Tämä nyt ei varsinaisesti ole treeniblogi, enemmänkin kirjoittelen epätasaiseen tahtiin kaikenlaisesta mitä kiekkollessa / kiekkoiluun liittyen muuten tapahtuu. Välillä tapahtuu enemmän ja välillä vähemmän.
Mutta asiaan...Tänään sitten tuli viimein "avattua" kausi 2 kaverin kanssa, Hiirosessa käytiin ottamassa tuntumaa talviajan heittelyyn.
Ilm. WG-rataa mentiin ja voe pojat, tulipa hiki... Mukavat lämmöt sai heti alkuun kun 2. väylällä katosi huonosti spottaamani (oranssi) Teebird johonkin polvenkorkuiseen poljettuun ja myllättyyn hankeen. Aikani lunta potkittuani päätettiin jättää sinne, ehkä joku reilu kiekkoilija palauttaa , olihan pohjassa nimi ja numero kuitenkin. Siinä sitten tahkoiltiin rataa läpi ja jotenkin tuntui olevan tosi vaikeaa saada kiekkoa lentämään suoraan. Liekkö syynä 4kk tauko, pehmeä, upottava pakkaslumi kenkien alla, kylmät sormet ja keikot vai kaikki yhteensä. Avaukset meni pääsääntöisesti persielleen, mutta lähestymiset nyt onneksi palakitti jotenkin.
Pientä jännitystä Hiirosessa aiheuttavat kesällä ulkoilijat ja nyt talvellakin hiihtäjät. Aika rivakkaa tahtia koko ajan on ukkoa akkaa ladulla, joten tähystäjää saa käyttää. Muutama ulkomaanelävä ladun käyttäjä pysähtyi ihmettelemään kun kiekan alussa puttailtiin harjoituskoriin. Siinä ne jotain hetken posmotti toisilleen ja sauvalla meitä osoittelivat
Päätettiin sitten poikain kanssa vielä heittää Hiirosen normaali 1. väylä loppulämmittelyksi ja eiköhän rata vielä vaatinut toisen uhrilahjan...tällä kertaa kiekko katosi kaverilta. Muka spotattiin tarkasti, mutta ilmeisesti etäisyyden arvointi heittää tuollaisella talvikelillä melko paljon. Ei vaan löytyny sitäkään enää...
Niin ja saipa allekirjoittanut vielä vaelluskengän täyteeen vettäkin. Hiirosen normaalin 10. väylän takana vasemmalla alkavan kosteikon yli oikaisin ja siellä kosteikon reunassa kenkä solahti ties kuinka syvälle vesi-sohjo seokseen. Varoituksena siitä ojan yli oikaiseville, ojat on kyllä keskeltä jäässä, mutta reunat on ihan sohjoa
Nyt illemmalla kotona huomaa, että tuo kiekkojen katoilun seurauksena tapahtunut lumen potkiminen on melko mukavasti vetänyt oikean etureiden juntturaan...Eipä auta ku varovasti vissiin venytellä, että huomenna pääsee jotenkin nilkuttaan PULU II-kisaan Oulun Toppilaan. Kerrotaan siitä sitten myöhemmin..