Olin aikeissa kirjoittaa muusta, mutta otetaanpa kiinni Jajvirran alustuksesta.
Vertailu muihin pelaajiin ja positiivisesta hengestä syntyvä joukkovoima:
Tämä saattaa kuulostaa kovin naiivilta ja jopa itsestäänselvältä, mutta sanotaanpa se silti: FRISBEEGOLFISSA EI OLE VASTUSTAJIA. Jos kilpailet sulkapallossa, tenniksessä, lentopallossa, pöytätenniksessä jne. on tärkeintä päihittää verkon toisella puolella oleva pelaaja. Hän on sinun vastukseksi, jota sinun pitää harhauttaa ja juoksuttaa ja johon sinun pitää keskittyä, jotta voisit taktiikallasi voittaa häneltä pisteitä. Toisin sanoen sinun tulee verrata peliäsi häneen ja mukauttaa taktiikkaasi sen mukaan, miten hän pelaa.
Frisbeegolfissa ainoa vastustajasi on itse rata, ei kukaan muu pelaaja oli hän sitten nimimerkki foorumilla tai unelmarundia ryhmässäsi pelaava aloittelija. Jokainen pelaaja pelaa omaa peliään rataa vastaan, ja tämän liittäisin yhtä lailla keilailuun ja muihin lajeihin, joissa PELIKAVERIN suorituksella ei saisi olla mitään vaikutusta sinun suoritukseesi. Rata on kaikille sama ja jokainen pelaa sitä vastaan yksin, joskin yleensä 3-5 pelaajan ryhmässä.
Jokaisella pelaajalla on tavoite päihittää rata mahdollisimman vähillä heitoilla yksin ja vain yksin, omilla vahvuuksillaan ja minimoimalla heikkouksiensa vaikutuksen. Jokaisella siinä 5 pelaajan ryhmässä on omat valttinsa, joilla hän lähtee rataa taltuttamaan. Toiset pystyvät paikkaamaan kehnompaa draivipeliään tarkalla putilla (tämä on hyvin yleistä nykyään, etenkin Suomessa on opittu puttaamaan viime vuosina), toiset taas joutuvat heittämään lähelle koria useilla väylillä ennen kuin se epävarma putti uppoaa ensimmäisen kerran. Näiden tyyppien tulos saattaa olla about sama. Ajatelkaapa jotain Yeti Readingia huippuvuosinaan: mies heittää tuskin sataa metriä, mutta niin vain MM-kisoissa top-10 tuli tutuksi. Paljon yleisempää on olla huippudraivaaja ja silti töpeksiä helppoja putteja tuon tuosta. Oma lukunsa ovat lähestyjät, jotka osaavat pelin tärkeimmän heiton niin hyvin, että sillä korvaa jo aika pitkälle draivin ja putin heikkoudet.
Parhaassa tapauksessa pelaaja osaa kaikki kolme osa-aluetta hyvin, mutta ihan rehellisesti sanottuna jokaisella pelaajalla on vahvuutensa ja etenkin heikkoutensa, jotka vaikuttavat pelaajan itsetuntoon ja sitä myötä suoritustasoon. Heikkoudet yleensä, jos ei aina, tulee ilmi vain muita pelaajia seuratessa.
Pelissä kuten elämässä muihin vertailu yleensä vain heikentää omaa suoritusta huomattavasti.
Siinä on kyse kateudesta, joka pahimmillaan tappaa oman tekemisen ilon.
Mutta sitäkin on kahta laatua.
Mustasukkainen kateus on se tunne, joka pään sisällä tykittää asioita negatiivisen kautta: "Vittu Tapanikin pistää tästä kaikki sisään ja mä en osu edes koriin". Vähättelevä asenne sekä toiselle että itselleen. Sellainen ajatus päässään on aika vaikea treenata mitään kuntoon, koska olet asettanut tasollesi mittarin, joka on toinen ihminen, jonka tekemisiin sinulle EI SAA OLLA MITÄÄN VAIKUTUSTA. Jos Tapani yhtä äkkiä alkaa putata huonosti, ja sinä pitänyt tasosi, olet saavuttanut kateutesti kohteen. Hienoa. Mitäs sitten? Toistan: Sinä et saa vaikuttaa pelikavereidesi tekemisiin, ja siksi heihin vertailu NEGATIIVISEN kautta on turhaa, jopa tuhoisaa.
