LOPPU!
Olen nyt aika tyytyväinen:
NDGE18 on ohi, ja aamulla kävin purkamassa radan. Painoin hiki hatussa hommia ajatukselle kaikki kerralla veks. Oikeastaan ainut takapakki oli, että Petskun kanssa hiekkoittamamme golfmatot painoivat niin paljon, ettei papan eväät enää niiden nostamiseksi riittäneet. Jouduin siis kääntämään ne ympäri, ja ravistelemaan hiekat pois..ne mitkä lähti. Sillä keinoin matot sen verran kevenivät että tällainen heikkovoimainenkin sai ne nostettua peräkärryyn.
9 kiekkoa sain pelastettua vesistöistä, että jotain hyvääkin sain aikaseksi.
Kykenen, ja uskallan moittia itseäni kisan järjestelyistä. En vaan oikein kykene niistä selviytymään. Tällä kertaa annan moitteita myös joillekin pelaajista (en tiedä kenelle). Aamulla rataa purkaessani totesin, että golfkärryjä löytyi pitkin maastoa. Niitten jättäminen minne sattuu on huolimattomuutta tai ajattelemattomuutta. Tai voihan siinä olla sekin, että joidenkin pelaajien mielestä kalliiseen kisamaksuun pitää kuulua jotain palveluakin, esim.että minä roudaan niitä kärryjä sieltä sun täältä! Ja minähän roudasin
Oli erittäin hauska nähdä vanhoja ja uusiakin tuttuja. Ja viimeistään saunassa ehdin ihmisiä hieman jututtaakkin. Ja ainakin siellä tuntui olevan iloisia naamoja.
Oma pelaaminen oli todella huonoa, jopa niin huonoa että alkoi jo harmittaa. Ja yöllä kotisohvalta noustessani vähille jäänyt juominen kostautui erittäin kivuliaalla tavalla. Ensin jättikrampit oikean jalan etureiteen. Ja kun siitä tokenin (kesti muuten sika pitkään) vasemman jalan etureisi kramppasi vielä kovempaa. Aivan törkeä kipu!!!
Tajusin että mulla oli mukana kaksi puolen litran pulloa vettä matkassa. Ja niillä vedin 40 väylää. Toisella kiekalla mulla ei ollut yhteensä edes puolta litraa juotavaa matkassa.
Nestehukkaa pukkasi!
Unohdin varmaan kertoa NDGE19 kisaa epätoivoisesti mainostaessani että postikortti ilmoittautumisen painavin syy on ehkä se että kerään matkailuaiheisia postikortteja (minulle lähetettyjä)
Mulla on niitä satoja ja satoja tallessa lapsuudestani asti.
Nyt nähdään kuinka moni on valmis näkemään vaivaa päästääkseen kisaan
Nyt alkaa sitten meikäläisen rentoilu kun pääsen nauttimaan muiden järjestämistä kisoista...ja niitähän riittää!
Perjantaina Tammisaareen etelä-Suomen kiertueelle ns.kaveriheittelyihin. Lappohja, Skogby, Karjaa, Västerbyn pisin mahdollinen reitti samoin kun Hangon vastaava. Mahtavaa!
Kun vaan sitten muistaisi ja ehtisi ajoissa ilmoittautua iki-ihanan Kaatiksen Spring Mastersiin. Ja kohta varmaan pääsee ilmoittautumaan myös Peurungan Masteri kisaan. Herkkuja tiedossa siis!
Suuret kiitokset teille kaikille jotka tavalla tai toisella olitte osallisena NDGE18 tapahtumaan!!!