Sade jatkaa piiskaamistaan, kun lähden parikymmentä minuuttia ennen LO-VE:n toisen kierroksen alkua kohti Veikkolan aloitusväylää #17. Autossa tuli odotellessa todella kylmä; oli tyhmää kuvitella auton pitävän lämpöä sateessa noin tunnin ajan. Hypin, venyttelen, heiluttelen raajoja saadakseni itseni lämpimäksi, lähden sitten vähäksi aikaa puttailemaan mutta kiekkoja en sen enempää ala kastella. Kakkoskortissa on Lohjalla kolme tuloksen +3 pelannutta ja yksi tuloksen +2 pelannut, joten tasainen kierros on edessä – eikä se kärkikortin etumatka nyt ihan mahdoton ole, vaikkei palkintosijat tavoitteisiin kuulukaan. Varusteisiin kuuluvien aiempaa isomman sateenvarjon ja paksumman pyyhkeen myötä en ainakaan niissä anna kenellekään tasoitusta.
LO-VE 2017, kierros 2, Veikkola, MA3 (20 osallistujaa luokassa)
https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/899#17 – Yksi harvoista kämmenellä avattavista väylistä, joten hyvä, että tuli heti alkuun, kun kiekot ja kädet ovat vielä kuivat. Volt rennon luottavaisesti pienessä hyssessä mandon ohi ja loistaville pelipaikoilla kummun reunalle ennen korialueen laaksoa. Jokerilla simppeli hyppyputti alle ja nostopar.
#18 – Crave rystyltä suorana, onnistun rennossa heitossa, joka laittaa kiekon loistavaan paikkaan noin 85m päähän hieman vasempaan. Jälleen melko yksinkertainen neppi Jokerilla korin lähelle, josta 4m putti sisään.
Ryhmäkaverin ensimmäinen putti on yliastuttu ja joudumme huomauttamaan, eikä uusintaputti mene, eikä vielä paluuputtikaan, joten vähän pelottaa, että miten ryhmän henki tästä eteenpäin. Loppukierros sujuu kuitenkin erinomaisessa tunnelmassa.
Väylä oli luokassa kisan toiseksi vaikein pariin nähden, keskiarvo +0,9.
#1 – Verdict paikaltaan loivassa hyssessä turvallisesti oikealta, osuu pitkästä aikaa väliin ja pomppii noin 15m putille. Yritys on surkea, mutta ei haittaa: kolme hankalahkoa väylää nollissa on loistava aloitus kierrokselle.
#2 – Pure rohkeassa antsassa lähtee pari astetta liian jyrkässä kulmassa eikä pysy vasemmalla linjalla vaan sukeltaa keskelle puiden sekaan. Todella onnekas hipsu yhdestä puusta työntää kiekkoa eteenpäin korin suuntaan. Jäljelle jää 6-7m putti, jonka laitan edelleen jatkuvassa kovassa sateessa sisään. -1
#3 – Treenikierrosten helpoimpia, kisakierrosten vaikeimpia väyliä. Mikähän siinä on? Verdict paikaltaan lähtee liikaa oikealle, kopsahtaa puihin ja jää ylös tasanteelle, ei edes kovin reunalle. Lähärit olen tyrinyt aina ja niin nytkin, kun löysä Jokeri-neppi jättää vajaan kympin putattavaa, mikä on liikaa ja nostobogilla nolliin.
Surkea suoritus tällä väylällä ei jaksa enää edes turhauttaa, kun tämä sama on toistunut melkein jokaiselle kisakierroksella Veikkolassa.
#4 – Crave rystyltä lähtee puhtaasti, olen viime aikoina oppinut pitämään tästä kiekosta todella. Menee suoraan, kääntää hiuksenhienosti yli ennen kuin feidaa vasempaan. Taas noin 15m matkaa korille, neppaan vain alle ja otan parin.
