Liiton myöntämä vuosittainen Suurin Jalkavirhenarauttaja -palkinto, pystissä pronssiukolla pilli suussa ja sormi pystyssä?
Noni, leikki sikseen. Minä jaksan harvemmin kommentoida mitään growthesport-juttuja (erityisesti jos sanan edessä on risuaita tai muuta moskaa), mutta kun lajin säännöt ovat pelaajille itselleenkin epämääräiset ja epäselvät niin millaisen kuvan se antaa ulospäin? Kuvitellaan suurella vaivalla ja maanittelulla sovittu live-kuvaus kaapelikanavalle ja kamerat kuvaavat tilannetta kun yksi pelaaja on käynyt puskissa kuseksimassa ja toinen pelaaja huutaa naama punaisena toimitsijalle varoitusta? Mmm-mmm-mmm, wanna try disc golf? Ja seuraavaksi sitten peli pysähtyy viideksi minuutiksi kun yritetään saada selvää siitä, onko kiekko OB-viivan takana, edessä vai kenties päällä. Are you not entertained?!?
Olen jutellut tämän talvikauden aikana jokusen aktiivipelaajan kanssa keskusteluja säännöistä, frisbeegolfin muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä. Yksi asia on jäänyt päällimmäiseksi mieleen - muutosvastarinta on melkoisen suurta. Ei niinkään siinä mielessä, etteikö ongelmia tunnustettaisi, vaan niihin puuttumisessa. Yksi hirveimmistä perusteluista on jo juustoksi ammuttu "se on kaikille sama", mutta myös suoranaista pessimismiä asioiden muuttumisen suhteen on tullut vastaan. "No kaikki niin tekee"/"Ei kukaan jaksa siihen puuttua"/"Ei halua pilata muiden fiilistä" ovat varmasti aika tuttuja monille. Helpolla käynnillä laukkaava keppihevonen (jolla toisinaan itsekin ratsastan pientä maneesiani ympäri) on sanoa, että rapakon takana oleva PDGA on niin kaukainen meille pieneen Suomeen ja sieltä sanellaan asiat. Onko kuitenkin aiheellista kysyä, että kuinka perillä siellä pääkallopaikallakaan ollaan ihan kaikesta?
Ilman kovin ihmeellisiä kytköksiä päätöksiä tekeviin elimiin, sponsoreihin tai muihin toimijoihin seuraa lukuun ottamatta on blogissa muuten aika kivaa huudella kaikenlaista ja vinkua toimia joiltakin muilta. Mutta vaikka joltakulta foorumille lipsahtaisi todella hyväkin ehdotus, niin lukijakunta ja vaikutus lienevät molemmat aika vaatimattomia. Tuosta syystä Arin kirjoittama ajatuslohkare reippaasta TD:stä ja esimerkin asettamisesta on minusta erittäin tärkeää. Mitä isompi ja näkyvämpi tapahtuma, sen parempi. Suomalainen frisbeegolf ei saa kuoliniskua vaikka SM-kisoissa joku kärkipelaaja jopa diskattaisiin jos siihen syytä on.
Oho, tulipas tulisieluista tavaraa. Uskoisin ettei ihan metsään mene jos sanoo reilun pelin ja hyvän meiningin olevan tärkeintä 99,99% suomalaisista fribaajista, riippumatta aktiivisuudesta, kilpailulisensseistä tai luokista. Sinne pyöristysvirheeseen kuuluu aivan järjettömän kovalla tasolla pelaavat suomalaiset kansainvälisen tason kilpapelaajat. En tiedä mitä he asioista ajattelevat, mutta sen tiedän, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun arvokisoissa kikkaillaan niin aika vaikea sitä on sunnuntaipelaajan sanoa kaverinsa olevan väärässä kikkaillessaan samalla tavalla. Säännöillä ei kannata peliä pilata, mutta tässä kohtaa olis ihan jees jos ne olisivat "kaikille samat".
Tähän loppuun voisi lainata erään toisen yleisölle omituisen lajin parissa syntynyttä riemukasta lohkaisua: Kas turnauksen tuomari ei tunne sääntöjä, siitä seuraa pelin jälkeen kädenvääntöjä.
Harmittaa kun lohkaisu ei ole omaa käsialaa, mutta se on niin hyvä, että sehän livahti allekirjoitukseenkin