Luin eilen, luin tänään nämä kaksi edellistä sivua.
Itse kuulun niihin harvoihin ihmisiin, jotka eivät osaa mitään. Älkää takertuko pikkuseikkoihin, osaan toki syödä (vaimon mielestä liiankin hyvin) osaan takellellen puhua, osaan kävellä ja nukkua (sitäkin viime viikkoina kovin huonosti). Mutta en osaa mitään erityistä, en edes auttavasti.
Tai oikeastaan osaankin, osaan arvostaa ihmisiä jotka osaavat jotain hyvin. Ja voinkin tässä ja nyt nostaa hattua Mikaelille hänen taidolleen ilmaista itseään ainakin näin kirjallisesti. Tuo viimeinen tekstikin olisi kirjallisuuden Finlandia palkinnon arvoinen.
Itselleni jäi kuitenkin mietityttämään, että olitko kipeenä kisaamassa, vai onko aamu herääminen noin vaikeaa? Vai joku muu ongelma?
Oli hienosti kirjoitettu syyt siihen miksi olisit voinut jättää kisan väliin, ja sama miksi sitten kuitenkin päätit kisaan lähteä.
Itselläni on suuria univaikeuksia kisaa edeltävänä yönä. Nukahdan aina hyvin ja nopeasti. Mutta sitten herään aamuyöstä, enkä saa enää nukutuksi millään. Tiedän jo etukäteen että 22.-23.4 välisenä yönä herään 3-4 aikaan...enkä nukahda enää! Mun kannattaisi saman tien nousta ylös, ja lähtee golfiin rakentamaan rataa. Mutta kun Ilkka on meillä yötä, niin en viitsi. Ja pahinta on etten kehtaa pyöriä talossakaan, koska pelkää herättäväni vaimon, tyttäret ja Ilen samalla. Joten makaan hereillä 3 tuntia , ja se on yhtä tuskaa.
Aikainen herääminen ei ole minulle ongelma esim. pelaamisen suhteen. Se muuttuu ongelmaksi vasta toisella kierroksella ruuan jälkeen. Silloin voisin kyllä vaan nukkua, heittäminen on yhtä tuskaa.
Tämä tuleva vuodatus kuuluisi toisaalle, mutta laitetaan se nyt tähän (Anteeksi vaan).
Vaikka itse olen noviisi kisojen järjestäjänä, niin silti minua on aina mietityttänyt, harmittanut, kiehtonut osallistumisen peruuttaminen, tai keskeyttäminen. Ja tarkoitan poisjäännillä, niitä viimehetken tapauksia.
Ihmisen elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja joskus on vaan pakko perua tulonsa, vaikka viime hetkillä. Se on inhimillistä, ja ymmärrettävää.
Joku voi joskus keskeyttää kisan loukkaantumisen takia, sekin on inhimillistä ja ymmärrettävää.
Mutta sitten on heitä jotka eivät tule kisapaikalle ilmoittamatta, joskus ilmoittamalla kun sääennuste lupaa vesisadetta, tai kovaa tuulta. Tai on krapula tai ei muuten vaan hontsitakkaan juuri tänään lähteä. Joskus on jopa nukuttu pommiin. Edellä mainitut asiat hämmästyttävät minua aina. Toisaalta nekin ovat inhimillisiä syitä, mutta ei ainakaan minulle ymmärrettäviä.
Itse olen keskeyttänyt Nummelassa vuosia sitten yhden kisan, ja sitä häpeän vieläkin. En pääse siitä koskaan yli. Toisen kierroksen venyessä jonoilun ja muiden takia pitkäksi ja Arsenalin tärkeä peli lähestyi. Olin heittänyt erittäin huonosti, eikä se mitenkään korottanut kynnystä nostaa kytkintä kesken kierroksen. Laskin koko ajan minuutteja, Arsun peli lähestyy, ja vielä on väyliä jäljellä! Ja sitten se tapahtui. Ilmoitin poolikamuille keskeyttäväni, ja vaikka Jone yritti puhua järkeä, niin lähdin kotisohvalle. Se oli anteeksi antamaton teko, enkä tee sitä enää koskaan.
Omaatuntoa puhdistaakseni voin kuitenkin kertoa, että' olen pelannut alusta loppuun kisoja sellaisessa kunnossa ettei monikaan olisi edes yrittänyt paskalle lähteä.
Viime hetken peruutukset, ja keskeytykset harmittavat minua lähinnä kisan järjestäjien takia. He joutuvat työn tekemään satoi tai paistoi. Saman työn tuli kisaan 10 tai 100 pelaajaa. Ja ne viimehetken pois jäännit aiheuttavat vaan lisätyötä ja hämmennystä.
Mutta kuten sanoin, vaikka kaikki ei ole ehkä ymmärrettävää niin se on inhimillistä.
Futiksessa ja kaikessa muussakin se on sama juttu. Itse joudun tekemään äijien futisjengissä kaiken, ja on tosi kannustavaa kun kymmenien, ja taas kymmenien puhelinsoittojen ja meilien jälkeen saa pelit järjestettyä, niin yksi tai kaksi ilmoittaa että turha luulla että lähden tonne Orimattilaan pelaamaan. Nimenhuutoon on helppo näppää out!
Ihan kivasti tuli aivopieraistua! Karkasi mopo käsistä, ja tarinan ydin jäi epäselväksi.
Kisaaminen on kivaa, ja kisan järkkäämisessäkin on kaikesta huolimatta jotain kivaa, eikait ihmiset sitä muuten tekisi.