Tällä kertaa rutinaa vähän eri aiheesta. Sattumalta löysin kädestäni lapion, jossa luki ”seuran reikäpelit”. Isoon päähän mahtuu monta hattua, eli mikäs jottei (vaan istuuko yksikään..?). Reikäpeli on hauska pelimuoto, jossa kilpaillaan pelaamalla väylä kerrallaan ja vähemmän heittoja käyttänyt pelaaja saa pisteen, tasapeleissä ei pisteitä. Kun kierroksen yhteistuloksella ei ole merkitystä, tuo tämä mielenkiintoisen strategisen ulottuvuuden pelaamiseen. Pelatako varman päälle ja antaa vihun tehdä virheitä? Vai hakeako riskillä vaativampaa birdietä ja mahdollista pistettä? Tämä luonnollisesti nostaa esiin myös sen viihteellisemmän puolen silloin kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa. ”Sössin avauksen, mutta vastustaja on viiden metrin putilla. Ainoa mahdollisuus pelata tasaan on heittää tämä 50-metrinen suoraan pönttöön. *roisk*” Hauskaa, kivaa ja tunnusomaista on yllätysvoittajien löytyminen. Frisbeegolfissa kun harva pelaa ihan koko ajan täsmälleen samantasoista peliä.
Koska reikäpelejä on järkevintä pelata yksi yhtä vastaan, turnausmuotoinen kisa on hyvä vaihtoehto. TT on käyttänyt viime vuodet Challonge-palvelua, joka tarjoaa varsin toimivan ja yksinkertaisen työkalun turnausdiktaattorille. Pieni hyppy matematiikkaan ensin: kuinka monta kierrosta tarvitaan voittajan määrittämiseen milläkin osallistujamäärällä? Yksinkertaisen eliminaation turnaus on ehkäpä helpoin ymmärtää. Turnausmuoto tunnetaan myös nimillä pudotuspelit tai äkkikuolema. Nimensä mukaisesti kertalaakista ulos kisasta. Jos pelaajia on kaksi, riittää yksi kierros voittajan löytämiseen. Jos pelaajia on neljä, kaksi kierrosta. 8 = 3, 16 = 4, 32 = 5, 64 = 6 ja niin edelleen. Nehän ovat kakkosen potensseja ne, jännää. Mitä silloin käy jos pelaajia ei olekaan nätisti kakkosen potenssin verran? Silloin turnaukseen syötetään oletusvoittoja eli bye-pelaajia. 7 pelaajan tapauksessa turnauskaavion ensimmäinen kierros näyttäisi tältä:
1: Pelaaja1 vs. Pelaaja2
2: Pelaaja3 vs. Pelaaja4
3: Pelaaja5 vs. Pelaaja6
4: Pelaaja7 vs. Bye
Pelaaja7 ei siis tarvitsisi pelata laisinkaan vaan hän nousisi suoraan toiselle kierrokselle pelin 3 voittajaa vastaan. Byen saaminen on merkittävä etu erityisesti pienen pelaajamäärän turnauksessa ja jos kaikkien pelaajien tasoa ei tunneta, on tasapuolisin vaihtoehto arpoa peliparit. Jos tasot tunnetaan, kannattaa byet antaa heikoimmille pelaajille. Tason mukaan järjestettäessä vältytään siltä, että kisan kaksi kovinta kohtaavat jo ensimmäisellä kierroksella ja hyvä pelaaja putoaa ”liian aikaisin”. Tuon alkujärjestämisen (eng. seed) voi tehdä monella tapaa. Esimerkkejä ovat jokin tasoa kuvaava numero, aikaisempi menestys tai puhdas arpa. Seuran sisällä sekalaisesta porukasta kisapelaajia, aktiiviharrastajia ja sunnuntaipelaajia tasojärjestykseen asetttaminen on käytännössä mahdotonta, joten arpa on ihan hyvä.
