III kierros - Kuka minä olen ja mitä minä olen tehnyt minulle?
1. Miksi muuttamaan jotain mikä ei ole rikki? Fore kipolle, putti kippoon. Tältä väylältä kolme kakkosta viikonlopun aikana, ei paha.
2. Ajatus oli jälleen kerran sama ja lähtihän se kova väylädraivi sieltä. Bossi flippasi ilmassa juuri sen verran mitä pitikin ja feidasi tasanteen vasempaan reunaan parikymmentä metriä vajaaksi punaiselta tolpalta. Forelinja oli olemassa, mutta jäi vähän löysäksi ja kiekko jäi juuri greeniä ympäröivien puiden taakse. Putilla ei mitään mahdollisuutta, joten kiekko korin alle ja nosto sisään. Edelleen tästä sai nelosen ottaa.
3. Viikonlopun ainoa kerta kun avaus tässä onnistui niin kuin pitikin - pitkä hysse lähes kokonaan eroon vasemman puolen puista. Paitsi siitä yhdestä joka jäi vielä tielle. Jokerihysse lähti vähän pystyyn ja töksähti maahan jo rinteen yläreunassa, öh. Seuraava puttipaikka olikin mielenkiintoinen kun kori oli suoraan alapuolella ja välissä vain jyrkkää rinnettä. Supersaver-nalle puttasi mutkalle menneellä jokerilla oikein varovaisesti ja komiasti jäi puolitiehen. Aika hyvin käytetty kaksi heittoa, sanopa. Vielä kolmas höpöneppi korille ja kiekko sisään bogeyllä. Tää meni vähän liiankin varovaisesti nyt.
4. Tässä ei pitänyt olla mitään erikoista, mutta sitten sorruin ajattelemaan. Putteriantsan pitää kääntää, joten käänsin rannettakin ja heitin liikaa vasemmalta oikealle. Olipas tyhmä virhe. Kun kädessä on alivakaa kiekko niin sen voi antaa tehdä työn eikä räpeltää itse kiekkoa pystyyn ja heti oikealle risukkoon. Risukosta ei ollut oikein mitään tietä korille niin sohlasin jonkinlaisen upsiviritelmän vähän matkaa alemmas puuhun. Puttimatkaa oli vielä turhankin reilusti joten varhainen mato ei lintua napannut vaan uusi bogey korttin.
5. Kalibrointi alkoi olla kohdallaan nyt niin tiipparihysseflippi ei ollut liian pitkä, ei liikaa oikealla vaan melkein kultakutrimainen. Ehkä se vähän lyhkäinen oli kun en selvittänyt metsän nurkkaa, mutta ihan ok keskellä tannerta. Seuraavaksi isoa antsaa Roadrunnerilla keskelle mäkeä eikä sekään ihmeemmin rollannut. Taas oli aika heittää kropantappoupsi koria kohti, mutta lipesi vähän liian korkeaksi eikä jaksanut millään nätille putille joten neppiä korille ja par korttiin.
6. Tein tiillä perinteisen amatöörimokan ja heitin ”kaikesta huolimatta”. Tunsin, että joku juttu keskittymisessä ei ollut kohdallaan, mutta annoin foren lähteä kädestä. Liikaa oikealle ja raapi vauhdit pois puunlatvasta ja putosi maahan kovin lähelle tiitä. Puun alta heitetty uusi fore otti liikaa tuulta alleen ja lenteli korista vasemmalle ja kympin ulkopuolelle. Vastatuuleen ei ollut kolmosen pelastamista vaan boogie soi taas.