Mutta toinen kateuden laatu on kannustava.
Toisten pelaajien suorituksilla ei periaatteessa saa olla merkitystä omaan tekemiseesi, koska tietenkin aina haluat tehdä parhaasi huolimatta siitä, mitä muut ihmiset ympärilläsi puuhaavat. Olit sitten lukenut internetistä sankarillisia JYLY-tuloksia tai pelaamassa SM-kisoissa kärkikortissa, saamme AINA parhaan tuloksen toivomalla muille hyvää ja iloitsemalla toisten suorituksista. "Se Tapani on vain aikamoinen puttaaja. Tästäkin se laittaisi aina sisään, keskelle koria ilman mitään väpätystä. Siihen mäkin pyrin, että olisin yhtä hyvä tai jopa vielä parempi kuin Tapani." Huomaatko eron aiempaan? Tämäntyyppinen hyvänlaatuinen kateus antaa kunnian toisten suorituksille, oli se sitten puttia tai draivia koskevaa ihailua, positiivisen ajattelun kautta. Täällä jokainen haluaa päihittää radan niin hyvin kuin oma taitotaso antaa myöden ja kehittää sitä tasoa entisestään. Jos tämä kuvitteellinen Tapani on ihailustasi (tai ihailevasta kateudestasi) huolimatta tyytymätön puttiinsa, se on hänen asiansa. Ei sitä tarvitse kuunnella eikä siitä tarvitse vaikuttua, koska HÄNEN AJATUKSENSA EI OLE MINUN ASIANI. Ainoa asia, joihin voimme vaikuttaa, on oma pelimme ja tasomme.
Vaikka olenkin nyt teroittanut ajatusta, että jokainen pelaa omaa peliään, on tässäkin olemassa poikkeus. Varmasti jokainen (ainakin kilpapelaaja) on pelannut ryhmässä, jossa ollaan hiljaa ja korkeintaan murahdetaan vaivautunut "jep" toisen putatessa 10 metristä sisään tai avattua 130 metrisen reiän nostolle. Silloin jokainen todella pelaa vain omaa peliään ja itsekeskeisesti pyrkii suorittamaan rataa parhaansa mukaan, joko tahallaan tai useimmin vain hermostunutta keskittymistään.
Kokemus kuitenkin osoittaa (ja toivottavasti tämänkin on mahdollisimman moni kokenut), että kannustamalla vilpittömästi muiden suorituksia ja tsemppaamalla jokaisen pelaajan suoritusta luomme paitsi hyvän ilmapiirin ryhmälle, jolloin kierros sujuu paljon leppoisammin, myös autamme paitsi muita myös itseämme suoritumaan rataa vastaan mahdollisimman hyvin. On koko ryhmän etu, että kaikki sen jäsenet saavuttavat mahdollisimman korkean tasonsa. Jos nyt joku Tapani sattuu pelaamaan sinua paremmin, niin muista että se ei ole sinulta pois: siinä on tavoitetta sitten ensi kerralle pelata yhtä hyvin tai jopa paremmin ilman, että Tapani pelaisi yhtään omaa tasoaan huonommin. Toiselle EI KOSKAAN SAA TOIVOA PAHAA.
Valitettavasti on niitäkin, jotka antavat kateuden ottaa vallan ja pyrkivät negatiivisuudellaan vaikuttamaan muiden suorituksiin.
Siksi halveksin (jopa säälin) jokaista, joka keskittyy sobotoimaan muiden peliä, sillä paitsi että sabotoiminen tuhoaa muiden pelin, se näivettää sabotööriä sisältä päin. Näitä pelaajia ei kukaan toivo ryhmäänsä.
Kysymyksiä, ajatuksia?