#5 – Gold Saint suorana rennosti on hyvä heitto väärällä kiekolla, kääntää nimittäin ylämäkeenkin yli ja on tasanteella hieman oikeassa reunassa. Purella kevyt 25m hysselähäri menee kahteen metriin, joten helppo kolmonen siitäkin.
#6 – Gold Saint hysseflippi on erinomainen, vaikka ohittaakin keskimmäisen puun oikealta eikä vasemmalta niin kuin yritän. Kiekko kääntää suoraksi, liitää ja tekee pienen loppufeidin, jääden korista noin 25m päähän. Jokerilla taas vain neppi kalliolle, josta kisa-birdie sisään. -1
Keskiarvo +0,3 eli kisapar on ihan oikein neljä eikä kolme, vaikka omassa ryhmässäni nähdäänkin peräti kolme birdieä.
#7 – Lautturi kämmeneltä todella varman päälle vasemmalta: en mistään hinnasta suostu missaamaan mandoa ja pilaamaan kierrosta. Puihin kopisee mandon kohdalle, jonka jälkeen joudun käyttämään koko 30 sekuntia heittoa miettiessäni. Päädyn Voltiin kämmeneltä pienessä annukassa ja heitto onkin loistava, paitsi että osuu puuhun ja kimpoaa vasemmalle. Puiden takaa Verdict kämmenellä korille ja 4m bogiputti sisään ja paluu nollatulokseen.
Luokassa keskiarvo +1,2 ja kisan pariin nähden vaikeimman väylän titteli. Omasta tuloksesta en ole kärryillä yhtään, vaan olen loistavasti pystynyt keskittymään yhteen heittoon kerrallaan. Totta kai on tunne, että hyvin menee.
#8 – Opto Saint rystyltä lähtee hyvin, maltan olla repimättä liikaa ja pidän katseeni tarpeeksi pitkään maassa. Eihän se mikään raketti ole, mutta minulle hieno heitto, joka lentää tarpeeksi pitkälle jättääkseen vain 6-7m ylämäkiputin, joka painuu varmasti ketjuihin. -1
#9 – Varon kiinnikekaapelia ja heitän Verdictin rystyltä kaukaa oikealta. Lähtee mukavan kovaa mutta korkealle, feidaa ison kiven viereen ennen tietä. Pitkä haku on hyvä mutta osuu vain alarautaan, nostopar kelpaa. -1
#10 – Tavoittelemani pieni hysse muuttuukin jyrkäksi ja Voltin lento jää lyhyeksi painuen hieman vasempaan hieman yli väylän puolenvälin. Lähärille on tilaa ja luotto-Pure päätyy lähes tolppaan kiinni, kiitän ja kumarran jälleen yhdestä nostoparista. -1
#11 – Joudumme tovin odottelemaan ja ryhmäkaveri alkaa selata tuloksia. Ilmoitan nopeasti, etten halua tietää. Odottelun jälkeen Gold Saint hysseflippinä matkaan, koska kiekko on pelittänyt mainiosti tällä kierroksella. Liian pieni hyssekulma ei kamalasti haittaa, vaikka kiekko kääntääkin yli oikealle ja jää sinne. Pure rystyantsa osuu kymmenen metrin päässä puuhun, Jokeri hyppyputtilähäri päätyy korin viereen ja kisapar nostamalla. -1
Keskiarvo luokassa -0,1 eli ei ihan par neljä, mutta ei ihan par kolmekaan; nelonen näyttäisi silti olevan yleisin luku koko kisassa.
