Fribakiertueella Savossa. Aamulla oli tosin siinä ja siinä pääseekö matkaan, sillä alaselkä kramppasi pahasti vaikken tehnyt mitään sen raskaampaa kuin nostin voirasian jääkaapista pöytään. Usein on tuollaisesta pienestä alkanut, ja sitten kävelee kaksi viikkoa kumarassa kun ei saa selkää suoraksi. Nyt sanoin itselle että ei käy, loma on vasta alussa.
Ajettiin ensin Kuopioon ja mainiolle Puijon radalle. Ensimmäiset väylät heittelin jarrut päällä OB:lle kun en uskaltanut rasittaa selkää yhtään. Sen jälkeen osasin hiukan kohdistaa heittoja paremmin, mutta koko päivä meni hiukan varovaisesti. Toki paahtavalla kuumuudella oli myös osuutensa asiaan, ettei tullut juuri ihan täysiä heittoja tehtyä.
Puijolla jäi mieleen se, miten hienossa kunnossa rata on. Omista suorituksista ei niin hirmuisesti voi puhua. Olisiko lopputulos ollut … niin, mitähän se oli… niin paljon tulokset kiinnostaa, etten muista! Saattoi olla pari heittoa miinuksella, tai sitten jossain nollassa...jotain sinne päin kuitenkin. Draivit varovaisia ja putit säälittäviä. Hyvillä lähäreillä säilyi jotenkin pelissä.
Kuopiosta suunnattiin etelään ja Varkauteen. Siitä tulikin ratabongaus, kun en ollut koskaan ennen käynyt Vattuvuorella. Enkä varmaan enää koskaan mene uudestaankaan. Sinänsä käypäsiä väyliä, mutta ei mitään sellaista minkä takia sinne haluaisi uudestaan. Sen sijaan se metrinen lupiinipelto 200 metrisellä alamäkiväylällä oli jotain kammottavaa. Vaikka osuisit keskelle väylää et välttämättä tunnissa pysty löytämään lättyäsi. No...sitä pelkoa ei minulla ollut että olisin osunut.
Tulos Varkaudesta saattoi olla myös jossain nollan tienoilla. Puijon jälkeen syöty tukeva lounas hiukan painoi, ja kiipeily mäen rinteillä oli hiukan raskasta keskipäivän kuumuudessa.
Varkaudesta matka jatkui etelään Mikkeliin. Käytiin heittämässä Siekkilän vanhat puistoväylät. Ei tuntunut olevan enempään virtaa. Olihan noissakin pelaamista. Varkauden jälkeen oli taas mukavaa olla hyvin hoidetulla radalla.
Peli kulki Mikkelissä heikommin kuin edellisillä. Tuli mandomissiä ja puuosumia. Tuli myös päivän toinen laiteosuma kun draivi kolahti yläpeltiin. Varkaudessahan sain yhdellä väylällä avauksen alarautaan. Holari siis suorastaan roikkui ilmassa, mutta valitettavasti myös jäi sinne ilmaan roikkumaan.