Pelasin viikolla joka päivä, ja lopputulos oli se, että lauantaina jalka petti alta. Vasemman jalan polvi lakkasi toimimasta Äänekosken viikkokisojen aikana, niin että hädin tuskin pystyin kävelemään. Jos yritin vauhdin kanssa heittää, meinasin pudota maahan, kun polveen sattui. No, heittelin sitten ilman vauhtia ja suorilla jaloilla loppukierroksen, ja tulos oli sen mukainen. Loppua kohti, kun paikat lämpeni, niin jalkakin alkoi taas kantaa. Peruin kuitenkin sunnuntaille kaavaillun Viherlandian viikkokisan. Nyt jalka tuntuu jo ihan normaalilta.
Kolme mielikuvaa omista onnistumisista uran varrella…hmm…Katsotaan muistuuko mieleen
1.
Varmasti tärkein onnistuminen oli jo ennen ”uran” alkua! En silloin vielä pelannut, mutta lähdin kaverin mukaan Hangossa Lillmärsanin radalle, kun olin korttia pelaamassa Hangon bridgeviikolla. Heittelin lainakiekoilla, miten sattuu, yleensä melko lyhyitä heittoja, jotka nokka pystyssä kääntyivät vasemmalle. Sitten vastaan tuli silloisella mittapuulla pitkä väylä, joka kääntyi oikealle. Evästyksenä kaverilta tuli ohje, että laita kiekko vähän oikealle kääntyvään kulmaan. Tein niin kuin käskettiin, ja heitin niin kovaa kuin kädestä irtoaa. Ja sehän kääntyi! Muistan aina sen tunteen, kun kiekko totteli kättä niin kuin kuuluu. Heitin jopa pidemmälle kuin tämä opastajani. Kiekko, jonka sain lainaksi siihen väylään, oli Innovan Daedalus. Otin vielä valokuvan sen lentonumeroista heiton jälkeen, että osaisin ostaa samanlaisen kiekon joskus itselleni. Siihen aloittamiseen meni kuitenkin vielä toista vuotta, sillä rikoin olkapääni silloin syksyllä, mutta se on toinen tarina.
2.
Toissa kesänä 2021 pelattiin Nokian Beastillä Keisari Open.
https://discgolfmetrix.com/1808210 50-vuotiaiden kärkikortti finaalipäivänä. Mukana kortissa (tämä piti luntata, kun en vain muista koskaan nimiä) minun lisäkseni Peter Seeck, Vesa Peippo ja Kari Vesala. Itse kierros oli mennyt aivan penkin alle. Lähdin kolmannelle kierrokselle toiselta sijalta yhden heiton kärkeä perässä, mutta finaalin jännitys oli varmaan liikaa, ja epäonnistuin pahasti. Tultiin väylälle 17. Jokainen varmasti tietää millainen väylä on kyseessä. 140 metriä pieneen alamäkeen, vasemmalle viettävä väylä. Kilpailussa tälle väylälle oli bonuspalkinto holarin heittäjälle. Olisiko ollut polkupyörä. Joku pelaajista mainitsi asiasta ennen heittoja, ja toinen säesti, että pappasarjassa se pyörä pitäisi tulla jo birdiestä. Tuli ajatus, että enköhän kokeile sitä, kun ei oikein menetettävääkään ole. Otin alivakaahkon Opto Ballistan, ja laitoin pieneen hyssekulmaan, josta kiekko teki nätin ässän, ja feidasi rinteen suuntaisesti noin kymmeneen metriin. Pääsin puttaamaan sivusuunnasta korin kanssa samalta korkeudelta. Naulasin kiekon aivan keskelle. Ei ole vielä kukaan tuonut sitä polkupyörää.
3.
Karvalakkisarja, Julkujärvi. Tammikussa 2018.
https://discgolfmetrix.com/584035 Muokattu rata, jota tuskin enää tuossa muodossa pelataan. Mukana kortissa minun lisäkseni Marko Hämäläinen, Pasi Karhu, Rami Silainen ja Jani Ingström. Olin Mestarit 40v sarjassa ensimmäisen kierroksen jälkeen kärkikortissa jaetulla neljännellä sijalla. Heiton päässä kakkossijasta. Ensimmäisellä kierroksella olin heittänyt putterilla (Opto Pure) holarin, ja mieli tietenkin korkealla. Toisen kierroksen aloitin todella vahvasti. Heitin nimittäin avausväylään myös holarin! Väylä oli loivasti oikealle kaartava, ja nousi lopussa pienen mäen päälle. Mietin, että joku suorahko kiekko voisi olla hyvä, joten valitsin Lucid Escapen, ja laitoin sen pienessä antsassa menemään. Kiekkohan liiteli aivan täydellisessä linjassa pitäen kulmansa loppuun saakka, ja päätyi korin pohjalle niin että helähti. Täytyy myöntää, että kaksi kisaholaria samaan kilpailuun tuntui todella mainiolta. Lopputuloksissa olin näköjään kuudes, yhden heiton päässä kolmossijasta, ja kahden heiton päässä kakkossijasta.
No entäs sitten epäonnistumisia… niitä luulisi muistavan enemmänkin. Vai olenko ollut niin viisas, että olen onnistunut unohtamaan ne. Ehkä pahimmat olenkin. Katsotaan mitä on jäänyt mieleen…
1.
