Juu käytiin! Kiitos kysymästä!
Miksi Veikkolaan? Ensi sunnuntaina pelattava Marathon kyseisellä radalla on alkanut minua mietityttämään sen mielekkyyden osalta. Ei ole mikään suuri salaisuus etten ole suuri metsäratojen fani. Tai sanotaan ainakin niin että puistoradat ovat minulle enemmän mieleen. Toki on oikein hyviäkin metsäratojakin, joista Hanko on suurin suosikkini. Ja sitten ns. puolikkaita joissa on vähän molempia kuten rakastamani Tammisaaren rata, ja tietysti Mahtavat Kaatis, Tali ja Kivikko ( kolme viimeksi mainittua enemmän puistohenkisiä).
Olen Marathoniin ilmoittautunut ja maksanutkin, mutta silti aloin vahvasti epäilemään osallistumistani. Minua on varoitettu kisasta, ei niinkään radan osalta vaan jaksamisestani. Varsinkin henkisen hyvinvoinnin osalta. En ole kovinkaan keskittymis kykyinen, ja en varsinkaan jaksa kovin pitkään tehdä putkeen samaa juttua.
Päätin lähteä kuitenkin katsastamaan Veikkolan rata tehdäkseni kierros kokemukseni perusteella päätöksen osallistumisestani. Sain oppaakseni Hannun, joka sillä radalla on useammankin kierroksen pelannut. Itse olen siellä heitellyt viimeksi 5-6 vuotta sitten.
Hienossa säässä kierros pelattiin, ja oli jälkipyykin aika. Ensinnäkin tulokseni +13 on kaiken mittapuun mukaan huono, mutta toisaalta heitin mielestäni oikein hyvin joten kun odotusarvo oli +15-+20 niin siihen nähden olin tyytyväinen. Tuohan tarkoittaa, että Marathon kisa formaatilla yhteistulokseni on n.500 heittoa. Väsymyksen tuoman sinnetänne hälläväliä tyyppinen heittely, alaselän totaali puutumisen jne. syiden takia olisi syytä jättää kisa paremmille, ja tuoreemmille heittäjille.
Mutta juuri noi edellämainitut syyt, ja se että pääsisin kunnolla treenaamaan koko päiväksi heittämistä tasaa vaakakupin. Jaksanko heittää 7 rundia? Heitänkö sittenkin alle 500? Olenko hullu? Tilanne tasan.
Rata ratkaisee!
Mitkä oli kokemukseni? Rata on kierrokseltaan kohtuu lyhyt, siirtymät korilta seuraavalle teelle lyhyet. Hyvin reititetty, metsäradaksi ihan helppo kulkuinen. Rata on mielenkiintoinen tarpeeksi haastava olematta kuitenkaan mikään monsteri. Korkeuserot takaavat mielikuvitukselliset ja erittäin hauskat väylät....voisin sanoa että jopa hienot väylät. Siellä on pari pientä lampeakin, joista en tiennyt ennenkuin molskahti
Visuaalisestikin rata tarjoaa mielihyvää. Oli mielyttävää pelata radalla, missä jokainen väylä tuntui mukavalta. Muutama tarjosi minulle sitä mitä eniten aina odotan, eli sellaista pientä kutkutusta takaraivossa, että mitenkähän tästä selviän.
Toki rata sisältää niitä tyypillisiä metsärata lisiä, mistä en pidä eli pienestä puu hipaisusta kiekko voi mennä ihan mihin sattuu ja että pienet kannot, tai kivet häiritsee niin heittämistä kun kulkemistakin. Mutta rata on kuitenkin profiililtaan niin mainio että siellä on suuri ilo pelata, joten jos terveenä ja hengissä pysytään niin pakkohan sitä on mennä Marathonia kokeilemaan.
Lupaan kisan jälkeen jossain vaiheessa pientä kommenttia kirjoittaa. Jaksoinko ja oliko rata kuitenkaan niin miellyttävä kun sitä koko päivän tahkoo.