Käykö teille muille koskaan niin, että on lie-paikalla joku suunnitelma ja sitten bägillä päättääkin yhtäkkiä ottaa ihan toisen kiekon ja heittää jotain ihan muuta vain huomatakseen että olis pitänyt sittenkin heittää se mitä alunperin suunnitteli? Olenpa sellaisenkin kommentin kuullut yhdeltä heittäjältä, että jossain avauksessa vauhdinottovaiheessa vielä mietti, että heittääkö antsaa vai hysseä. Ja aika monelta olen kuullut kommenttia, että tulee muutettua sitä päätöstä heitosta ja kiekosta moneen kertaan.
Joskus biljardivideoita katsellessa törmäsin erään Mike Pagen mielenkiintoiseen videoon [1], jossa käsitellään biljardin preshot-rutiinia eli kaikkea sitä, joka tehdään ennen varsinaista lyöntiä. Suurin osa biljardia opettavista on sitä mieltä, että tämä vaihe on melkein yhtä tärkeä kuin varsinainen lyönnin suoritus. Eli että konsistentilla preshot-rutiinilla saa yhtä helposti lisävarmuutta peliin kuin lyönnin treenauksella.
Page jakaa biljardilyönnin kolmeen vaiheeseen, jotka soveltuvat ihan yhtä hyvin myös frisbeegolf-heittoon. Kaikki alkaa suunnitteluvaiheesta, josta siirrytään "setup"-vaiheeseen eli suorituksen valmisteluun ja itse suoritukseen. Jotta rutiini olisi konsistentti, niin on tärkeää, että nämä vaiheet erotetaan selkeästi toisistaan. Siinä vaiheessa kun itse heitto alkaa (vaikkapa vauhdinoton ensimmäisellä askeleella) ei pitäisi enää miettiä, että olikohan tämä sittenkään oikea heitto- tai kiekkovalinta.
Vaiheet pitäisi oikeastaan jakaa toisistaan "hetkellä josta ei ole paluuta" (engl. point of no return). Eli heti kun päätät lopullisesti mikä heitto ja mikä kiekko, niin tämän jälkeen olet mennyt "point of no return" ykkösestä ja pysyt siinä päätöksessä. Sitten siirryt heiton valmisteluun ja haet ehkä vähän tuntumaa liehen tai avauspaikkaan ja teet ehkä jotain tähtäys/tuntumaliikkeitä. Sitten kun päätät aloittaa suorituksen, niin menet taas yhden point of no returnin läpi etkä enää palaa tähän valmisteluvaiheeseen. (Poislukien nyt ehkä joku puhdas kaatuminen jos heittoa ei katsota tapahtuneeksi jne.)
Tällainen preshot-rutiini ainakin joiden valmentajien mukaan tekee suorituksesta konsistentimman ja helpottaa pitkällä tähtäimellä päätöksen tekemistä. Jos teet aina näin, niin milloinkaan valmisteluvaiheessa tai suoritusvaiheessa ei tarvitse miettiä edellisen vaiheen asioita, koska pidät aina näistä point of no returneista kiinni. Mike Page sanoo, että point of no returnit ovat samasta syystä preshot-rutiinissa kuin on olemassa se periaate että terroristien kanssa ei koskaan neuvotella. Eli jos niiden kanssa alkaisi neuvottelemaan, niin sitten niiden valta/voima kasvaisi ja oma epävarmuus lisääntyisi. Kääntäen, kun tekee asiat konsistentin preshot-rutiinin kautta, niin lopulta pääsee eroon näistä epävarmuuden tunteista.
Pitää vielä korostaa, että esim. heiton suunnitteluvaiheessa voi tietysti käyttää niin paljon aikaa kuin säännöt sallivat heittopaikan tunnusteluun ja heittoasennon kokeiluun ja mihin vaan mitä siihen päätökseen tarvitaan. Mutta idea on, että kun kerran tekee päätöksen, niin ei lähde sitä sen jälkeen enää muuttamaan. Toki jälkeenpäin voi itse todeta tai ottaa opikseen jonkun kommentista, että tuli valittua väärä kiekko tai heitto, mutta rutiinilla pääsee eroon siitä, että itse suorituksen aikana tulisi häiritseviä epävarmuuden tunteita.
Kommentteja, erimielisyyksiä, tarkennuksia? Herättikö mielenkiinnon ja ajattelitko kokeilla jotain vastaavaa vai kenties jo teet aina näin?
[1]