Äsh, edellisestä tekstistä unohtui kierrosten ratingit. 923 ja 927, respektiiviliivisesti. Kovin, kovin matalia olivat ja onkin siinä ja tässä onko Kuulaakso normileiskalla mielekäs kisarata enää nykyään.
Suuren Värikynämiehen seikkailut, osa X
Eilispäivän matkakohteena Tourist Amateurilla oli Kaatis ja siellä Kaatis Amateur 2015. Kun rata oli muistissa aika kivasti pro-tourilta, niin sen ihmeemmin ei treeniä tuntenut kaipaavansa kuin mitä yhden kierroksen verran torstaina teletappimaata ihmeteltiin. Kisassa oli seassa runsaasti erilaisia lisäkilpailuja ja muita metkuja, mutta niistä kierrosturinain jälkeen.
Ensimmäinen kierros sujui leppoisasti, mutta pienenä kivenä kengässä oli mokailu niillä väylillä, joilta odottelin helppoja lintusia. Ennen kisaa asetin tavoitteekseni nollan, heitin +1 ja olin tyytyväinen. Tauon aikana pyöri jonkinlainen rataemännän haastaminen ja etutiiltä Janin takatiiltä paremman tuloksen pelanneet pääsivät mukaan pituuskisailuun, jossa siinäkin oli tarkoituksena haastaa Jania (ja muitakin). Sain limpparin, wupii.
Yksi päälle oikeutti paikan kärkikortissa jaetulla kolmannella sijalla. Toinen kierros alkoi 19. väylältä ja pari ekaa väylää meni kivasti kakkosilla. Kolmosella keskittyminen herpaantui sen verran, että S-heiton sijaan heitin flättinä ja todella pitkälle syöveriin. Rämpimisen jälkeen tuplabogi ja tuon jälkeen peli oli erittäin vuoristoratamaista ja en meinannut päästä heittorytmiin kiinni millään. Jotain rikkonaisesta kierroksesta kertoo se, että par-tuloksia oli 6/19 väylästä. Melkoinen tapaus oli myös #11 oikeanpuoleinen metsä, jossa kävin myös äärimmäisen syvällä. En muista, että minua olisi koskaan laskettu kädestä pitäen (kiitos, Jyrki) kalliota alas etsimään kiekkoa ja kiekon löydyttyä ongelmana olleen se, että miten ihmeessä heittopaikalta pääsee pois. Painiottelusta Mörrin kanssa jäi vähän fyysisiäkin
todisteita.
Suuri Värikynämies tuhrasi lopulta tuloskorttiin yhteistuloksen +6 ja sillä tultiinkin sitten aika monta sijaa alaspäin. Kaatiksen loppusijoituspaikkana jaettu 9. sija ja kierroksien ratingit 930 ja 887. Vähän enemmän olisin ratingeiksi toivonut, mutta jos pelaa loputtoman monta kertaa oman nykyratingin yli niin lopulta rating on loputtoman korkea, eikö?
Koska payout-malli oli aika erikoinen, ajattelinpa antaa vähän palautetta koko kisaan liittyen. Koska risut ja ruusut tai leijonat ja lampaat ovat ihan tylsiä, minäpä jaan vaikkapa hmmm… astronautteja ja latva-artisokkia.
Astronautit:
- Kaatis oli jälleen aivan huippukunnossa, lyhyellä nurtsilla nyt vaan on pirun kivaa pelata.
- Spotterit olivat ”spot on”, tekivät hyvää työtä eivätkä olleet liian varovaisia tehden turhia tukkoja varmuuden vuoksi.
- Yleisesti ottaen järjestelyt olivat ”vihtiläistä tasoa” eli aikataulut pitivät, tulokset ajallaan, ym. asiat olivat kuten niiden toivookin olevan, hyvä! Ylipäänsä tuollaisen käsitteen olemassaolo kertoo siitä, että ei ollut ensimmäiset kisat, jotka vedettiin mainiosti.
Latva-artisokat:
- Miksi yhden lohkon kisa pitää aloittaa niin mahdottoman aikaisin? 8:30 tarkoittaa vähänkin kauempaa tulevalle tai iltavirkulle ihmiselle niin aikaista heräämistä, että muille kisaajille annetaan suoraan muutama heitto eteen. Tähän aikaan vuodesta valosta se ei ainakaan ole kiinni. Jos tähän on joku erinomaisen hyvä syy niin voin edes yrittää ymmärtää.
- Erilaiset minikisat olivat vähintäänkin sekavia. Ennen kisaa oli ilmeisesti jokin rolleri-kisa, joka ei minulle koskaan vaiheessa auennut. Ehkä siinä voitti joku jotain, ehkä se alkoi joskus? Longest drive -kisa oli ihan hauska, mutta väylävalinta sille ei. #11 tiiltä heitetään sijoitusheitto eikä pituusheitto ja kisan laittaminen siihen oli minusta huono ajatus. Eniten tuossa rassaa se, että ko. tiiltä frisbeegolf-kisamielessä ei kannata yrittää heittää pitkälle. Miksi kisaa ei pidetty vaikka #16, jossa oikeasti kannattaa yrittää heittää pitkälle ja on huomattavasti helpompi tulkita paras heitto? Tiedotus ruokatauon aikana olleesta pituuskisasta kakkosväylällä ei tavoittanut ainakaan minua. Oli onni, että satuin paikalle ihmettelemään, että mikäs häröpallo tiillä oli.
- Payoutin ja palkintojen satunnaisuus oli, in my opinion, ankeaa. Voipi olla, että olisin Naantalin aurinko jos olisin voittanut jonkin arvan, mutta koska en, niin en ole myöskään Hangon keksi. Olen aiemminkin peräänkuuluttanut sitä, että reiluuden nimissä kisaajalle pitäisi tehdä selväksi miten palkinnot määräytyvät ja niiden kuuluisi olla reiluja. En tarkoita tällä, että Kaatiksella olisi ollut mitään vilunkipeliä, mutta jossain määrin absurdia alkoi olla kun yleisöstä pyydettiin numeroita ja palkintoja tippui sitten numeron mukaan aakkosjärjestyksestä. Tai silloin kun TD yrittää keksiä lennosta perusteita antaa joku palkinto jostain syystä jollekin. Mieluummin näkisin osallistumisrahojen käytettävän jollakin mielekkäämmällä ja öhm, rakenteellisemmalla tavalla.
Tulipas avauduttua. Automaattisesti tuntuu pieni paha mieli persauksessa siitä kun kritisoi vapaaehtoistyötä. On hienoa, että Suomessa on olemassa ihmisiä, jotka jaksavat järjestää kisoja. Ja ihan totta, jos ei miellytä, niin sitten ei tarvitse osallistua. Toivottavasti tuo yllä oleva menee nimellä palaute eikä ipinä.