Jatketaan Nokian Beastillä. Vuotta en muista, mutta joku European Amateur Open varmasti. Väylä 15, eli se ensimmäinen puistoväylä, kun tullaan takaisin tien toiselta puolelta. En muista avausta, enkä kakkosheittoa, mutta valitettavasti tulen loppuikäni muistamaan kolmannen. Olin alle 40 metriä korista, joka oli silloin vielä siellä mutkan takana heinäpaalin päällä. Jäljellä siis helppo nosto korin alle (vaikka hyppyputilla) ja parilla olisi päässyt jatkamaan eteenpäin. Valitsin heittoon Zero Mediun Puren. Kiekko, jota en ollut juurikaan heittänyt. Melkein uusi siis. Helppoa hysseä lähdin hakemaan, mutta niin vain kiekko tarrasi käteen kiinni ja lähti miltei 90 astetta oikealle päätyen aivan keskelle lampea. Tuon heiton jälkeen en ole enää koskaan heittänyt lähäreitä muilla kuin premium-muovisilla kiekoilla.
2.
Sekaparien SM-kilpailut Joensuussa 2020. Ensimmäinen kierros ja pelimuoto oli Tough Shot. Siihen saakka olimme aina tehneet niin, että parini sekä heitti, että puttasi ensin, ja minä puttasin sen jälkeen, jos oli tarvetta. Tämä oli sovittu ja sitä noudatettiin koko kilpailun ajan, paitsi tällä nimenomaisella väylällä. Olimme noin 11 metrin putilla niin, että kori oli jonkin jyrkänteen reunalla. Sain päähäni, että minähän tuollaisen kyllä naulaan, eikä aleta seiftailemaan. Olisinko sitten ajatellut (luultavasti en ajatellut mitään, vaan menin automaattiohjauksella), että saan putata paineettomammin, jos puttaan ensin. Joka tapauksessa menin ja puttasin karkeasti ohi. Ja pelimuoto oli Tough Shot. Ei perhana. Sitä en enää muista oliko kiekko vielä OB:lla kaiken hyvän lisäksi, mutta kaukana korista se oli joka tapauksessa. No, tämä on kuitenkin niitä harvoja väyliä, mitä koko kilpailusta muista, joten onhan se hyvä, että jotain on edes jäänyt mieleen. Niin, unohdinko sanoa, että parini pelasti minut puttaamalla C2-putin varmasti koriin. Huhhuh… Toinen asia mitä noista kisoista muistan, on se, että menetimme pronssimitalin siksi, että jäimme etsimään jonkun hukkaamaa kiekkoa finaalikierroksen jälkeen, ja saimme kaksi heittoa rankkua kun unohdimme palauttaa tuloskortin ajoissa. Rangaistuksen jälkeen olimme yhden heiton perässä, ilman sitä yhden edellä.
3.
Tyyni 2019 MA2. Ensimmäinen kierros Sibbe Disc Golf.
https://discgolfmetrix.com/978897 Olin pelaamassa ihan kelvollista kierrosta Tyynen avauspäivänä. Muutama bogi sinne tänne, mutta ei mitään pahempaa. Sitten saavuttiin viimeiselle väylälle. Vedenylitys. Olin sinne joskus päässyt, joten en osannut pahemmin pelätä. Taisi olla vähän tuulta jostain suunnasta, mutta ei sen pitänyt sen kummemmin vaikuttaa. Päätin kuitenkin heittää varmuuden vuoksi niin kovaa kuin kädestä irtoaa, sillä ei ollut mitenkään sanottua, että aina pääsisin veden yli. Seiftaaminen tuulessa vasemman reunan kapealle kannakselle tuntui vaikeammalta. Sain aikaiseksi myyräntappajan. Tai pitäisikö sanoa lahnantappajan, sillä kiekko meni aivan keskelle vettä. Opto Air Maailma Lähti kädestä suoraan alaspäin. Sen siitä saa, kun yrittää liikaa. Menin tuosta heitosta niin sekaisin, että heitin puoli bägiä veteen (suurin osa sentään melkein perille rantaveteen) ja kirjoitin lopulta väylän tulokseksi 15. Surkean avauspäivän kruunasi se, että auton sivulasi juuttui ala-asentoon, enkä tietenkään saanut mistään korjaajaa sille, enkä voinut autoa jättää Helsingin keskustaan ilman sivulasia. Teippasin muovipusseja lasin tilalle ja ajoin vielä samana yönä takaisin kotiin. Se oli kallis kierros. Kaikki muut kiekot sain pelastettua rantavedestä, mutta tuo avausheitto oli sen verran surea, että sitä kiekkoa en pystynyt pelastamaan. Kunnes joulun tienoilla samana vuonna sain viestin Sibbestä, että kiekko on löytynyt. Lunastin sen takaisin itselle, ja kiekko kulkee vieläkin mukana, joten tarinalla on onnellinen loppu. Jokohan on sen verran kulunut aikaa, että uskaltaisi taas Tyyneen kokeilemaan? En nimittäin tuon jälkeen ole enää siellä käynyt kuin kerran Jussin kisoissa, jossa ei vedenylitystä pelattu.