7. No nyt ainakin pirkkoautomaatti antaa hyvää. Heitin Apella vähän turhankin näyttävän kaaren oikealle ja ylös. Tuuli toi sen pitkälle vasemmalle parkkipaikan jälkeen. Nam, hyvä heitto. Paitsi lippumies näytti punaista. Mitäs perkuletta, onko siellä totaalivärisokea jehu arvaamassa millainen lippu käteen sattui? Nooooh, vakaampi Ape käteen ja samanlaista heittoa paitsi vielä vähän enemmän oikealle. Sieltä se taas palautti näppärästi pitkälle vasemmalle ja olin varma, että joku on ehtinyt käydä kertomassa lippumiehelle sekaannuksesta. Ja sieltä se punainen vaan taas nousi. No jo nyt on. Jurmukiekot alkoivat jo huveta bägistä niin otin legendaarisen jyrädessun ja heitin paljon vaisumman heiton ja senkin reilusti mandoa kiertäen. Lopulta inhottava lippumies luovutti ja nosti valkoisen lipun antautumisen merkiksi. Kun heittue pääsi lopulta eteenpäin niin siellähän ne kaksi apinaa olivat 10 metriä päätyrajan toisella puolella.
Lentävät apinat ovat ihan tyhmiä ja liiton puheenjohtajakin totesi ettei tämä ole mikään pituusheittokisa. Minä olen ihan varma, että joku oli käynyt siirtämässä ob-linjaa yöllä. Ihan takuulla oli, tunnustakaa. Apinoinnin jälkeen ei lähärikään maistunut vaan heitin sen 20 metriä pitkäksi. Tältä lähäriltä kolme totaalikatastrofia viikonlopun aikana, ei paha. Kutonen korttiin ja Touretten Amatööri kiroili itsensä seuraavalle tiille.
8. Miksi lopettaa hyvää putkea kun on sellaisen saanut aikaan? Jokerihysse powergriplockilla 60 astetta oikealle palatakseen sieltä tuuliavusteisesti liikaa vasemmalle ja hirsiaidan taakse. Tunnettuna nosedown-puttaajana minulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä hakemaan kiekkoa aidan yli sukeltavalla putilla sisään. Mutta sen verran olis voinut laittaa voimaa, että olis jaksanut aidan yli. Seuraava heitto kolmesta metristä lähes aitaa vasten, toinen jalka maassa ja toinen kiven päällä. Ei edes laitteeseen. Jummijammi, nelonen tuolta väylältä. Pää tuntui olevan täynnä pumpulia ja alkoi jo pikkuhiljaa naurattamaan. Mutta pöljä väylä tämä on edelleen.
9. Kertausharjoitusta. Jyrädessu liian kovalla voimalla vahingossa puista läpi ja pitkälle väylälle. Nyt muistin, että sinne oikean puolen puihin ei lähäriä tartte laittaa niin kompensoin sen liikaa vasemmalle. Liikaa jäi putattavaksi joten neppiä ja nelonen korttiin.
10. Kolmannella kerralla onnistuin tekemään sen mitä pelikirjassa alunperin luki. Olikohan pelikirjan ajatus jotenkin liian vaikea? Tiippari mutkaan, neppifore korille, kolmonen korttiin.
11. Hetken tuntui, että saatoin päästä jyvälle tästä lajista, mutta draivi oli huokauksen verran liikaa vasemmalla ja otti napsut puusta. Seuraavakaan heitto ei ollut parasta mahdollista, mutta kolmannella heitolla olin sentään siinä missä olisin halunnut avauksella olla. Pieni flashback tuli tässä kohtaa lauantaiselta lumiukkotripiltä, mutten tehnyt muutoksia. Jyrädessu käteen, vauhdinotto ja kiekkoa ulos aukosta ja aukealle mäkeen. Meni suurinpiirtein sinne minne pitikin vaikka vähän raapikin oksia matkalla. Varovaista lähäriä alaspäin mukia kohti, mutta ei mennyt ihan kohdilleen vaan lipesi vasemmalle. Putti liian läheltä alarautaan ja nostoseiska.
12. Voi että huipulla tuulikin lujaa! Kun lippis ei meinaa pysyä päässä ja jakkara kaatuilee itsekseen niin silloin ei ole leikki kaukana. Viikonlopun aikana hyväksi ystäväksi osoittautunut jyrädessu reilusti liikaa oikealle ja tuuli toi sen liian paljon vasemmalle. Lähäri jäi armottoman vajaaksi ja putti jäi suoraan vastatuuleen, mutta varovaisella uitolla meni kuitenkin sisään ja pariin.
