2017 kausiyhteenveto, osa 4: kisat ja rating-kehitysVuosi 2017 oli ensimmäinen vuoteni kisalisenssin kanssa ja odotukset kauden alla eivät olleet kummoiset. Olin harrastanut lajia vasta reilun vuoden ennen kisalisenssin ostoa, en ollut treenaillut lajia talven hallivuoroja lukuun ottamatta sen kummemmin ja kierrostulokset olivat jääneet melko vaatimattomalle tasolle. Tavoitteena oli pelata kauden aikana kolme virallista kisaa ja lähinnä kerryttää kokemusta pienen paineen alla pelaamisesta, mutta myös päästä seuraamaan läheltä kokeneempien pelaajien peliä ja ammentaa oppia myös sitä kautta. Koska rating-tasosta ei ollut mitään käsitystä, ainoa pyrkimys oli pysytellä kahdeksalla alkavassa luvussa.
Ensimmäinen kisani oli vappuaattona minulle tutulla Kivikon radalla. Sää oli surkea: yöllä oli satanut lunta ja maa oli aamulla ohuen lumikerroksen peitossa. Melkoisen jännityksen kourissa menneen yön jälkeen kolme ensimmäistä väylää pelasin kelvollisesti par-tulokseen mutta sen jälkeen pieniä ongelmia pelissä alkoi tulla esiin siellä täällä ja ensimmäinen kisakierrokseni päättyi lievään pettymyksen tunteeseen, vaikka tulostaso olikin samaa luokkaa kuin millä olin aiempia kierroksia Kivikossa pelannut. Vaikka kuvittelin olevani hyvä oppimaan virheistä, pelasin toisella kierroksella vielä yhden heiton verran huonomman tuloksen. Ensimmäinen kisa oli kuitenkin takana ja vaikka suoritus oli pettymys, uskoin yhden mörön olevan nyt selätetty ja seuraaviin kisoihin olisi toivottavasti helpompi lähteä. Rating-pisteet kierroksilta olivat 825 ja 814.
Seuraava paineen alainen kierros oli edessä kesäkuun alussa Oittaalla, kun aikatauluun mahtui yksi Kevätliigan osakilpailu. Kierrokseen mahtui muutama hölmö töpeksintä, pari onnenkantamoista ja useampi hyvä heitto, jotka siivittivät kierroksen omaan ennätystulokseeni -1 ja huikeisiin rating-pisteisiin 889. Koin ensimmäistä kertaa lähes voittamisen tunteen lajin parissa ja oman pelin kehitys tuntui tässä vaiheessa menevän hurjaa vauhtia eteenpäin. Etenkin puttiin oli alkanut löytyä suoritusvarmuutta, mikä oli edelleen heikosta tasosta huolimatta jo huikeaa parannusta aiempaan.
Kesäkuukausien aikana löysin itselleni sopivia kisoja kuitenkin vain yhden, ja mietitytti, saanko edes tavoittelemaani kolmea virallista kisaa täyteen – Kevätliigan osakilpailua en mieltänyt kisaksi. Heinäkuun loppupuolella edessä oli kahtena arkiaamuna pelattu Veikkolan Aamukaste. Oli hieman eri kokemus lähteä pelaamaan tällaista kierros-per-päivä-kisaa, ja arvelin, ettei ainakaan jaksamisen kanssa tulisi ongelmaa. Tavoitteet olin oppien vastaisesti asettanut sinne omien ennätyskierrosten tuntumaan ja vaikka en kisan aikana siitä painetta tuntenutkaan, tein valtavan määrän virheitä, jotka jäivät sitten alitajuntaan härnäämään loppukisan ajaksi eikä henkinen palautuminen toiminut ollenkaan. Putti oli taas kateissa eikä muissakaan heitoissa kehumista ollut: onnistumiset jäivät vähiin. Ekan päivän jälkeen oli vielä tunne, että toiselle kierrokselle parannetaan, mutta kun toisen aamun avausheitto osui melkein ensimmäiseen puuhun ja kaksi ensimmäistä väylää pelasin bogiin, niin mieli synkkeni saman tien. Kierros meni huonommin kuin ensimmäinen ja olin kisan jälkeen todella käärmeissäni koko touhuun. Rating ykköskierrokselta oli kuitenkin ihan kohtuullinen 860, toisen kierroksen pisteet olivat 831.
Kesän kääntyessä kohti loppua alkoi sopivia kisoja putkahdella Kisakoneeseen. Nimesin nopeasti Helsinki Openin itselleni kauden pääkisaksi ja syyskuun toisena viikonloppuna pääsin pelaamaan ensimmäisen kisakierrokseni seurani kotiradalla Talissa. Minulle normaalistikin vaikea rata muuttui surkean sään vuoksi vielä pari pykälää haastavammaksi, mutta onnistuin huikean puttipelin turvin pelaamaan lopulta kelvollisen kierroksen. Ensimmäinen sadekisakierros oli erittäin opettavainen kokemus. Toisella kierroksella sateettomassa Kivikossa pelasin koko kierroksen ajan perusvarmaa peliä erinomaisella putilla varustettuna ja lopputulokseen kirjattiin oma kierrosennätys – joskin yhden väylän vajaalla radalla – ja jälleen kisakierros alle par-tuloksen. Kokonaisuutena kisa oli selvästi paras siihen saakka pelaamistani ja rating-pisteet olivat sen mukaiset: Talista 877 ja Kivikosta ensimmäinen ”ysisarjalainen”, 922.
