Mitäs tykkäät noista Mijasin radoista?
Nyt laitoit kysymyksen, johon voi vastata lyhyesti tai pitkästi. Lyhyt vastaus vaatisi enemmän aikaa miettiä, joten vastaan pitkästi.
Maastohan on joka tapauksessa kivinen ja täynnä piikkipensaita, mutta niiden kanssa kyllä pärjää. Hermot menee aina välillä kun etsii kiekkoa, jonka tuuli on vienyt näkymättömiin. Tällaiselle metsien miehelle tuuli on ehkä se pahin elementti, mutta harjoitus tekee mestarin. Jos pitäisi yleisarvosana antaa niin olisiko se sellainen seiska? Mielenkiintoisia väyliä, jotka paikoitellen toistavat itseään. Fyysisesti raskas, mutta jos pidetään lajia urheiluna, niin eihän se ole negatiivinen asia.
Punainen
1. Perushysse puun takaa. Pakkopirkko
2. Erittäin haastava ja mielenkiintoinen väylä, jonka voi munata monella tavalla. Haenko haamuheittoa korille asti, vai seiftaanko mutkaan?
3. Sinänsä tylsä väylä muuttuu mielenkiintoiseksi kovalla tuulella. Käsi ei riitä korille, mutta kolmonen pitäisi olla aina tehtävissä.
4. Kaikkein jännin väylä, koska mäellä tuulee aina. Rystyhysse Jokerilla on määrämittainen, mutta oikealla puolella rinne on jyrkempi, ja korille jääminen todella vaikeaa. Liian korkean heiton tuuli vie minne tahtoo.
5. Jos vain käsi riittäisi… nyt parhaat avaukset ovat niitä, jotka feidaavat liian aikaisin, sillä alhaalta on helpohko jatkaa korille, jos ei sitten jää ikävästi puun taakse.
6. Suoraan alas jyrkkää mäkeä. Hurjalla vastatuulella täytyy heiton olla todella hyvä. Valitettavasti en juurikaan ole päässyt korille asti.
7. Melko tylsä suora väylä. Kaksi heittoa meikäläiseltä. Onnistuneen avauksen jälkeen Jokerilla helppo lähestyminen.
8. Tähän on käytännössä pakko heittää forea. Jos se kippaa, ei kiekkoa näe enää koskaan.
9. Erittäin hyvä väylä rotkon yli. Taitaa olla aavistuksen ylämäkeen. Pitää vielä puitakin väistellä, jos haluaa nostolle. Kerran onnistuin viime viikolla.
10. Avaus millä vaan, mutta jatkoheitto on tehtävä kämmenellä. Vaatii rohkeutta ja kontrollia, että pysyy oikealla tasanteella.
11. Yllättävän vaikea putteriantsa, sillä tuuli on joka päivä erilainen. Kämmenhysse toimisi paremmin. Lyhyt, mutta haastava.
12. Erinomaisen vaikea matala heitto ylämäkeen. Kun jyvän löytää, se ei ole vaikeaa, mutta jos ei ole sihti kohdallaan, niin ei pirkkoa.
13. Alamäkiliidättelyä, jossa pitää ottaa huomioon myös isot puut oikealla. Parhaan avauksen sain kipolle, kun laitoin vakaahkon kiekon pieneen antsaan, josta se feidasi mukille. Isommalla kädellä toki hysse puiden yli, jos tuuli suo. Ei ole isoa kättä minulla.
14. Vajaa 100 metrin hysse näkymättömiin mutkan taakse kapealle tasanteelle. Helpompi kuin luulisi. Samana päivänä itse heitin alarautaan, ja kaveri nakkasi ketjuista ulos.
15. Suora putteriheitto alamäkeen. Isot puut vain helpottavat heittoa, sillä ne pudottavat epäonnistuneet heitot korin viereen. No...on tässä nähty pahoja virheitäkin.
16. Jatkoa sarjaan ”missä kori on?”. Voi avata suorana, tietä pitkin, tai sitten liidättää koko mäen oikealta puolelta alas rotkoon. Viimeinen vaihtoehto on ehkä helpoimpia, sillä sieltä yleensä pystyy jatkamaan aina korille.
17. Siinä rajoilla saako korille, jos tuuli ei ole suotuisa. Pitää hallita kiekko, vaikka heitto onkin aika suoraviivainen ja esteetön.
