Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Täysillä päin puuta

<< < (276/323) > >>

takarivi:
Oli mukavan lämmin päivä. Yhdeksän astettakin tuntuu kesältä, kun ensin on takana pitkä putki kylmää ja tuulista.

Päästiin aloittamaan varttia vaille neljä Äänekoskella. Vielä ehti valoisassa pelata töiden jälkeen. Ensi viikolla ei enää. Suoraan autosta väylälle yksi. Pelkkää pari väylälle yhdeksän asti. Siitä ensimmäinen pörö. Toinen tuli kolmellatoista.  Ensimmäinen bogi odotutti itseään aina väylälle seitsemäntoista. Sitten se toikin jo kaverinkin mukanaan. Puukopsusta pahimpaan mörriin, josta ei päässyt edes puttaamalla takaisin väylään. Kierros päättyi ihannetulokseen kahdella pirkolla ja yhdellä tuplabogilla.

Sain kierroksen aikana monta melkein hyvää avausta. Melkein hyvällä avauksella pääsee pitkälle putille. Sellaiselle, jonka melkein puttaa sisään. Monta laiteosumaa ilman palkintoa.

Testasin myös paria uutta kiekkohankintaa. Prodicuksen Premium Troija ja Platinium Jokeri pääsivät heti tuoreeltaan mukaan kierrokselle. Näistä Troija on järkyttävän ylivakaa midari, ja Jokeri on Jokeri. Todella hyvän tuntuinen kiekko.

takarivi:
Huokaus. Syvä huokaus. Olisiko tämä nyt tässä.

Tänään pelattiin Puskaputtaajien seuranmestaruuksista. Tähän saakka oli kalenterissa merkintöjä. Enää ei ole yhtään. Kuusi vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kun olin syksyn pelannut, ja hankin lisenssin seuraavalle vuodelle. Silloin toki oltiin jo pitkällä joulukuun puolella, mutta nyt kun kalenteri näyttää tyhjää ja kausi on ohi, on aika tehdä suuria päätöksiä.

Ensinnäkin näyttää siltä, etten viitsi ensi vuodeksi hankkia lisenssiä. Jos näin käy, on tämä yksi päätepiste. Pelailen mitä pelailen, mutta siihen riittää kaveriporukka ja satunnaiset viikkokisat. En nyt kuitenkaan hirtä itseäni tähän, vaan puntaroin aihetta vielä tuonnempana. En ole kummoinenkaan ennustaja.

Toiseksi, jos jätän lisenssin hankkimatta ensi vuodelle, on ympyrä tavallaan sulkeutunut. Aloitin kirjoittelun silloin kun hankin lisenssin, joten on luontevaa päättää se, kun en sitä enää jatka. Muutenkin tämä palsta alkaa olla melko heikossa hapessa, joten mitäpä tätä enempää täyttämään. Tänne on tallennettu joka ainoa kierros mitä olen pelannut, lukuun ottamatta yhtä kesää, jolloin pidin kirjoitustaukoa.

En sano, että lopettaisin friban. Toistaiseksi se on ainoa liikunnallinen asia, mitä teen, joten olisi tyhmää jäädä sohvan pohjalle kuolemaa odottamaan. Lopetan vain siitä raportoimisen. Veikkaan silti, että olisi helpompaa lopettaa pelaaminen kuin kirjoittaminen. Usein tämä on ollut se hauska osuus, ja pelaaminen pakkopullaa. Hassua, eikö totta. Kysymys kuuluukin, minne sitten kirjoitan, jos en kirjoita tänne. Syvä huokaus. En minnekään.

Kiitos kummallekin lukijalleni näistä vuosista.