#12 – Pieni odottelu jälleen ja samalla kiekolla jatkuu. Nyt hysseflippi jää hieman matalaksi ja Saint kipuaa nipin napin dropparin viereiselle tasanteelle. Paikka on kuitenkin hyvä. Alivakaa River todella rauhallisesti suoraan eteenpäin, kääntää ensin vähän yli – ei ihan väylän suuntaisesti – ja jatkaa sitten liitämistä pitkään. Kiekko löytyy väylästä vasempaan, noin 30-35 metrin päässä korista. Hyvä asento, syvään henkeä ja Pure matkaan loivaan alamäkeen suoran linjan estävän puun oikealta puolelta. Voima on hyvä, kiekko osuu täydellisesti linjaan, aloittaa feidin alaspäin rinnettä – ja painuu keskelle ketjuja!! Tuuletan kädet ilmassa, huh mikä heitto! Ensimmäinen eagleni – olkoonkin, että normaalisti par on neljä – ja jo toinen uskomaton koriinlaitto tänään sen ykköskierroksen ylämäkiputin lisäksi. -3
Olen todella fiiliksissä ja lyhyellä matkalla seuraavalle tiille päässä alkaa velloa kummallisia ajatuksia, jotka läpsyttelen naamaltani nopeasti pois ja keskityn vain laittamaan seuraavan heiton korin juureen.
#13 – Saariväylä ilman saarta, koska OB-rajoja ei tänään ollut käytössä, ja tämä on käytännössä ainoa väylä, missä sääntömuutos peliin vaikuttaa. Pure paikaltaan lähtee hyvässä suunnassa aavistuksen korkeana tippuen alas noin metrin korin takana, ja pomppien sitten pois näkyvistä. Pöh. Kiirehdin katsomaan kiekon lopullista sijaintia, ja olihan se kuitenkin jäänyt kalliolle eikä vierinyt alas asti. 6m loiva ylämäkiputti jäljellä, ketjuihin painuu! -4
En tiedä tulostani, koska olen koittanut nollata tilanteen koko ajan mutta äskeistä eaglea on vaikea unohtaa, joten nopeasti arvioin olevani pari heittoa pakkasella. Mitenköhän kärkikortissa edellämme menee? Ääh, mitä väliä, heität vaan seuraavankin linjaan…
#14 – Alias rystyltä, kun en muutakaan tässä osaa. Loistava heitto menee niin pitkään väylää pitkin kuin rystyltä voi vaan heittää. Korille taas noin 15m mutta oksat ovat matalalla, enkä siksi edes unelmoi mitään hulluja. Jokeri alle ja nostopar. -4
Hmm… olisi kyllä hienoa, jos pääsisi kärkikol… khm, keskity.
#15 – Pure paikaltaan loivassa hyssessä on melkoisen varman päälle pelattu, kiekko menee vasemmalle ja taas reiluun kymppiin korista. Nyt yritän puoliksi, koska korin ympäristö on suht turvallinen, mutta ei mene, vaan nostolla taas par. Tylsää, mutta tehokasta. Tätähän minä halusin. -4
#16 – Kisan viimeinen väylä, nyt vaan avaus keskittyneesti. Opto Saint kohti keskimetsän keskimmäistä puuta, kääntää yli mutta enemmän kuin haluan ja löytyy oikeanpuoleisen väylän oikealta puolelta metsästä puiden keskeltä. Pää pysyy kylmänä, vaikka ei ole muuta saumaa kuin putata Jokeri väylälle. Buzzz pitäisi laittaa hitaassa annukassa kohti korille vievää rinnettä, heitto lähteekin melko suorana uhkaavasti kohti oikean reunan puita. Nyt käy taas onnekkaasti, kun kiekko sujahtaa kolmen ohuen koivun välistä rinteeseen noin 15m päähän korista. Pelikaveri kysyy, että tiedänkö paljonko olen pelaamassa. Suurinpiirtein, vastaan, ja kun hän alkaa uhkailla palkintosijalla niin totean, ettei vieläkään kannata laittaa tuollaisia ajatuksia päähäni. Jokerilla pienimuotoinen haku on metrin lyhyt, viimeinen putti on käytännössä nosto ja kierroksen vika väylä päättyy par-tulokseen. -4
Aloitamme tuloslaskennan ja tunne on hyvä, en mokaillut kierroksella juurikaan ja sain vielä muutaman lahjankin Veikkolan metsältä. Uumoilen pelanneeni muutaman heiton alle parin ja yllätyn iloisesti, kun tulos onkin neljä alle – lasken sen varmuuden vuoksi kolmesti! Nyt uskallan vähän kuunnella ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeisiä tulostietoja ryhmäkaverilta, ja siellä oli kuulemma muutama notkahdus tasossa sattunut. Ei kai tässä nyt tarvitse äkkikuolemaa lähteä pelaamaan, eihän täällä hetken päästä enää näe mitään! Kisakeskukselle parkkiksen kupeeseen kävellessä jännitän palkintosijaa mutta myös Laakspohjan CTP-kisaa. Tuloksia alkaa tulla kisakoneeseen… näpyttelyvauhti etätoimistolla on hurja, eikä kauaa tarvitse odotella lopullista järjestystä. Selviää, että pelaan oman luokkani parhaan kierroksen ja nousen heiton erolla kakkoseksi!