18. Sama heitto kuin edelliselle väylälle. Nyt siitä vain pitää vielä jatkaa kakkosheitto korille.
Punaista rataa pitäisin sellaisen hyvän mielen ratana, sillä siinä on hyvin vähän esteitä. Muutama paikka on hukata kiekko piikkipuskiin, mutta pirkot on helposti otettavissa. Kiipeilemistä on, mutta rata ei ole liian raskas. Ei kannata pelata ammattilaisten kanssa, sillä pitkät heittopituudet tekevät radasta heille liian helpon, ja ei voi olla vertaamatta niitä omiin heittoihin…
Sininen
1. Voi heittää suoran heiton, tai sitten antsan ennen puita. Väylä on kulunut ehkä liian avoimeksi puun kohdalta, joten kolmosen voi pelata myös heittämällä vain vähän sinne päin.
2. Jos ei tuule, voi korille mennä melkein millä heitolla vain, kunhan ei heitä liian pitkäksi. Myrskytuulella arpapeliä.
3. Pitkää antsaa lähtöön. Ongelmana on sisäkurvissa olevat puut, jotka pitää kiertää, tai heittää yli. Jos heittää yli, kiekko saattaa lähteä liian korkeana ja feidata ennen aikojaan.
4. Alamäkiheitto puiden sekaan. Feidillä tielle OB:lle. Jos kääntää yli, ei sekään ole hyvä.
5. Suoraviivainen heitto loivaan alamäkeen. Varma kolmonen, jos pysyy väylällä.
6. Rotkon yli rinteeseen. Väylä vaatii kämmenheittoa, mutta suorahkolla rystyheitollakin voi jäädä putille.
7. Kahden triplamandon kikkailuväylä. Avauksen voi heittää mandosta väärin, vapautusalueelle jyrkkään piikkipuskarinteeseen, liian pitkäksi rotkoon, tai sitten seiftisti dropparin tuntumaan. Itse kokeilin rollereita huonolla menestyksellä.
8. Antsaa pitkähköön ja kapeaan ränniin. Ei mitenkään liian helppoa.
9. Lyhyt ja suora väylä, jossa kori näkyvissä. Ei se silti meinaa mennä perille. Pieni ylämäki. Pitäisi osata heittää suora heitto riittävän kovaa.
10. Taas rotkon yli. Suora heitto. Korin vieressä iso puu vartioi lähestymistä oikealta. Pitää taas kerran osata lukea tuulta.
11. 78 metrin väylä, joka tahtoi jäädä aina lyhyeksi. Nimittäin jos heittää hysseä, se jää oikealla olevaan isoon puuhun.
12. Kiva väylä jos tykkää kiipeillä rinnettä ylös ja alas. Vastatuuleen Jokeri jäi vähän lyhyeksi. Takaoikealta tuuli vei pitkäksi. Sieltä alhaalta on todella pitkä matka heittää takaisin ylös korille.
13. Pitkä ja avoin väylä. 165 metrin par 3. Ei pirkkoa meikäläisen kädellä, mutta par melko helppo.
14. Saariväylä. Todella hankala saada kiekko jäämään saareen tuulessa. Ja vaikka saisikin, ei silti välttämättä halua yrittää putata sisään, sillä kori on rinteessä, ja rolli vie OB:lle.
15. Hysseheitto pieneen alamäkeen 100 metriä. Hukkasin Defenderin kun heitin sen 25 metriä pitkäksi sellaiseen piikkipuskakeskittymään, ettei sinne ole mitään asiaa ilman kaivinkonetta tai muuta järeämpää kalustoa.
16. Muistan kun tätä väylää suunniteltiin kolme vuotta sitten. Vaihtoehtona oli että tii olisi ollut kauempana mutkan takana, jolloin avaus olisi pitänyt heittää antsalla ylämäkeen sokkona. Se olisi ollut par 4, jolloin kori olisi vielä viety aivan huipulle. Olisikohan kiekkojan hukkaamisen pelko sitten ollut lopullinen syy siihen, että väylä typistettiin lyhemmäks. No, nykyisellään minun kädelle helpohko kolmonen, ja aivan liian pitkä että jaksaisin ylämäkeen heittää korille asti.
17. Vaihteeksi alamäkeen. Korille voin päästä jos tuulet on suotuisat ja osaan valita oikean kiekon.
18. Kaksi pitkää heittoa ennen lähäriä korille.
Sininen rata on alun perinkin suunniteltu haastavammaksi kuin punainen. On käytetty alueen vähät puustot maksimaalisesti hyväksi, että on saatu enemmän tarkkuutta vaativia väyliä. Alkupää on ehkä enemmän sellainen, kun taas loppupään väylät ovat pitkiä heittoja vaativia. Ja kovaa kuntoa, että jaksaa kiipeillä.