Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Täysillä päin puuta  (Read 473207 times)

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 586
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1620 on: 03.06.24 - klo:09:52 »
Nokia Masters takana. Hieno tapahtuma ja upea rata. Kelikin oli kohdallaan, kun hellelukemia oli joka päivälle. Vain viimeisen päivän aikana oli pieni sadekuuro.

Pelaaminen oli sitä samaa mitä koko kesän on ollut. Pelasin huonosti, turha sitä on kieltää. Muutamia hyviä heittoja ja hyviä väyliä, mutta sitten OB:lta OB:lle -seikkailuja ja rumia lukemia joillekin väylille. Jokainen kierros alle oman ratingin (kuten tänä kesänä KAIKKI kierrokset, mitä olen pelannut). Edelleenkään ei ole mitään himoa saada hyviä tuloksia. Enempi sellaista chillailua ja höntsää on ollut pelaaminen. Nytkin olin luokkani ainoa osallistuja, niin ei ollut sitäkään vähää kilpailua kuin yleensä. Mutta, kisa oli hieno, rata oli hieno, seura hyvää ja hengissä selvittiin. Viimeisen päivän puuhun jäänyt kiekkokin oli pudonnut itsekseen, ja sain sen takaisin viimeisellä väylällä, joten ei valittamista!

Kyynärpää oli muuten maanantaiaamuna sen oloinen, että on hyvä, ettei ole enää neljättä päivää kisaa... on eri asia pelata pitkiä väyliä, joissa heitetään kovempaa, verrattuna näihin kotoisiin metsäneppiratoihin.

Matka jatkuu ensi viikonloppuna etelä-suomeen. Helsingissä välipysäkki sukulaisvierailuineen, ja sieltä Skogbyhyn pelaamaan. Kuulostaa kesältä, vaikka lomat onkin taas hetkeksi lusittu.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 586
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1621 on: 09.06.24 - klo:20:24 »
Pelasin viikolla Laajiksen. Kävin parikisan kiipeilemässä. Melko turha toistaa omia sanomisia, mutta sanotaan vielä kerran (lupaan etten sano enää jatkossa): pelasin huonosti. Putit alarautoihin, ei toivottomia, mutta ei tulosta. Draiveista puuttuu mittaa ja tarkkuutta. Lähärit tahtoo jäädä lyhyiksi.

Lauantaiksi sitten siirryin etelärannikolle, ja kävin Skogbyssä pelaamassa Prodiscus Mastersit. Oli kyllä mukava kisa ja leppoisa tunnelma. Vaikka matka oli pitkä, niin kannatti käydä.

Pelattiin kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella oli hiukan käynnistysvaikeuksia, kun ei ehtinyt ja viitsinyt paljoa lämmitellä. Putti toimi kyllä hyvin. Draivit ahtaissa väylissä sen sijaan tuntuivat menevän enemmän tuurilla kuin taidolla. Paljon jäi pirkkoja ottamatta helpoillakin väylillä, joten odotin, että parantaisin tulosta toiselle kierrokselle. Toisin kävi. Epäonnistuin niissäkin väylissä, mitkä sain pelattua hyvin ensimmäisellä kerralla. Karmein esimerkki oli varmaan se lyhyehkö suora ja esteetön alamäkiväylä rantaa kohti, jossa ekalla kierroksella otin helpon birdien upsilla. Toisella kerralla en saanut keskityttyä ollenkaan, ja kiekko oli ilmeisesti vinossa kädessä jo lähtiessään, ja lähti aivan väärään suuntaan. Bogi siitä.

Muutama väylä ennen loppua katsottiin tuloksia, ja todettiin, että kärkikamppailu on aivan tasan. Oli siis odotettavissa mielenkiintoinen loppu kilpailulle.

X2. Kilpakumppanin avaus epäonnistui. Itsellä sen sijaan antsa meni mukavasti väylää pitkin, kunnes osui oksiin väylällä. Päätin kokeilla riskillä korille toisella heitolla. Montun yli hysseä, ja tuntui lähtevän ihan mukavasti. Savun hälvettyä pienen etsinnän jälkeen kiekko ei löytynytkään korin alta, vaan se oli puoli metriä OB:n puolella korin lähellä. Oli varmaan tullut alas liian aikaisin, tai vaihtoehtoisesti kimmonnut puusta (inboundsista) montun puolelle. EI auttanut kuin kävellä OB-montun taakse ja heittää sieltä uusi. Nyt onneksi onnistui ja selvisin bogeyllä. Peli oli edelleen tasan.