13. Arvoisa lukija, arvaatko kiekon? Jep, jyrädessu taas, mutta heitin aivan kauhean LyPan kun kyseessä oli sentään CTP-väylä. Roikku korille ja nosto sisään, kolmonen. Minusta tämän väylän voisi jyrätä tai siirtää jonnekin metsään.
14. Urheiluruudun tunnari alkoi soimaan päässä ja päätin heittää nyt viimein sen heiton, mitä aiemmilla kierroksilla vain yritin. Mmm, osittainen griplock ja kiekko isosti aitaukseen. Uusintaheittona vakaata apinaa luotisuoraan tiistä eteenpäin yrittämättä leikata aitauksen yli tippaakaan. Kiekko jäi kerrassaan inhottavaan paikkaan: hieman kaltevaan ylämäkeen ja 25-30 metriä keltaisesta tikusta eli 125-130 m korista. Päätin jääräpäisesti, että minähän tälle väylälle näytän kuka on herra ja hidalgo ja kaivoin vakaamman apinan käteen. Vauhdinotto brontosauruksen kevein askelin ja aggrodraivi keihäänheittokarjahduksella aitauksen päälle. Sinne se ryökäle lähti täysin flättinä kuten pitikin, lenteli vajaan saturaisen ob:n päällä ja feidi kurvasi nätisti korille. Kreegah, banzai ja Mikael bundolo! Ei takuulla viikonlopun järkevin tai teknisin heitto, mutta taatusti tyydyttävin. Putti sisälle ja törttöilystä huolimatta par-4 korttiin.
15. Kesäinen tuulenvire löyhähteli edelleen huipun päällä ja viikonlopun toinen ässä, uunituore CH Ape päätti, että sille riitti ja ottikin flipit alamäkeen. Antsaliitohan on suurinpiirtein kauneinta, mitä frisbeegolf tarjoaa ja hauskaa oli katsoa kuinka kiekko kajahti happolammen oikealle puolella olevaan kuuseen. Onneksi Rauli heitti oman kiekkonsa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen samaan kohtaan niin ei tarvinnut yksin lähteä samoamaan. Sieltähän ne kiekot löytyivätkin kuusen takaa ja täysin mahdottomasta paikasta koriin nähden. Tilanne hihitytti minua kun tajusin, että seuraava heittohan lähtee oikeastaan täysin samaan suuntaan kuin mistä tulikin. Firebird käteen ja peukku-upsilla niin paljon kuin lähtee kun tiellä oli vähän oksia eikä putoaminen repair-alueelle oikein napostanut. Ei sieltä puiden seasta nähnyt minne kiekko meni, mutta ihastuttava nurmikko-plöts kuului jostakin. Mjahas, kiekkohan on suht lähellä #11 koria. Taas oli paikat vilkutella muita väyliä pelaaville ihmisille niin minähän vilkutin. Kävipä mielessä, että satunnaiselle katsojalle saattaisi olla hieman epäselvää, että mitähän väylää oikein pelaan kun menen mäkeä eessuntaassun. Noh, seuraava heitto jälleen peukku-upsilla alamäkeen ajatuksena mennä selkäpompun avulla greeniä ennen olevan pöpelikön ohi. Komiasti kajahti puuhun vähän kympin ulkopuolelle. Putti ei tietenkään mennyt sisään niin viitonen tulokseksi. Heleijaa mitä vammailua.
16. Antsa puiden yli, peukku-upsi pitkäksi ja liikaa vasemmalle. Putterilähäri jäi ujoksi ja edessä oli mielenkiintoinen putti. Heti korin takana silkkaa alamäkeä, tuuli oli aivan järjetön ja minä kieli keskellä suuta. Jauhoin puttiliikkeitä pitkään ja mietin, että mikähän lähtökulma voisi viedä kiekon sisälle. Käytin tässä todennäköisesti yli 30 sekuntia aikaa, mutta tuulirakoa tai hyviä ajatuksia ei vaan ilmaantunut. Lopulta heitin vaan normaalin putin ja se menikin yllättäen sisään. Seuraavalla puttaajalla oli täysin sama ongelma edessään ja siinäkin kesti miehekkään verran aikaa. Jos joku seurasi toimintaa tuulettomasta notkosta niin näytti varmaan aika jännältä kun puttimatkat olivat 5 metriä ja 4 metriä ja äijät hierovat puttia ad infinitum.