Yksinkertaisen eliminoinnin ongelmana on, että jokaisella kierroksella kisa loppuu puolelta pelaajista. Tuo ei ole omiaan lisäämään mielenkiintoa kisaa kohtaan. Tätä voi paikata käyttämällä yksinkertaisen sijaan kaksinkertaista eliminaatiota. Eli hävitä pitää kaksi kertaa ennen kuin koittaa lähtö kisasta. Tuolloin peliä pelataan kahdessa eri kaaviossa. Kaikki pelaajat aloittavat yläkaaviosta. Yläkaavio toimii täsmälleen kuten yksinkertainen eliminaatio, mutta häviämällä ei putoa pois kisasta vaan alakaavioon. Alakaavioon sijoitellaan sopiviin paikkoihin yläkaaviosta putoavia ja sitä kautta tarjoutuu mahdollisuus nousta takaisin finaaliin voittamalla alakaavio. Tämä luonnollisesti tarkoittaa paljon enemmän pelejä kuin yksinkertainen eliminointi. Kaksinkertainen eliminointi vähentää myös arvotun alkujärjestämisen ongelmaa, koska jos vahva pelaaja putoaa aikaisin vielä vahvempaa vastaan, jää hänelle mahdollisuus tulla keittiön kautta takaisin finaaliin.
TT:n reikäpelimestaruus toimii 64 pelaajan kaksinkertaisella eliminaatiolla. Kisa ei tullut ihan täyteen vaan pelissä on 49 pelaajaa. 64 - 49 = 15 eli jouduin syöttämään kaavioon sen verran byejä. Ensimmäisellä kierroksella (32 otteluparia) byen saaneet (15 pelaajaa) menevät suoraan toiselle kierrokselle odottamaan vastustajaa toisesta pelistä. Bye-pelaaja häviää oletusarvoisesti pelinsä ja putoaa yläkaaviosta alakaavioon. Yläkaavion peleistä putoaa alakaavioon oikeita pelaajia, ja osa heistä saa vuorostaan byen vastaan. Tuo 49 on muuten hauska numero jos pitää mielessä tuon aiemmin kerrotun. 7 minuuttia ennen ilmoittautumisen sulkeutumista oli kisassa vielä 48 pelaajaa ja olin hyvilläni. 48 sattuu olemaan yhtäpitävä 3 * 16 kanssa ja tuolloin bye-pelaajia olisi tullut 16. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että tasan puolessa pelipareista olisi ollut yläkaavion ensimmäisellä kierroksella bye vastassa ja alakaavion ensimmäisellä kierroksella jokainen yläkaaviosta pudonnut olisi kohdannut byen. Tuo olisi toisin sanoen tarkoittanut sitä, että alakaavion ensimmäistä kierrosta ei olisi tarvinnut pelata laisinkaan ja tuo olisi helpottanut aikataulutusta huomattavasti. Mutta nyt kun pelaajia onkin 49, alakaavion ensimmäiselle kierrokselle syntyy 15 paria pelejä, joissa vastuksena on bye ja
yksi peli, jossa molemmat pelaajat ovat aitoja pelaajia. Eli alakaaviossa pelataan yksi kierros yksittäisen pelin takia. Äh
Valitettavasti tuolle ongelmalle ei ole olemassa oikein hyvää ratkaisua, joten noin sitten mennään. Tämä on epäilemättä harmi niille pelaajille, jotka kyseiseen lokeroon putoavat.
Kun alussa pelejä on paljon enemmän kuin loppua kohti, on kierroksille hyvä antaa vähän enemmän aikaa. Härväyksen ja random-ongelmien määrä skaalautuu suoraan pelaajien määrän kanssa, mitä enemmän, sitä enemmän. Kun pelaajia on pudonnut kisasta pois enemmän, voi kierrosten väliä vähän kiristää. Näillä näkymin ja näillä aikatauluilla tänään alkaneen turnauksen voittaja pitäisi olla selvillä elokuun loppuun mennessä. Aikataulu on melko tiukka ja saa nähdä miten käy. Voi olla, että TD oppii tästä jotain.
Wikipediasta löytyy englanninkielistä
taustamatskua.