Niinhän siinä kävi. Kun kerran jaksoin töihin mennä flunssan jälkeen eikä olo tuntunut siitä pahentuvan niin kaivoin pelikengät jalkaan ja lähdin Suolahteen illaksi ledikiekkoilemaan. Tosin puolet ensimmäisestä kierroksesta heitettiin valoisassa.
Oli kiekonhukkaamiskeli. Märkä lumihanki imi kiekkoja, ja oli liian valoisaa että ledit olisivat näkyneet ja toisaalta liian hämärää että olisi löytynyt jotain jälkiä hangesta. Itsellä oli vain kaksi kiekkoa ja putteri, joten onneksi en hukannut omiani. Kaikilla ei ollut yhtä hyvä onni.
Kisa alkoi hyvin. Olin käynyt muutaman verryttelyheiton kokeilemassa etukäteen, ja pari puttiakin tuli kokeiltua. Avausheitto sitten menikin lyhyelle putille ja pirkolla liikkeelle. Jatkossa monta par-tulosta ja jokunen pirkko. Peli sujui itseltä hyvään malliin, ja ensimmäinen kierros -3. Sitten alkoi olla jo pimeää. Etsittiin välillä kiekkoja tosi kauan ja kaveri hukkasi kaksi. Vähän tekeminen hukkui. Otin sitten ensimmäisen bogin helpolta nelosväylältä. Sinänsä ihme että niin voi tehdä, mutta en keskittynyt lainkaan 4 metrin puttiin ja ketjut sylki kiekon ulos. Sanoin jo ääneenkin että näitä tulee yleensä muutamia sitten peräkkäin. Ei kuitenkaan vielä seuraavalta, vaikka avaus jäikin näppiin ja osui puihin. Sain vielä paikattua hysselähärillä ja pitkällä putilla. Ne muutamat bogit tulivat sitten lyhyellä kutosväylällä isommalla porukalla.
Oli jo pimeää ja kiekkoja oli jo etsitty niin monelta väylältä, että en halunnut heittää tummaa Anchoria sokkona alamäkeen vaan otin sen toisen, kirkkaamman kiekon käyttöön, eli heitin FD:tä. Pelkäsin että nakkaan sen sadan metrin päähän ihmisten pihoihin ja yritin olla varovainen, niin varovainen etten pitänyt kiekosta kunnolla edes kiinni ja heitin sen suoraan metsään. Etsin omaa kiekkoa vasemmalta ja samaan aikaan naapurin kiekkoa väylän oikealta puolelta, ja välillä kävin taas heittämässä omaani seuraavaan puuhun. Näin jatkettiin koriin asti, ja kun laskin heittoni yhteen sain tulokseksi triplabogin. Sitten ei oikeastaan enää kiinnostanut, ja tuhersin loppukierrokselle vielä yhden bogin lisää, tällä kertaa ykkösväylälle. Hyvä alku suli nopeammin kuin lumihanki vesisateessa.
Osa syynä keskittymisen herpaantumiseen voi olla toki myös pieni väsyminen. Olin vielä toipilaana kuitenkin flunssasta. Väsyneenä, pimeässä ja hiukan hermostuneena tulee tehtyä tyhmiä päätöksiä.