Vois pari sanaa turinoida parikolffeista. Paaaari sanaa vaan.
Kisoihin lähdettiin melkosessa alikunnossa, olin pelannu kunnolla frispiitä viimeks yli kuukausi ennen kisoja, parikin oli ollu kipeenä viikon päivät. Ootin vaan kokoajan että kuumeilu loppuis, ja loppuhan se, suurinpiirtein viikkoa ennen kisoja. Edeltävällä viikolla olin sitte kolmena päivänä vähän viskomassa, taso oli luonnollisesti tosi kämystä, draivit joko hissukoita tai sitten liikaa yritystä = flipperiä.
Samahan sitten jatku kun päästiin kisapaikoille, lämppärit oli sitä taattua tavaraa, liikaa yritystä ja kierrettä ranteessa, eeeli heti kaatu joka heitto. Kolme ekaa väylää oli omalta osalta ihan kuraa draivien osalta, eikä ny mitenkään muutenkaan suurempaa hurraamista muussa pelissä. Siitä se lähti sitte nouseen, birkutettiin ykkösellä kummankin onnistumisen jälkeen. Siitä sitten paaria, buugia, paaria, paaria jne. Ihan kelvollista peliä mutta vikalla neljällä rupes tapahtuun, otettiin birkut väyliltä 13-16. Pelattiin paariin siis eka kiässi ja oltiin tyytyväisiä.
Toisella kiessillä Jämillä koettiin sitten vähän synkkiä hetkiä. Pelattiin huonompaa peliä ja kortissahan se näky. Tirpat jäi ottamatta ja saariväylältä alternatella suolainen +7. Tuplatki ois voinu jäähä pois. No, kasetti pysy kummallakin kasassa ihan hyvin ja todettiin että huomenna uusi yritys, vaikka A-finaali jäikin vain haaveeksi.
Viimesenä päivänä oli veto veks kummallaki, draivit jäi suurilta osin vähän vaisuiks ja kummanki putti oli ala-arvoista. Kiessi painettiin loppuun vähän puolilla tehoilla.
Positiivista oli nähdä kisan edetessä kuinka se draivi alko taas paikoin löytymään, mukava reissu tuo silti oli ja frisbee - huonokin - on aina kivaa.
Ulosannista tulikin melko vuolas.
