En ajatellut mihinkään keskusteluun lähteä, mutta kun tuli tökkäistyä ja sain vastaan kysymyksiä niin pari sanaa.
Terve järki vie tässä hommassa pitkälle. Stadin radat ovat kauden aikana niin kamalan ruuhkaisia, että ihan pienellä miettimisellä pitäisi aueta miten toimitaan. Kaikkialta löytyy kenttiä ja puistoja. Kaupungeissa näissä on myös ihmisiä. Jos sitä 150m draivia haluaa treenata, pitää se paikka etsiä itse sieltä ympäristöstä – ja muistaa väistää niitä ihmisiä. Tali on vihoviimeinen paikka tuollaiseen. Jos vie paljon tilaa, pitää muistaa olla huomaavainen. Jos omat vaatimukset lajin harrastamisesta ovat poikkeuksellisen isot, voi niitä yrittää ratkoa ihan itse. Toki voi tilan vaan ottaa ja ihmetellä, miksi alkaa tulla palautetta. Siinä vaiheessa oppiminen olisi kova sana.
Kun ketju kuitenkin käsittelee etikettiä, niin heitetäänpä tällainen juttu ilmoille.
Lähes kaikki osaavat tämän ketjun alussa olevan etikettipläjäyksen. Vähänkin valveutuneempi oppii sen ihan kaikkialla, vaikka kantapään kautta. Lajin kasvaessa ympäristö vain muuttuu. Pääkaupunkiseutu on uskoakseni tässä koelabrana. Vaikka kenttiä olemme tänne saaneet useamman, ovat harrastajamäärät sitäkin suuremmat.
Suomessa on siis yli (?) 400 rataa. Lähes kaikki näistä ovat paikallisten viranomaisten rahoittamia lähiliikuntapaikkoja. Tässä voi miettiä, mistä ne viskaalit ovat oikeasti maksaneet. Kilpapelaajille suunnatuista harjoitus- ja kisapaikoista, vai kaikille suunnatuista harrastuspaikoista.
Se voi tuntua paikallisista aktiiveista nihkeältä, kun rataa ylläpidetään, tuotetaan toimintaa ja sitten niillä sunnuntaipelureillakin olisi oikeuksia. Mutta jos siinä hakemuksessa tai keskustelussa, joka johti siihen kotiradan syntyyn, on puhuttu jokaiselle suunnatusta liikuntapaikasta niin sellainen sen pitäisi kanssa olla. Se ”soveltuu kaikille” on loistava argumentti sen radan saamiseksi, mutta se myös vähän velvoittaa. Niillä rasittavillakin heittueilla on radan maksajan näkökulmasta ihan yhtäläiset oikeudet kuin meillä kaikilla muilla.
Me silti mesoamme kaikkialla – kuinka etikettiä tuntemattomat harrastelijat pilaavat pelikokemuksia ja ruuhkauttavat ratoja omalla toiminnallaan. Me aktiiviset harrastajat omaamme tavat, emmekä syyllisty moiseen. Tosin tasaisin väliajoin pistetään rata kiinni koska nyt pidetään kisat. Viikkikset viikottain ja päälle muut hömpät. Rata ei ole käytössä. Maksaa osallistua. Pitää olla lisenssi. Ei noilla vaatteilla…
Ei tämä varmaankaan ole missään vielä oikea ongelma. Itse kyllä tätä pohdin Talin järjestetyn toiminnan tiimoilta. Jossain on ne rajat siitä, kuinka paljon voi kaikille tarkoitettua aluetta varata tietyn porukan käyttöön. Toki Stadissa on ratoja, mutta jos kaikki ovat aina täynnä (varsinkin viikonloppuisin) ja otat yhden pois koko viikonlopuksi…
Asioilla nyt vaan sattuu olemaan kovin monta puolta. Lajin kasvu tuo kaikensortin ongelmia vastaan ja osa niistä syntyy meidän aktiivien toiminnasta. Raha varmaan ratkaisee osan, mutta ne 400 kaikille suunnattua lähiliikuntapaikkaa ovat oikeasti kaikille suunnattuja.
Ei tässä lajin parissa tule jatkossakaan tylsää.