Seuraavat kisat häämöttivät jo muutaman viikon päässä, kun lähdin rohkeasti mukaan hankalalle Kaatikselle Syysmyrskyyn. Kisapäivän sää oli vähintään kelvollinen mutta oma peli oli surkeaa, etenkin putti, joka oli kaukana Helsinki Openin tasosta. Ensimmäiseltä kierrokselta jäi paljon hampaankoloon, mutta sain pelattua toisen kierroksen suht onnistuneesti, vaikka isoja virheitä mahtui mukaan sinnekin. Taso ailahtelee vielä paljon, mikä toisaalta on ymmärrettävää. Ekalta kierrokselta rating-pisteitä tippui 824, mikä teki siitä toiseksi huonoimman pelaamani kierroksen. Toisen kierroksen pisteet olivat kuitenkin mukavat 870.
Huonoa puttia ei ollut liiemmälti aikaa parannella, sillä seuraavat kisat olivat kalenterissa kahden viikon päässä Syysmyrskystä. Kohteena oli jälleen Veikkola, nyt hieman muutetulla ratakartalla pelattava Veikkola Autumn Open. Ajattelin etukäteen, että olisin jo hieman tottunut kisailuun, mutta niin vain kisapäivää edeltävä yö meni jännittäessä ja myös kisan alku oli haparoiva ja hermoileva. Kai luulin jo voivani nostaa kisatavoitteita, ja näiltä osin henkinen valmistautuminen epäonnistui. Ensimmäisellä kierroksella pelasin muuten tasavarmasti, mutta mokasin yhden uusista väylistä rajusti heittäen kaksi kertaa rajojen ulkopuolelle, ja se sai oikeasti ihan hyvän kierrostuloksen tuntumaan surkealta. Toisella kierroksella pelasin jälleen tasaisesti, mutta tasaisen huonosti eikä putti toiminut enää sitä vähääkään. Lopetusväylän tuplabogi jäi sapettamaan ja taas harmitti. Ratingit olivat kuitenkin kelvolliset molemmilta kierroksilta: ensimmäiseltä peräti 894 ja toiselta 857.
Onneksi Kisakoneeseen tupsahti vielä yksi itselle mielekkään näköinen kisa. LO-VE pelattiin marraskuun loppupuolella ja ilmoittautuessani totesin sen olevan itselleni kauden päätöskisa, josta halusin jättää ensimmäisestä kisailuvuodesta hyvän mielen talveksi. Laakspohjassa peli meni kelvollisesti osan heitoista ollessa täysin luokattomia ja osan käsittämättömän hienoja. Putti toimi pääsääntöisesti hyvin. Veikkolan kierroksen aloitin jaetulta kuudennelta sijalta vesisateen iskiessä päälle. Kierros alkoi toiveiden mukaisesti, kun sain hoitaa par-tulokset korttiin kolmelta ekalta väylältä nostamalla. Isoja virheitä ei oikeastaan tullut kierroksen aikana tehtyä ja kun muutamassa heitossa onnikin oli myötä, niin tulos pysyi hyvissä lukemissa. Lopun jo häämöttäessä sain jostain iskettyä pienen kirivaihteen päälle ja nakutin eaglen sekä birdien peräkkäisillä väylillä. Pää kesti vielä viimeiset kolme väylää, jotka pelasin par-tulokseen ja oma ennätyskierros myös Veikkolassa oli niiden jälkeen tosiasia. Suoritus oli niin hyvä, että nousin toiselle sijalle ja pääsin pokkaamaan ensimmäisen palkintoni lajin parista. Jäi kyllä mahtavan hyvä mieli! Laakspohjan kierroksesta rating-pisteitä herui 877 ja Veikkolasta poskettomat 963 – tasan 100 pistettä yli oman senhetkisen ratingin.
Sain siis lopulta pelattua tuplasti nuo tavoittelemani kolme virallista kisaa ja rating nousi odottamattoman korkealle ensimmäisen vuoden päätteeksi. Huonoin kierrosrating oli 814 pistettä ja paras siis 963.
Kierrosrating-kuvaaja sahaa ylös ja alas, mutta kehitysviiva vie kuitenkin loivasti ylöspäin, mikä on tärkeintä. Ysisarjalaisia sain kerättyä kaksi, kun alle 850 pistettä tuli neljältä kierrokselta. Ensi kauteen lähtökohta voisi olla se, että vaihdetaan näiden lukemat päittäin!
Virallinen rating nousi myös pienin askelin kierrosmäärän kasvaessa, eikä vielä yhtään laskevaa päivitystä ole tarvinnut kokea. Senkin aika toki koittaa.
Toivon voivani ensi kaudella nostaa virallista ratingia vähintään seuraavalle kymmenykselle, ehkä vielä sitäkin ylemmäs kohti 900-pisteen MA2-luokkaa, mutta tämä ensimmäinen vuosi jo ylitti odotukseni, minkä vuoksi niin suuria paineita tasonnostoon ei toiselle kisavuodelle ole.
Kisaaminen kokonaisuutena oli antoisaa ja pääosin hauskaa. Kisoissa tuli pelattua monien erinomaisten pelaajien kanssa, mistä olen varmasti myös pystynyt ammentamaan oppeja omaan tekemiseen. Toivottavasti pysyn ehjänä ja saan ensi kaudella osallistuttua suurin piirtein yhtä moneen kisaan kuin tänä vuonna ja saatan ehkä rohjeta jo vähän kauemmaskin kisaamaan – nythän pelasin kaikki kisat ennestään tutuilla radoilla. Voi myös olla, että pelaan jonkun kisan itselleni tarpeettoman kovassa luokassa, jotta pääsen näkemään, mitä seuraavalle tasolle pääseminen vaatii. Kaikki tämä on kuitenkin vasta pohdiskelua.
Nyt on aika päättää kausiyhteenvetojen sarja ja toivottaa kaikille oikein rauhallista ja mukavaa joulua!