Toppilan 17. tulee kyllä silloin tällöin niin vaikea putti/lähäripaikka, että ei oikein tiedä mitä tekis. Avaus lipsahtaa 20m korin oikealle puolelle niin korista ei näy kuin yläpanta jos sitäkään. Kummun yli pitäis päästä ja kiekko pitäis saada pysähtymää jyrkkään alamäkeen.
Tuli noista rolleista mieleen, olikohan se Kokkolan Köykärinmäen 16. väylä joka tarjoili mulle elämäni rollit. Kapeahko alamäkiväylä, vasemmalla puolella jyrkkä ylämäki, keskellä polku ja oikealla puolella jumalaton alamäki ja tiheää metsää. Kori on pienessä sivurinteessä. Avaus kutoseen, putti alarautaan, pikku vauhti rinteestä ja rolli suoraan sinne helvetin röllimetsään. En edes nähnyt mihin kiekko pysähtyi. Ei muuta kuin uusi putti rankkujen kera. Kiekko sai jäädä sinne.