanko tiellä sitä tunsi olevansa ihan yksin tässä maailmassa, vaikka sarvipäisillä olioilla höystetyt kolmiot tien vieressä muistutti muistakin elollisista.
Matka meni mukavasti, mutta oli kuitenkin sen verran pitkä että Purplen kitaran ja urkujen vuoropuhelu ehti vaihtua Fishin tarinoihin. Olin golfkentän parkkipaikalla ensimmäisenä, mutta pian alkoi kuulumaan tasaiseen tahtiin iloinen rapina kumien sinfonia. Asfaltoitu paikoitusalue oli aivan jäässä, ja heti kuulinkin Hartsalta, Jonsulta, Jukalta ja kumppaneilta kauhutarinoita pikkutien hengenvaarallisesta liukkaudesta, ja tien vieressä väijyvistä bambeista! Ihan kiva, mä painoin ilman huolen häivää kitkoilla silmät kiinni.
Asiaan! Valon häätäessä mustan majan majoille alkoi paikan kauneus hahmottua verkkokalvolle. Kyllä kannatti nähdä tämäkin päivä! Innostuksen hyöky oli niin suuri, että aloin määrätietoisen lämmittelyn ilman kiekkoja saadakseni jalkani, selkäni ja käteni sen verran notkeiksi että pystyisin nauttimaan Ruukkigolfin frisbee päivästä.
Tällä kertaa kävi tuuri, pääsin aloittamaan ykkös väylältä itse TD:n, Kurvisen Hannun ja Lehtisen Raulin kanssa. Tasooni nähden siis kovia heittäjiä ja muutenkin mukavaa peliseuraa. Aloitin kisan ihan mukavasti, toki hieman hajuttomasti ja mauttomasti. Ellen ihan väärin muista niin 7 ensimmäiseen ruutuun merkattiin kolmonen. Siinä jyrkässä ylämäki reiässä sitten napsahti ekan kerran, olin puttaamassa n. kasista kolmosta korttiin menttaliteetilla. Yläpantaan kopsahti siitä alas pystyyn, ja pyörien mulle kieltä näyttäen alas koritasanteelta. Seuraavakaan ei onnistunut joten vitosta korttiin.
Siirryimme väylälle 9. VAU! Jyrkähkö, pitkähkö alamäki ja kori vielä kutkuttavasti tasanteella jyrkän rinteen vaaniessa tasanteen oikealla puolella ja väylän visuaalisuuden kruunasi taustalla jäinen järvi. Olin haltioissani luonnon kauneudesta että heitin kuin pullopersesika vasemmalle metsään, ja heräsin! Tämähän ei olekaan mitään maisema bongailua, vaan armotonta kisailua. Sieltä puiden kainalosta sitten sinne rotkoon, mutta ei niin pahaan paikkaan kun pelkäsin, ja pääsinkin sieltä sitten yhdellä heitolla mukille ja neppari tulokseksi. Seuraavat 6 väylää menikin taas kolmosilla ( ehkä, en muista). Kunnes saavuttiin väylälle 16 (lyhyt versio) ja taas pooli haukkoi henkeä! Voiko ihanampaa väylää olla....voi, toinen kierros sen näytti.
Tällä kertaa avaukseni oli miltein täydellinen, puttasin n. kympistä kakkosta, epäonnistuen mutta kolmonen kuitenkin. Seuraava olikin pikkunäppärä .Kori oli nätissä paikassa metsän kainalokuopassa sinne jostain syystä tehdyllä tasanteella. Avakseni onnistui liki täydellisesti, ja kierroksen ensimmäinen pirkkoni oli siinä. Yksi väylä enää. Mando, tiukka puuportti juuri sellainen ihanne väylä minun makuuni. Onnistuinkin heittämään mandon oikealta puolelta, ja kiekko osui vasta toiseen puuhun mistä se kimposi takaisin päin.
Toinen heitto vahvalla forella muutama metri eteen päin koivun kylkeen, löytyihän se tosi väykkä sieltä! Kolmas heitto surkea hyzer vastakkaiseen metsään, josta yllättäen pääsin kuitenkin korille, ja vitos putti sisään.
Kivalle kierrokselle tuttu päätös!
Mutta eikun syömään...ja jatkankin tarinaa kotvan kuluttua!