Ai niin, vielä raportti tämän päivän kisasta. Pitkä tarina lyhyesti: Jäykkä kroppa, luminen maasto, kiekkopula (bägissä suurin osa valkoisia, joita en vain halunnut heittää, yksi keltainenkin jo hukkui lumen alle), liukkaat kengät, sukat märkänä ja paska fiilis. Ensimmäisellä väylällä jo venyttelin spagaatia. Neljän väylän jälkeen menin tuloksessa +9. Kierros +21. Pystyin pelaamaan vielä huonommin kuin viikko sitten viikkokisoissa, vaikka luulin että se on mahdotonta. Huipulla lopettaminen on yliarvostettua.

mykey:
Vai tuli teille talvi? Onneksi Skogbyssä sai heitellä tänään ihan kesäkeleissä maaston puolesta vaikka ilma olikin jo viilentynyt.
Jos nyt et lisenssiä ensi kaudelle osta niin otahan sentään vapaata ja tule vetämään viimeiset lisenssi henkoset uudenvuoden aaton kilpailuun Skogby metsäradalle.
Siellä toivon mukaan ei nastoja tarvitse silloinkaan eikä valkoiset huku hiekkamaastoon. Hyviä ulkoiluhetkiä kuitenkin.

takarivi:
Syksy ja alkutalvi on mennyt lähinnä Äänekosken talviradalla pelatessa. Enimmäkseen iltaisin ledikiekkoja heitellen. Tiedä sitten liittyykö asia talveen, mutta taas on kyynärpää heikossa kunnossa. Melko tarkasti vuosi sittenhän siitä piti tyhjentää nivelnestettä. Nyt ei ole pattia tullut, mutta sen verran kipua, että aion ainakin tämän viikon pitää taukoa ja katsoa mitä tapahtuu. Vasemman jalan polvi on myös huono. On siis oikeastaan vain hyvä, että on välillä niin reiluja pakkasia, ettei tee mieli mennä ulos.

Kävin testaamassa myös Viherlandian radan talvikunnon. Siellähän on myös kelkalla tampattu alusta erinomaiseen kuntoon. Vuoden loppuun saa käydä ilmaiseksi pelaamassa. Sen jälkeen päivälipuilla. Olin vähän ajatellut, että jos samalla kausikortilla saisi pelata sekä talvella että kesällä, niin olisin ostanut sellaisen, mutta näemmä kausikortti on vain kesällä. Enpä sitten taida viitsiä. Yhden kerran kävin, mutta käsi ei oikein kestänyt kovia heittoja, niin jätin yhteen kierrokseen.

Vieläkään en ole tehnyt lopullista päätöstä lisenssin ostosta ensi vuodelle. Toistaiseksi en ole keksinyt yhtään hyvää syytä sen hankkimiseksi, joten odotellaan ja katsellaan, miten mieli muuttuu, kun päivät alkavat pidentyä. Puolet pimeästä ajasta on jo selätetty. Eiköhän se toinenkin puoli mene.

takarivi:
Vuoden vaihtuessa voi tehdä yhteenvetoa menneestä ja suunnitella tulevaa.

Vuosi 2021 koronan varjossa meni näin:

