Mielenkiintoista frisbeegolffin pelaaminen ja siihen liittyvät kilpailemiseen yhdistyvät asiat.
Lauantaina olin itse pelaamassa keravalla suomen frisbeegolf liiton alimman tason amatöörikilpailussa. porukkaa oli vajaa 50 henkeä kahdessa miesten alimmassa amatööri luokassa ma4 ja ma3, naisia yksi. kilpailu oli lämmin henkinen, jossa tuuli teki tepposia ja sade kasteli pelaajia.
hauskaa oli ja pelaajat naureskelivat töppäilyille ja taputtivat toisten onnistumisille ja viettivät hauskaa.
palkintojen jaossa oli kaikki paikalla ja onnistujille taputettiin ja nautittiin toisten ollessa parempia, muutamia katsojiakin vilahteli radalla.
päivä oli yksi parhaista ikinä lajin parissa keravan keinukallion radalla.
Tänään menin avustajaksi pro-tourin pro pelaajien eteläsuomen kesän kovimpaan kisaan, luvassa suomen paras rata kaatis vihdissä ja toinen toistaan parempia lajin huippuja suomen niemeltä, haastava keli kovassa tuulessa, joten onnistuminen olisi sitäkin makeampi tunne ja aurinkoa piisasi.
aamulla 07:30 paikalle ja huomio liiviä ylle ja liput kouraan ja ensi kertaa lippumieheksi. siinä sitä kahden kahvin ja pienen keksi paketin kanssa sinnittelin,välillä kipaisten pikaisesti tupakalla ja vessassa auringon paisteessa polttaen naaman kesä auringon paahteessa.
miesten avoin kärki tuli sitten vihdoin 10h lippujen heiluttelun jälkeen paikalle ratkaisemaan viikonlopun pelailun lopputuloksen.
siinä toiseksi viimeisellä väylällä ihmeteltiin. mukava oli olla kun 150 henkilöä tähtää kohti suoraa päin ja koittaa siinä väistää
.
mutta, mutta kovin ihmeellistä on huippupelaajien asenne ja suhtautuminen kilpailemiseen, vakavaa on kun rahasta pelataan ja aina pitäisi onnistua jokaisella heitoilla,
kitinää,valituksia liian kovasta tuulesta, väsyneitä ärtyneitä ilmeitä kun oma peli ei nyt luistanut, mussutuksia tupla bogeista joita nyt tuli vaan liikaa, siinä katselin pelaajien valumista kohti kotia monta tuntia. kun sitten oli ratkaisu hetket käsillä viimeisillä väylillä ei ollut kuin murto-osa osallistujista edes paikalla,
palkintojen jakoa ei nyt jostain syystä ollut? avoimen sarjan voittaja sai pienet aplodit paikalle jääneiltä.
kummallista miten erillaista amatöörien nautinto ja pro pelaajien kärsimysnäytelmä voi saman aikaisesti olla.
näyttää katoavan muutamaan epäonnistumiseen kymmenien hyvien heittojen tuoma hyvä mieli.
muutama valopilkku sentään oli mukana ja iloisia onnistumisestaan ja eritoten naisten kakkos poolissa oli semmoinen oikea friba tunnelma, rento toisia kannustava positiivinen asenne. toisaalta olin viimeistä edellisellä väylällä,joten väsymys painoi kilpailijoiden mieltä, mutta kyllä meidän fribaajien on syytä koittaa päästä eroon itsesäälin ja epäonnistumisen kelaamisesta ja nauttia onnistumisista oli ne sitten kuinka pieniä tahansa
hyvää fribailua kaikille ja nauttikaa positiivisia asioita ulos tuoden, kertokaa maaliin tullessa kuinka kiekko liisi sen puun taakse ja pomppasi taivaallisesti korin juureen, kuinka onnistuin ensi kertaa tekemään pirkon siihen mahdottamaan väylään tai kuinka lähellä onnistuminen oli
Kaikilla on mahtavampi fiilis, kun kylvämme yhdessä mahtavia kokemuksia ja jääkää palkintojen jakoon taputtamaan onnistujalle, oli sitten kyse viikkokisasta tai SM finaalista. hän joka voittaa muistaa varmasti sinunkin taputuksesi äänen paremmin kuin TD käden puristuksen tyhjässä kisatoimistossa kovan urakan jälkeen.
joku päivä voi tulla se päivä kun sinä onnistut ja saat kokea muiden nöyrän ja kiittävän taputus armadan, koska sinä olit tänään se jonka peli kulki ja onnistuit paremmin kuin muut.