Vesi liplattaa ränneissä ja tuijotan pihalla nököttävää West Black basket koria ,joka siinä on seisonut jo vuodesta 2015. Kori tuli esiin lumen alta ja paljasti pari putteria lepäilemässä korin pohjalla.
Aikoinaan maalasin korin osittain hopeisella sinkki maalilla ,joka näköjään on estänyt sitä ruostumasta pihalle pystyyn.
Puttaaminen.. tuo kummallisuus joka tuntuu aina olevan yhtä selvittämään mysteeri. Harjoitellessa painon siirto on järkevää, voima riittävää ja saatto upeaa kiekkojen painuessa tolpan juureen oikealle puolelle taskuun perä perään ketjuja helistellen. Kuinka suloista onkaan ketjujen jatkuva kilinä. Ihan sama puttaako haaralta ja millä kiekolla vai oikea jalka edessä vasemman ollessa takana. Suoritus on ja pysyy kauniissa harmoniassa. Sitten lähdetään pelaamaan kierrosta ja ongelma ongelman perään syö sipulista kuoria vieden keskittymisen kokonaan ja päätyen koria kierteleviin plussien keräyksiin. Satumaisia onnistumisia löytyy kymmenittäin ja tuskaista korin kiertämistä senkin edestä. Tuloksen tekemisen edellytyksenä nykyään onkin vain korvien välin suojelussa onnistuminen. Milloin mikäkin vaiva painaa ja aiheuttaa kaikenlaista nykivää taistelua selkäytimen ja aivolohkojen taistellessa vartalon hallinnan johtajan paikasta.
Halu onnistua näyttää olevan yhtä suuri kuin pelko epäonnistumisesta ,joten tekeminen jää radalla aina käsittämättömästi ahdistuneen korvien välin odottaessa onnistumisen tuomaa hyvän olon tunteen saapumista. Kavalaa itsensä kiduttamista mutta silti niin nautinnollista. Kumma laji ja silti mennään kerta toisensa perään perä edellä puuhun ja oksia tuppaa tulemaan jatkuvalla syötöllä vastaan. Siinä sitä taas vähän ajatuksia, jotain menttaalipuolen harjoittelua tulisi kai suorittaa ja ehkäpä sinne salille pitäisi mennä kun edellisen kerran elokuussa 1996 tuli armeijan leivissä rautaa nosteltua tarkoituksellisesti. Ainakin oma riskien arviointi näyttäisi olevan todella pahasti metsässä ja väylän tullessa vastaan heitto/kiekkovalinnat nyky kuntoon nähden aivan utopistisia taivaanrannan tavoitteluita. Kohta on helmikuu ja ajatus olisi kerrankin kohdentaa kisaamisen huippukunto juhannuksen jälkeiseen 4vk rupeamaan eli tyynestä selviämiseen ja heinäkuun lopulla Raaseporin Helmessä onnistumiseen.
Muuten kisakalenteri näyttää maaliskuulle Meilahti open siirrettyä kilpailua ja Piazza open 2021 kisaa huhtikuussa ja sitten tyyni oheiskisoineen jossa keskiviikko täytyy kyllä jättää tänä vuonna pelaamatta.
Aloitellaan homma nyt myslin syömisellä ja pikku hiljaa puntariin tuijottamisella kun alkaa taas normaali t-paidat käydä pieniksi.
Hyvää kevättä vaan kaikille ja menköön putti korin pohjalle siellä pysyäkseen.