Taas pääsee kirjottelee ja viel iha hauskalla tarinalla.
En oo jaksanu viimeiseen kuukauteen käydä fribaa ku ehkä just ja just viis kertaa, on liian kylmä, ei osaa mitään, tekniikka ja motivaatio hukassa ja muuta sellasta tekosyytä ollu. Tänää kuitenki paisto aurinko ja oli aika tyyni keli viel ni päätettiin akan kanssa lähtee koittaa kotirataa. Oltii oltu flunssassa ja edellisestä heittokerrasta oli ainaki viikko.
Lämmittelynä otettiin yks turhakeväylä Kuulaaksossa joka johtaa uudelta parkkipaikalta alkuperäisleiskan ehkä hienoimmalle väylälle, #15 (123m). Siittä oli tarkoitus lähtee kierrosta pelaamaan. Lämmittelyräpellyksien jälkeen en-niin-luottavaisella-mielellä tuli tiillä sanottua että nyt on vahva fiilis siittä että tää kiekko ei tuu olemaan lähelläkään koria, ja nakkasin Buzzzin pieneen hysseen. Lähti iha ookoon näköinen heitto jopa, olin jo siittä aika yllättyny. Käänsi komeesti suoraks wanha uskollinen sotaratsu-Buzzz ja glaidas vaa komeesti mukin suuntaan. Akka sen maalas ilmassa, mä kattelin vaan turpa kiinni ja odottelin heiton laskeutumista ja että mistä sitä kohta pääsis ehkä pirkkua puttailemaan.
Sit se aloittaa feidaamisen ja laskeutuu kauniisti keskelle ketjuja ja riemu on valmis! Tuli huudettua ja hypittyä jonkuverra, oli nääs pisin holari meikäläiselle koskaan ja viel midarilla inee. Ja tosiaan oli eka heitto sille kiessille joka siittä alettiin!
(Tähän liittyy myös sellainen hauska tilastollinen fakta. Ekalla fribakaudellani sain 3 holaria, toisella 5 ja nyt tässä syksyllä aloin jo olemaan lähes varma että tilastollinen kahden holarin nousu per kausi ei tuu toteutumaan kunnes jäätävä tuuri korjas tilanteen tänään ja tän kauden holareiks näyttäis jäävän se 7 kappaletta sittenkin!
Ens kaudelle tarttis sitte yhdeksän painaa..)
TL;DR: 123 metriä kaunista liitoa Buzzzilla ja kauden seittemäs holari.