X3. Muistaakseni suora n. 130 metriä? Ensimmäisellä kierroksella heitin hyvin väylää pitkin ja siitä oli helppo lähäri. Nyt kiekko käänsi enemmän oikealle, ja kikkasi puusta metsään. Se siitä pirkosta. Puiden runkoja uhmaten pääsin kuitenkin 20 metriin kakkosheitolla ja sain parin. Nyt olin heiton perässä.

17. Suora 80-90 metrin väylä. Kaveri avasi hienosti rinkiin. Itsellä Midari purjehti sivutuulessa hiukan oikealle, korin tasalle. Olin puttaamassa ensin n. 15 metristä. Tuntui siltä, että on pakko saada sisään. Huolellinen keskittyminenkään ei auttanut, vaan kiekko napsahti keskelle koria alarautaan. Kaksi heittoa takana, ja vain yksi väylä jäljellä. En vielä luovuttanut.

18. Kilpakumppanin avaus epäonnistui, ja kiekko lensi metsään. En tiennyt miten syvälle, mutta sehän ei oikeasti kiinnostanut, vaan se, miten pääsisin edes yrittämään. Väylähän oli joku 105 metriä pitkä suora tie, jossa kori oli väylän oikealla puolella. Tiesin, että metsästä voi olla vaikea saada paria, sillä olin itse ensimmäisellä kierroksella siellä, ja otin bogeyn. Nyt piti vain päästä korille eikä ajatella muuta. Hiukan vastainen tuuli. Kaivoin alivakaahkon Razerin käteeni ja heitin pieneen hyssekulmaan matalan heiton. Kiekko suoristi, käänsi vähän yli, ja otti loppuun pienen feidin. Olin korin melkein tasalla, mutta taas 15 metriä korista. Kaveri juuttui metsään, ja oli par-putilla jossain reilussa kympissä. Nyt jos vain saan putin sisään, niin paineet siirtyvät sinne. En saanut. Hyvä putti, mutta ketjuista pihalle. Sain silti yhdellä heitolla kiinni, mutta hävisin yhdellä. Oikein mainio lopetus kivalle kisalle.

Ensimmäisen kierroksen rating jossain siellä 950 tienoilla (kauden ensimmäinen kerta, kun pääsin yli oman ratingin), ja toinen tälle kesälle tyypillinen 900 pintaan. Että pääsisi takaisin amatööriksi, pitäisi saada rating putoamaan alle 900. Tämä kisa ei auttanut siinä. (ja ei, en yritä pudottaa oikeasti, yritän pelata hyvin, kaikesta huolimatta)

Seuraava tiedossa oleva kilpailu onkin vasta 26.7. Jyväskylä Open. Voihan olla että tulee jossain käytyä ennen sitäkin. Tai voihan olla, että tulee vain kuvailtua videolle toisten tekemistä. Tässä eräs viime viikolla editoitu pätkä Kangaslammen leirikeskukselta:
« Last Edit: 09.06.24 - klo:20:34 by takarivi »

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 586
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1622 on: 10.06.24 - klo:22:44 »
Kävin Äänekoskella heittämässä hupikierroksen. Iloista peliä kuuden hengen ryhmällä. Voi sitä naurun ja kiroilun määrää, kun vanhat ukot rymisteli metsässä. Oli meillä olevinaan joku kisakin: kahden euron tasoituskisa. Valitettavasti vain kirjanpitäjä huomasi ennen viimeistä väylää, että jotain on jäänyt merkkaamatta välissä, eikä kukaan jaksanut alkaa miettiä mitä on tullut tehtyä, niin sen 12 euron kohtalo jäi nyt sitten ratkaisematta. Itse en olisi voittanut kuitenkaan, sen verran tukevasti olin plussalla. Sen siitä saa kun aloittaa birdiellä.

Ajan kulukseni mietin pientä välitilinpäätöstä tälle kaudelle. Alkaahan tässä kohta toinen kvartaali olla takana. Kuinka tässä on näin käynyt?

