No niin, pelit on pelattu tältä reissulta. Kävin vielä aamulla kukonlaulun aikaan (Kirjaimellisesti! Radan naapurissa on maatila) heittämässä yhden kierroksen. Olipahan namia heitellä kun aamulla ei ollut vielä tukalan lämmin. Ei tuullut juuri lainkaan ja hyvä fiilis heitellä viimeistä kertaa lämpimässä tänä talvena.
Otin pirkkoja..hmm. Muistellaas… 1,2,3,7,11,12,13,15,18. Ja bogeja sain tuherrettua väylälle 8… jaa ei niitä muita ollut. Mitäs tuo tekee.. -8 taas, eli oma rataennätys ei parantunut, mutta samaan pääsin.
Viikkokisoihin en ehtinyt jäädä kun haluan olla ajoissa kentällä etsimässä lähtöselvitystiskejä minne voi matkatavarat jättää. Kun ei ole ennen tullut Malagan kentältä lähdettyä.
Kamat alkaa olla pakattuna… ruuat suunnilleen syöty. Ei kai tässä muuta kuin menoksi. Sanaristikkolehtikin tuli täytettyä kannesta kanteen niin eikö se ole merkki siitä että loma on ohi?
Mijaksen radasta jäi pelkkää hyvää kerrottavaa. (No, miinuksena toki se että terävät kivet kuluttaa kiekkoja ja piikkipuskat syö niitä). Uusikin rata on jo melkein valmis. Ensi viikolla varmaan sielläkin alkaa pelit. Sitten on 36 väylää joita pelata! Pitäisikö alkaa seuraavaa lomaa jo suunnitella…
Nyt vain kotona lepuutan heittokättä pari viikkoa ja sitten katselen vähän kuminauhan kanssa varovasti miten pahasti se on ottanut itseensä. Tulihan tuossa kuukaudessa paljon heittoja, ja pitkiä heittoja...