17. Heittueen ensimmäinen heitto meni hyssellä järjettömän paljon vasemmalle ja pöpelikköön. Heittueen toinen heitto meni hyssellä järjettömän paljon vasemmalle ja pöpelikköön. Heittueen kolmas heitto meni hyssellä järjettömän paljon vasemmalle ja pöpelikköön. Olin viimeisenä heittovuorossa ja aloin haistamaan pientä palaneen käryä enkä lähtenyt kokeilemaan hysseä kun se olisi kuitenkin mennyt järjettömän paljon vasemmalle ja pöpelikköön
Tiesin, ettei tuollaiseen tuuleen perille asti ollut mahdollisuuksia, mutta heitin upsin kun se oli siihen paikkaan hallittavinta mitä mieleen tuli. Sinnehän se meni ihan kivasti hiekka-alueen alkuun ja rollasi jonnekin. Sitten etsimään toisten kiekkoja. Kaikki kolme olivat alkuun ”jossakin tuolla” ja etsinnät käyntiin. Ensimmäinen etsintä tuotti tulosta, kuten toinenkin, mutta yksi joutui palaamaan tiille LD:n vuoksi. Menin omalle kiekolle, joka oli rollannut jonnekin. Ja ei muuta kuin koko revohka taas etsimään! Neljä kiekkoa kateissa yhdelle väylälle oli aikamoinen saavutus. Takana oleva heittue varmasti arvosti meidän lähes 4 x 3 minuutin aarteenetsintähetkeä. Oma kiekko löytyi lopulta alhaalta pöpeliköstä ja heitänpävaan-fore ei tuonut sitä puiden läpi puhtaalle. Putti ohi, bogey-nelonen korttiin. Raskasta.
18. Tämän piti olla jo rutiinisuoritus, mutta niin vaan tarttui kiekko räpylään ja lähti liikaa oikealle. Sai sen sieltä taiottua puttaamalla korin alle ja kolmonen siitä.
19. Viimeksi upsi meni vähän liikaa oikealle ja oli lyhyt, joten lisäsin lähtökulmaa. Ei ollut hyvä liikku kun sen ansiosta läjäytin upsin suoraan aukkoa ennen oleviin puihin. Jatkopaikka oli aika ankea ja firebird-hysse lennähti liian korkeana korin yli vasemmalle kympin rajalle. Kisan viimeinen putti olikin kisan toiseksi viimeinen putti ja vielä tästäkin yhden bogikalan nostin. Loppuihan se tuska viimeinkin.
Kierros oli aivan kauheaa räpeltämistä ja pahimmalta tuntui se, että isoimmat mokat tuli niillä väylillä joita hirmutuuli ei edes niin haitannut. Erilaisia tekniikka- ja ajatusvirheitä tuli roppakaupalla ja ynnäilin mielessäni, että taisipa tussahtaa sieltä jotain 850 kieppeillä olevaa ratingia tuloksella +15. Harmitti kun kaksi edellistä kierrosta olivat suht ehjiä vaikka ensimmäisellä puttaaminen ei niin toiminutkaan. Aikamoinen ylläri oli kun PDGA:n alustavista ratingeissa seisoi omalla kohdalla 910. Ei mennyt ihan putkeen sitten muillakaan. Paitsi Pasi Koivulla, joka ei ole edes lähellä inhimillistä. -6 noihin olosuhteisiin on takuuvarmasti maailman ihan terävintä kärkeä.
Loppusijoituspaikka tuloslistalla oli vaatimaton 63., mutta pahimmat kuprut ja kuopat tasa-arvoistaen kisa meni omalta kohdalta oikein mukavasti. Kolmen kierroksen keskiarvorating 929 on 37 pistettä oman ratingin yli eli ihan kiva nykäisy kohti tavoitetta MA3:n hyvästelyyn.
Seuraava viikonloppu vähän rauhallisemmin Normitali-liigan parissa.