Palautetaanpas tämä keskustelu vielä uudemman kerran elämään...
Ennen itse asiaan pääsyä on pakko kommentoida et tää "Neppasin mantereen kärkeen ja siitä liian varovainen lähestyminen jäi metrin saaresta. Kuutonen korttiin.
Poolikaveri yritti kakkosella saareen siinä onnistumatta ja otti "vain" vitosen." on kyl NIIN perus tuolla 18:sta!
Itse en ainakaan enää ikinä neppaile tuonne mantereen kärkeen mikäli ollaan lähelläkään puskan tasaa (ellei siis olla suoraan sen takana). Tuntuu ettei pitkällä juoksulla ole mitään järkeä "seiftata" tilastojen valossa, kun homma pissii niin usein silmille meiningillä "liian varovainen neppaus reilun 10m päähän mantereen kärjestä, josta lähestyminen suoraan koivun oksien kautta OB:lle". Parempi vain pommittaa vähän rohkeammin ja sit mikäli onni ei suo niin ottaa se lähestyminen siitä OB:n rajalta hyvästä paikasta.
Mutta nyt itse asiaan:
Itse aloin opettelemaan tänä kesänä ihan tosissani tuota forea ja toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen kehitykseen. Mutta kolikon kääntöpuolena on luonnollisestikin ollut juurikin se että rystyannukkaheitot (erityisesti ne joiden tulisi vielä kunnolla feidata lopussa) ovat muuttuneet hieman epävarmemmiksi ja tuntuma niihin ei enää ole ihan sama. Tämä on eritoten harmillista tilanteissa joissa väylällä on riittävästi tilaa ja toivoisi saavansa maksimipituudet tilanteesta irti, juuri niin kuin esim. Talin 18 väylällä. Itselläni nuo fore-maksimit ovat jossakin 100 metrin päällä, joskin tosin pitkätkin foret ovat jo suht varmoja kunhan otan tarpeeksi vakaata lötää käteen ja heitto kulkee. Kuitenkin toivoisi että pystyisi esim. Talin 18 heittämään rystyannukkaa kun se kuitenkin onnistuessaan liitää sinne päälle 120 metriin, mikä helpottaisi huomattavasti lähestymistä saarekkeelle. Se on kuitenkin hieman eri asia että kummalla puolella sitä puskaa avauksen jälkeen on.
Ongelmana nyt on viime aikoina ollut ettei ole enää löytynyt sopivaa heittokulmaa/kiekkoa jolla tuon avauksen tehdä. Kun pistän liikaa annukkaa tai otan liian alivakaa käteen (esim. Sidewinder), niin kiekko on lähes järjestään oikealla OB:lla tai vähintäänkin suoraan puskassa. Kun taas otan hieman vakaampaa käteen (esim. hieman kulunut dessu) tai yritän flipata kiekon ja heittää sitä hieman suorempaan, niin kiekko feidaa useimmiten lopussa juuri ja juuri vasemmalle OB:lle.
Olisikohan kenelläkään mitään hyviä neuvoja siihen kuinka pystyisi saamaan varmuutta tuohon pitkään S-heittoon ja kuinka vakaalla kiekolla niitä lopulta kannattaakaan heitellä? Itselläni kulkee mainiosti niin puhdas piiiiiitkä annukka kuin myös perus pitkä, suoraan (tai pienessä annukassa/hyssessä) lähtevä golfheitto, mutta tuo jyrkkä S-heitto tosiaan aiheuttaa päänvaivaa. Olisi hienoa saada siitäkin kohtuu varma heitto niin että pystyisi kohtuu tarkasti ennustamaan minne kiekko päätyy irrottuaan kädestä...
Eli siis kuinka jyrkässä kulmassa itse tapaatte heittää S-kaaria ja kuinka vakaalla lätyllä? Miten esim. juurikin tuo Talin 18-väylä? Tarkkoja speksejä siis kaivattaisiin (heittokulma ja kiekko). Ja mikäli käytätte esim. Discmanian tai jonkun pienemmän merkin draivereita niin voisitte myös saman tien pistää oman parhaan arvionne kiekko-vastaavuudesta Innovalla/Discraftilla. Ja sisältyykö näihin jyrkkiin S-heittoihin joitain erityisesti teknisesti huomioon otettavia asioita?