En muista olenko jo näitä horissut tänne aiemminkin, mutta ei se minua haittaa, vaikka olisinkin. Mietin mitä kaikkea sellaista on, mikä selittäisi heikohkot peliesitykset. Talvella kun peli kulki hetken aikaa ihan mukavasti.

1. Fyysinen puoli.
Tammikuussa sain verikokeissa kuulla, että maksa-arvot ovat koholla. Myöhemmin se todettiin ultrassa rasvamaksaksi. Osasin googlata sen verran, että aloitin reippaan ryhtiliikkeen syömisessä. Ehkä tuli hiukan ylimitoitettua sitä. Arvot ja paino kyllä putosivat, mutta luulenpa, että paino lähti suurelta osin lihaksista eikä läskistä. Varmaan se vaikuttaa kaikkeen fyysiseen suorittamiseen jollain tavalla.

Kyynärpää on edelleen kipeä, niin ei ole tehnyt mieli senkään takia heittää ainuttakaan ylimääräistä heittoa. Kenttätreenit ja yms. ovat jääneet kokonaan pois. Yleensä olen kuitenkin vähän yrittänyt. Nyt ei ole tullut mieleenkään virittää vaikkapa heittoverkkoa mökille, vaikka täällä paljon aikaa vietän. Olen sen aiemmin laittanut, vaikken juurikaan ole käyttänyt.

Alan tulla vanhaksi. Ainakin vanhemmaksi kuin koskaan ennen. Eiköhän se jossain näy? Jos ei näkyisi, ei kai ikäluokkasarjoja tarvitsisi järjestää ollenkaan. Kroppa hidastuu ja kangistuu, varsinkin kun sen eteen ei tule tehtyä mitään, että näin ei kävisi.

2. Mentaalinen puoli.
Ei ole napannut. Kilpaileminen ja tulosten parantaminen ei ole tuntunut tärkeältä. Ei ollut mitään ongelmaa jättää ilmoittautumatta esim. SM-kisoihin. Hupikierrokset kavereiden kanssa on ollut riittävää. Tänäänkin meistä kuudesta taitaa vain kahdella olla lisenssi voimassa. Joka päivä silti porukka käy kiekkoa viskomassa.

Rating on noussut sen verran, että 60-vuotiaiden sarjassa joutuu aina kuulemaan, että on ennakkosuosikki ynnä muuta. Luonteeltani olen kuitenkin sen verran vastarannan kiiski, että haluan todistaa toisen olevan väärässä. Jollain tasolla.

Kun ei ole menossa minnekään suurempiin kisoihin, missä joutuisi oikeasti haastamaan itseään, ei ole oikein motivaatiota edes yrittää mitään. Edes hupikierroksilla. Jos saa yhden hienon heiton kierroksella niin se on arvokkaampaa itselle kuin se, että heittää varman päälle ja vaikkapa viisi heittoa paremman tuloksen.

3. Muut tekijät
Vaihdoin bägin sisältöä reilusti keväällä. Että saisi kaiken toimimaan, pitäisi harjoitella uusilla kiekoilla heittämistä. Ei aika, into ja käden kunto tahdo riittää sellaiseen.

Aloin opiskella videoeditointia viime talvena. Se on vienyt ison osan siitä ajasta ja innostuksesta, mitä aiempina vuosina olen uhrannut kiekonheittoon. Hauskaa puuhaa sekin.

Aloin heittää paljon kämmenheittoja esim. lähäreissä.  Se onkin parantunut paljon.  Sille on sitten se ikävä vastapaino, että rystylähärit ovat saaneet vähemmän harjoitusta. Ennen oli toimiva ja tarkka hysserysty, nyt on kaksi epävarmaan tapaa lähestyä koria.

Tekniikka on edelleen aivan kauhea, ja varsinkin nykyisin yleistyneet korkeat tii-laiturit ovat myrkkyä, kun pelkään että putoan yli. Otan vauhtia, pysähdyn, nousen takakenoon ja heitän kiekon taivaalle satunnaiseen suuntaan. Vielä pari kolme vuotta sitten heitin kaiken paikaltaan, enkä haluaisi palata siihen, vaikka tulokset luultavasti paranisivat.