tammikuu
Pelailua paukkupakkasissa hangen keskellä. Äänekoskella, Suolahdessa, Keuruulla ja Multialla. Katselin kalenterista mihin kisoihin ilmoittautuisi kesäksi.
helmikuu
Pidin inventaarion kiekkovarastolleni. Sain noidannuolen selkääni. Pelasin harvakseltaan. Katselin tuubista fribavideoita.
maaliskuu
Olkapäävaivat pakottivat jättämään pelaamista vähemmälle. Vaihdoin testimielessä kaikki kiekot Prodiscukseen. Loppukuusta pystyi jo töiden jälkeenkin heittämään valoisassa.
huhtikuu
Äänekosken talvirata alkoi olla pehmeässä kunnossa. Keuruulla pääsi pelaamaan jo lumettomissa olosuhteissa. Etätöissä mökillä tarkeni treenata puttaamista. Loppukuusta pääsi jo Peurunkaankin metsäväyliä pelaamaan. Pelto oli vielä liian märkää. RSSO oli siirretty loppukesään koronan takia.
toukokuu
Pääsi jo kisailun makuun. Keljonkankaalla PDGA-liigaa kerran viikossa. Kuvattiin videolle heittotekniikkaa ja kauhisteltiin, miten huono se voikaan olla. Testailin Prodiscuksen kiekkoja kaikissa eri tilanteissa. Yhtäkkiä olikin jo kesä ja lämpömittarissa hellelukemia. Loppukuusta astuin naulaan ja jäykkäkouristuspiikin kautta ajelin Tampereelle pelaamaan Pro Touria. Kaksi kelvollista kierrosta, mutta yksi sysimusta siinä välissä. Putti oli tikissä, kevään treeni kannatti.
kesäkuu
Vihdoinkin kesäloma. Silti vain vähän tuli pelattua. Lähinnä satunnaisia reissuja lähialueen radoille ja Laajiksen viikkokisoihin. Olkapäävaivoja. Ei kestä heittää kunnolla. Kylmäkoskella joku kisa pirun kuumassa kelissä. Juhannuksena Sibbeen Jussin kisoihin. Tyyni sai jäädä muuten välistä tänäkin vuonna.
heinäkuu
Ripustin heittoverkon kesämökille. Ei siihen paljoa tullut treenattua kuitenkaan. Ei käsi kestä. Tampereella kävin pelaamassa Centerin kesäkisaa. Sekaparien SM Laajiksessa (taas niukasti pois mitaleilta). Keisari Open Nokialla oli ehkä vuoden kohokohta. Ensimmäinen kierros varovainen, toinen kierros jo hyvä, mutta finaalikierroksella kasetti meni solmuun. Töiden alkamisen jälkeen jalkavaivoja, kun vasemman jalan polvi kipeytyi, eikä ole vielä nyt puolen vuoden jälkeenkään täysin parantunut. Loppukuusta kuitenkin hyvä kierros Peurungassa. -5
elokuu
Lääkäriaikaa en saanut työterveydestä, mutta pääsin fysioterapeutille, joka näytti miten pitää vahvistaa jalan lihaksia, että polvi kestää.  Ehkä viikon tai kaksi jaksoin tehdä niin.  Siilinjärvelle tuli ajeltua kisoihin. Siellä vanhalla ja tutulla radalla kaksi oikein hyvää kierrosta, ja sitten sokkona uudella radalla erittäin huono. PDGA:n rating-päivitys toi 922, joka on korkein, mitä minä olen urallani saanut. Loppukuusta RSSO Peurungassa meni penkin alle. Ensimmäinen kierros erittäin huono, toinen nipin napin kelvollinen, ja kolmas taas erittäin huono. Ei ollut hyvä fiilis. Peruin ilmoittautumisen Nokia Openiin syksyllä, ja päätin PDGA-kauteni tuohon. Heittokäden ranne alkoi oireilla loppukuusta.
syyskuu
Hupikierroksia Keski-Suomessa. Huomasin että heittojen mitat olivat pudonneet. Pieniä rahavetoja kaveriporukassa. Joskus voitin, joskus hävisin.
lokakuu
Syksy tekee tuloaan ihan urakalla, ja fiilis putoaa sen mukana entisestään. Pelaamista edelleen lähiradoilla normaalisti, ja välillä ihan hyvinkin. Loppukuusta kun vaihtui taas talviaika, ei enää napannut pelaaminen oikeastaan yhtään.  Lopetin Forumille säännöllisen kirjoittamisen.
marraskuu ja joulukuu.
Ledikisoja Honkolan koulun 6-väyläisellä, ja myöhemmin Äänekosken talviradalla. Kestää aina hetken, ennen kuin löytää ne kiekot, jotka toimivat jotenkin ledien kanssa. Tänä talvena käyttöön valikoitui Jokeri (tuli Prodiscuksen mysteeriboxista) ja Opto Air Maailma.

Mitäs sitten vuonna 2022?
Ei ole mitään suunnitelmaa. En ole hankkinut lisenssiä, enkä PDGA-jäsenyyttä, en edes seuran jäsenyyttä. Saa nähdä tuleeko noista joku hankittavaksi. Täytän 59 vuotta. Vähän on ajatuksissa, että jos pitäisi välivuoden isommista kisoista, niin ehkä olisi sitten nälkäisempi, kun täyttää 60 ja pääsee kokeilemaan, miten pärjää oman ikäisten kanssa. Se nyt on kuitenkin vain ajatus. Kun nyt paikat kestäisivät edes sinne saakka. Tämä on jo toinen talvi, kun on ollut tarkoituksena käydä kuntosalilla, mutta eipä näinä aikoina ole sitten tullut käytyä. Ja mistä sen tietää, vaikka kuitenkin tulisi hankittua lisenssi ja kierrettyä ympäri maata kisailemassa tänäkin vuonna. En aseta itselleni rajoituksia enkä odotuksia. Mennään päivä kerrallaan.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

[*] Previous page