Suomalainen tulkinta "fribaspiritistä" on se, että missään olosuhteissa kenellekään ei saa tulla paha mieli. Tämä on mennyt niin pitkälle, että pahin mieli tulee rikkomuksesta huomauttajalle, koska se on niin harvinaista ja siitä saa inhottavan tyypin maineen. Aika ikäviäkin asioita saa tehdä ja tapahtua ennen kuin ensimmäistäkään varoitusta ollaan antamassa. Höntsäkierroksilla sääntöjä ei välttämättä tunneta tai niistä ei välitetä fiilistelyn takia, viikkokisat on "vain viikkokisat" niin kukaan ei halua nillittää ja amatöörikisat on vain amatöörikisat eikä asioilla ole niin väliä voittosijoitusten ulkopuolella. Asennekasvatuksen maaperä on aika köyhää.
Golfin vuosisataiseen keskinäistuomaroinnin ja frisbeegolfin asento(virhe)säännön vertaaminen on minusta vähän hassua. En tiedä golfista kovin paljoa, mutta siinä sääntöjenmukainen suoritus lienee aika paljon yksinkertaisempi kuin frisbeegolfissa. Toisessa lyödään paikaltaan niin että jalat voi olla miten huvittaa, toisessa otetaan pahimmillaan vauhtia kaltevalla ja muhkuraisella pinnalla. Pointtina siis että golfissa on ensinnäkin paljon helpompaa suorittaa sääntöjen mukaan ja toisekseen paljon helpompaa todeta suoritus sääntöjen mukaiseksi.
Minäkin olen ehtinyt jokusen kisan kiertämään menneiden kesien aikana ja pystyn myös toteamaan sen, että asentovirheitä ei käytännössä huudeta. Jos kerran sääntö on kirjattu ja sen noudattamista edellytetään niin eihän sen noin pitäisi olla. Välittämättä ministä tippaakaan saa aivan hirmuisen edun heittoihinsa, tästä on varmasti jokainen samaa mieltä? Pahoitteleva suomalaisasenne toimii tässä niin nurinkurisesti, että mieluummin myönnetään kanssakisaajalle etua vääryydellä kuin edellytetään sääntöjen mukaista peliä.
Samaan aikaan syytän myös sääntöä itseään - Se on yksinkertaisesti liian vaikea. Se on jopa niin vaikea, että maailman parhaat ammattilaiset tekevät sen kanssa mokia aivan jatkuvasti. Joskus osuu jalka miniin, joskus mennään ihan kokonaan ohi, mutta virhe sattuu jokaisessa heittueessa ainakin kerran kierroksessa. Eipä tuo ole ihmekään jos miettii vähän millainen se sääntö on*. Suurimmillaankin ala on pienehkö, pienimmillään naurettava.
Säännön noudattamista on joillakin alustoilla hyvin vaikeaa seurata, sen noudattaminen on useilla alustoilla hyvin vaikeaa ja jopa huippupelaajat syyllistyvät säännön rikkomiseen eivätkä rankaise siitä toinen toisiaan kovin herkästi. Tähän ei tarvitse edes lisätä suomalaista pahoitteluerityispiirrettä, että voi todeta säännön olevan aika pahasti rikki. Ehkä jätän ajatukseni säännön muuttamisesta seuraavaan wall-of-textiin
* Oletetaan heittäjän kengän osuvan maksimissaan 30cm päähän minin takareunasta. Oletetaan lisäksi heittäjän kengän olevan sopivan pyöreästi 30cm pitkä ja 5 cm leveä kenkä. Riippuen jalan asennosta sallittu jalan/kengän osuma-ala on maksimissaan 0,3m * (0,3m + 0,3m) + 1/2 * pii * (0,3m)
2 = 0,65 m
2 (kenkä leikkaa linjan optimaalisesti, suorakaide + puoliympyrä) ja minimissään (0,3m+0,3m) * 2 * 0,05m = 0,06 m
2 (kenkä täsmälleen heittolinjan suuntaisesti). Nuo alat eivät sano tuollaisinaan kovin paljoa, mutta 0,65 m
2 vastaa ympyrää joka syntyy kun kättä pyörittää ympäri suorana, 0,03m
2 vastaa ympyrää, joka on suurin piirtein rantafrisbeen kokoinen. Tuollaiseen plänttiin pitäisi osua riippuen jalan asennosta osumahetkellä.
e: Laskuvirhe pankissa, worst casessa leveys tietty 2 x kengän leveys
