Yksi hauska esimerkki on holari. Joidenkin mielestä epäonnistunut heitto? Väylä, jolla oma heittopituus riittää ja yrität laittaa kiekon 5m rinkiin (no mieluiten tietenkin nostolle) ja se livahtaakin sisään. Tuohan on täydellisesti onnistuneen heiton kliimaksi, 100% osuma Tottakai sillä on merkitystä minkä muotoisella heitolla tuon teet, kova pilli joka livahtaa sisään olisi voinut olla 20m pitkä? Korkea hysse joka livahtaa sisään oli täydellinen heitto.
Näimpä, Oulussa on muutama alamäkeen heitettävä par 3 jotka pelaan niin, että tähtään putterin alas n. 15m ennen koria jolloin kiekko lipuu pehmeästi korin tuntumaan. Jos esimerkiksi Toppilan vitosväylä, jossa pari metriä korin takana on OB-oja, sattuu joskus menemään ykkösellä mukiin niin heitto on kyllä mennyt aivan vituiksi. Sitten on näitä väyliä, jossa heitän korkealla hyssellä, esimerkiksi Toppilan 10. Holari on siinä täydellinen onnistuminen, sillä jos kiekko menee ihan ketjuja hipoen ohi, jää se silti muutamaan metriin nostolle.
Holari on täydellinen heitto myös silloin kun pelataan parikisaa best shot ja kaveri on pelannut oman avauksensa korin alle. Meille sattui tämä parikisaa varten harjoitellessa ja eikös Nikko yhdessä kisassa joskus tarvinnut nimenomaan holarin että pääsi sudariin, kun kaveri oli omansa pelannut korille ennen Nikkon heittoa? Tuossa kun ei ole mitään muuta jäljellä kuin pakko yrittää niin silloin voi sanoa holaria onnistuneeksi heitoksi.
Näinpä, joskus on tosiaan tilanne jolloin täytyy yrittää suoraan mukiin vaikkei se oman henkilökohtaisen kierrostuloksen kannalta olisi normaalisti järkevin ratkaisu.
Itselleni on jäänyt mieleen joku suomen fribaskaba jossa Juho Rantalaihon oli pakko upottaa joku jäätävän pitkä "ei-enää-ihan-putti" jotta pääsi sudarille ja niinhän se vaan putosi mukin pohjalle. Harmi kun en enää muista mikä skaba tuo oli, olisi ihan hauska tsekata uudelleen.
Omalla taitotasollani olen mieltänyt ajatuksen niin että haitari tiiltä avattaessa on kuitenkin niin suuri että jos holari tulee, on se onnistunut heitto - huolimatta siitä että ohi korista mentäessä oltaisiin OB:lla. Paremmilla pelaajilla varmastikaan näin ei ole
.
Aiemmissa tämän ketjun viesteissä joku tokaisi että fribailun suurimpia koukkuja on juurikin tuo täydellisen heiton tai täydellisen lentoradan hakeminen - ja siinä onnistuminen, ja tietenkin ko. suorituksen vaikeus, allekirjoitan tuon täysin. Tämä pätee jossain määrin myös putteihin, etenkin pitkiin sellaisiin, mutta jostain syystä en saa sitä päässäni käännettyä niin että jaksaisin puttaamista treenata
.
Mutta palatakseni aiheeseen, niin oma ajatukseni tästä oli se, että mielenkiintoista on myös se, että missä olosuhteissa näihin onnistuneisiin heittoihin oikein pääsee useimmin. Ja olosuhteilla tässä kohtaa tarkoitan esimerkiksi sitä, että itse olen huomannut että itselle näitä onnistuneita heittoja tulee kierroksille useimmiten kun:
- Olen hyvässä seurassa ja koko pooli nauttii pelaamisesta
- Olen levännyt ja venytellyt hyvin
- En mieti liikoja enkä stressaa onnistumista tai epäonnistumista
Eli itsellä ainakin oman pääkopan rauha ja tietty rentous edesauttaa tuota fyysistä suorittamista tosi paljon.