En usko todeksi ennen kuin pokaali on kädessä. Paikallaan seisominen vetää kylmäksi, muiden luokkien tulosten selvittämisessä tuntuu menevän pitkään, vaikka ei siinä varmaan odoteltu kuin viitisen minuuttia. Lopulta palkintojenjako ja CTP-kisa ensin. Oma tulos on 181cm, mutta voitto ja hieno kisakiekko menevät puoli metriä paremmalle tulokselle. Harmittaa vähän, mutta ei kauaa, koska TD lupaa seuraavaksi erikoispalkintoja muista hyvistä suorituksista: kaikki kuusi tänään eaglen heittänyttä saavat valita yhden tavallisen kiekon. Odottelen vuoroani ja pääsen valkkaamaan Trilogyn muoveista omaani. Slammer kiinnostaa, Verdict löytyisi myös mutta päädyn siniseen Opto Anchoriin.
Pystit jaetaan seuraavaksi ja olen todella onnellinen kuullessani jälleen nimeni ja haen ensimmäisen frisbeegolf-pokaalini kai hölmö hymy kasvoillani. Vieressä kuvaa varten poseeraaville kisaajille homma taisi olla rutiinia mutta itse en uskonut tämän päivän koittavan vielä ensi, saati tämän kauden aikana. Toisaalta sain hyvän vahvistuksen siitä, että treeni on auttanut, vaikka joskus kehitys tuntuukin tuskastuttavan hitaalta; pelasin hyvin, enkä noussut toiseksi muiden epäonnistumisten vuoksi vaan oman mallikkaan tekemisen ansiosta. Mahtava päätös kisakaudelle!
Lopuksi vielä kisataan hauskalla puttirallilla pikkurepusta ja sisällä olevista kiekoista, ja vaikka kahdesti olen melko lähellä niin ei tule enempää palkintoja – no olihan tässä jo! Lähden ajelemaan kotiin päin ja makustelen onnellisena upeaa kisapäivää. Myöhemmin tarkistan vielä tilastoja ja Veikkolan kierrokseni on päivän toiseksi paras kaikissa luokissa ja oman luokkani keskiarvon ollessa +5,7 otan valtavan eron muihin. Kokonaistuloksessa jään kolme heittoa parhaalle, ja kakkossija irtoaa siis heiton erolla seuraavaan. Neljänneksi tullutkin on vain kahden heiton päässä. Alustava kierrosrating on älytön 959 eli 96 pistettä yli oman tämänhetkisen.
Päivä antaa paljon aihetta olla tyytyväinen, mutta ennen kaikkea saavutin tavoitteeni päättää kausi onnistuneeseen kisaan ja nyt edessä on ainakin muutaman viikon ansaittu frisbeegolf-tauko.
Kiitos kisan järjestäjille ja pelikavereille!